Kärkkäinen Oy:n julkaisema Magneetti-lehti on herättänyt jälleen jonkin verran kohua. Vetelä-Suomen Sanomat otsikoi raflaavasti "Yle on juutalaisten vallassa ja Hitler oli rauhan mies - näin sanoo suomalaisen tavaratalon julkaisu"
http://www.ess.fi/?article=407471

Magneetin artikkeli on luettavissa täällä: http://www.magneettimedia.com/suomi-lansivaltojen-uhrina-stalinille-vuosina-1939-1940/

Ihan ensimmäiseksi haluaisin muistuttaa, että en ole skeptikko. Minulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan, että julkaistaan valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Toivotan sellaiset aina tervetulleiksi. Siksi Magneetti on minusta tavattoman hauska lehti. Luen sitä mielenkiinnolla.

Toiseksi kiinnittäisin huomiota siihen, että Magneetin räväkässä jutussa puolet on täysin konventionaalista historiankirjoitusta. Hyödyttikö Ribbentrop-sopimus Saksaa ja Neuvostoliittoa? Ilman muuta. Oliko länsivallat yhtä kiinnostuneita Ruotsin malmista ja Norjan satamista kuin Saksa? Totta hitossa. Oliko Neuvostoliitolla valloitussuunnitelmia? Köh Terijoen hallitus köh.

Sen sijaan kaksi viimeistä kappaletta ovat ns. kiinnostava skenaario, jossa vastuu on kovasti lukijalla. Mutta niin se on aina. Jälkipuoliskolla siteerataan laajasti Adolf Hitlerin käsityksiä itsestään. Omasta mielestään hän oli kunnostautunut rauhanmies, joka oli joutunut länsivaltojen salakavalan myyräntyön uhriksi. En epäile lainkaan, etteikö hän olisi selittänyt toimintaansa näin.

Juttu oli siinä määrin kiinnostava, että aloin vähän penkoa sitä. Magneetin juttu on käytännössä alusta loppuun referaatti Erkki Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä”, joka perustuu Vilho Tahvanaisen (1913-1992), marsalkka Mannerheimin erikoisagentin muistelmiin ”Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945” (Akateeminen kustannusliike, 1971). Tahvanaisella oli muistelmiaan tehdessään käytössä Mannerheimin salaiset kansiot, mappi S-32.

Suurella jännityskirjailijalla Vilho Tahvanaisella oli todella kertomisen arvoisia kokemuksia. Harva erikoisagentti ikinä eläessään pääsee tilanteeseen, jossa hän lähtee viemään Mannerheimin salaista viestiä Stalinille taivaltamalla rajalle neljä kilometriä ryteikön läpi. Vielä harvempi erikoisagentti on ollut tilanteessa, jossa häntä tätä salaista tehtävää suorittaessaan seuraavat sekä tasavallan presidentti Svinhufvud että marsalkka Mannerheim, jotka kurkistelevat vähän matkan päästä kuinka operaatio onnistuu.

Lainaus "Tasan kahden viikon kuluttua olin jälleen matkalla Rajakontuun. Mutta nyt minulla oli seurassani itse Ukko-Pekka Svinhufvud ja kenraali Mannerheim. Automme ei ollut presidentin virka-auto, vaan aivan tavallinen helsinkiläinen taksi."

Olisikin ollut entistäkin jännittävämpää, jos salainen agentti olisi liikkunut tasavallan presidentin virka-autolla.

Lainaus "Herrat tulivat aivan rajan lähelle. He jäivät sakeaan pensaaseen kiikareineen seuraamaan yhteydenottoani rajalla. Venäläinen kenraali oli siellä odottamassa ja varmistus oli hänellä samanlainen kuin edelliselläkin kerralla. Kymmenisen minuuttia keskustelimme kuulumisista venäläisen kenraalin kanssa. Koko ajan tiesin, että Mannerheim ja Svinhufvud seurasivat jopa suunliikkeitämme kiikareillaan. Vaihdoimme kirjeet. Minä annoin kenraalille Mannerheimin lähettämät kaksi laatikkoa hyviä sikaareita. Molemmat laatikot minun oli ensin avattava kenraalin nähtäväksi, mitä ne sisälsivät. Hyvästelimme kädestä pitäen toisiamme, ja niin oli sekin kohtaaminen ilman pelonaiheita ohi. Ystävällisten ihmisten kanssa asiat aina luistavat hyvin."

Odotin jo, että seuraavan puun takaa olisivat seurueen eteen astuneet Pekka Lipponen, Kalle-Kustaa Korkki, Ryhmy, Romppainen, Mörökölli, ja heidän perässään kenraaliluutnantti T.J.A.Heikkilä, mutta sellainen laskettelu olisi ollut kaunokirjallisuutta.

Kaikki tietomme näistä hämmästyttävistä kuriiritoimista ovat peräisin Vilho Tahvanaiselta. Mannerheimin kansion S-32:n alkuperäisiä asiakirjoja ei ole nähtävästi enää olemassa. Ne katosivat kun Mannerheim luovutti kansion vuonna 1950 J.K.Paasikivelle. Tieto tästä on peräisin Vilho Tahvanaiselta. Ninpä meillä on käytettävissämme vain kopiot.

Viitsinkö mainitakaan, että kopiot on toimittanut julkisuuteen Vilho Tahvanainen.

Harvoin saa luettavakseen näin antoisia artikkeleita, jotka johtavat näin jännittävän kirjallisuuden äärelle. En käsitä, miksi lähes ainoassa netissä tarjolla olevassa valokuvassa Vilho Tahvanaista tituleerataan ”kirjailijaksi” lainausmerkeissä. Hänellä oli lahjakkuutta alalle. Koko Tahvanaisen kirja pitäisi saada luettavakseen. Odotettavissa olisi antoisa veijariromaani.

Noh, Magneetti ei ole vertaisarvioitu tiedelehti. Eikä sen tarvitse olla. Jos olisin Magneetin päätoimittaja, ja minulle tarjottaisiin jutuketta, jossa esitetään tällainen poikkeuksellinen, omintakeinen skenaario, ja sille lähteitä, niin julkaisisin sen oitis. Tässä on uusi, kiinnostava katsantokanta. Sen voivat sitten muut popperilaisittain falsifioida, jolloin tietämyksemme lisääntyy. Esittämällä mitä kirjavin joukko omintakeisia väitteitä ja falsifioimalla ne tietämyksemme kasvaa ekspotentiaalisesti.

Tämän takia olenkin feyerabendilainen. Ja totta kai minulla on aina ollut rinnassani hellä kolkka omintakeisia hengentuotteita kohtaan.

"Toimittajan pohdintoja" väitteiden tiimoilta on julkaistu erikseen ja ne menevät luokkaan mielipidekirjoitukset, joten en tässä journalistista huomautettavaa näe. Toimittajan kommentaari noudattaa julkaisun linjaa. Magneetti esiintyy näkyvästi (luuloteltuun tai todelliseen) Uuteen Maailmanjärjestykseen kriittisesti suhtautuvana julkaisuna, ja lukemani perusteella tähtäimessä ovat kaikki tavanomaiset epäillyt. Olen kyllä suruissani, että Magneetti ei referoi David Icken kirjoituksia. Hänellä olisi ihan uusiakin ideoita, vaikka puolet onkin lainattu Wilson Bryan Keyltä.

Muistinko muuten mainita, että Mannerheimin luottokuriiri Vilho Tahvanainen selittämättömästi esiintyy niiden henkilöiden joukossa, joita ei ole tavoitettu kunniamerkin myöntämistä varten. Hän oli todella Erittäin Salainen henkilö.
http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo033/luettelo033lits.htm

Halpa piruilu sikseen. Vakavasti olen mieltä, että on turhan suosittua olettaa, että historiasta pitäisi olla olemassa vain yksi ainoa paikkansapitävä totuus, jota sopii opettaa. Se osoittaa lähinnä sen, että historiasta ei ole opittu mitään.

Historia on elävästä mallista piirtämistä. Sillä hetkellä kun kuva on saatu valmiiksi, se ei ole enää näköinen, koska malli on jo vaihtanut asentoa. Tehtävä on piirtää maailman ääriviivoja loputtomasti aina uudesta kulmasta esittämällä uusia kysymyksenasetteluja, ei menneisyyttä, vaan tätä päivää varten.

Voin taata, että jos kansion S-32 alkuperäiskappaleita on koskaan ollut olemassa ja ne jostakin ilmaantuisivat esiin jollakin ihmeen kaupalla, niin akateeminen historiankirjoitus osoittaisi niitä kohtaan suurta mielenkiintoa.