1026631.jpg

Kuva: Kiinan muuri 1907. Anatoli Fomenko löysi tämän tekaistun valheellisen valokuvan isoäitinsä samovaariin kätketyn Raamatun välistä etsiessään todisteita siitä että Karl Marx oli Johannes Kastaja.

Heribert Illigin kutsuminen historiantutkimuksen Dänikeniksi on asiatonta parjausta. Hänen aiheelliset kysymyksensä siitä, mitä historiasta jää jäljelle kun väärennökset on karsittu, ovat kevyttä keittoa verrattuna Anatoli Fomenkon esityksiin. Fomenkon uusi kronologia katsoo, että ihmiskunnan historia alkaa todellisuudessa vuodesta 800 "eKr". Uusi Testamentti on vanhempi kuin Vanha Testamentti. Jeesus ristiinnaulittiin 1000-luvulla.

Anatoli Fomenko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja taiteilija, kertoo alkaneensa pohtia vuonna 1973, kuinka tunnettu historia on järjestetty. Virikkeen tähän antoivat kronikkojen maininnat auringon- ja kuunpimennyksistä. Niissä tuntui olevan paljonkin pielessä. Havaintoja oli väittämien mukaan tehty sellaisissa paikoissa sellaisina aikoina, jolloin se laskelmien mukaan ei olisi ollut mahdollista. Fomenko ilahtui havaittuaan, että 1900-luvun vaihteessa tähtitieteilijä, fyysikko, historioitsija, runoilija ja kaiken lisäksi vallankumouksellinen ja ajatuksiltaan omintakeinen Nikolai Morozov oli pohtinut samaa.

Mitä Fomenko lopultakin väittää, ei ole aivan vähän. Samat historialliset tapahtumat on eri kronikoitsijoiden toimesta sijoitettu aivan väärin eri aikakausille. Vakiintunut kronologia sellaisena kuin sen tunnemme, on tekaistu Joseph Scaligerin toimesta teoksessa Opus Novum de emendatione temporum (1583) ja Thesaurus temporum (1606), jotka vilisevät päivämääriä, joille ei löydy oikeutusta. Niissä toistetaan 333 ja 360 vuoden mittaisia historiallisia jaksoja lievästi varioiden. Tämän tekeleen täydensi jesuiittaisä Dionysius Petavius teoksessaa De Doctrina Temporum (1627/1632). Arkeologinen, puun vuosirenkaisiin perustuva, paleografinen, numismaattinen ja hiiliajoitus ovat kaikki väärässä. Ei ole olemassa yhden yhtä dokumenttia, joka voidaan luotettavasti ajoittaa 1000-lukua vanhemmaksi. Antiikin Egyptin, Kreikan ja Rooman historian ovat säveltäneet renessanssiajan oppineet ja papisto, jotka ovat pitäneet lähteinään asiakirjoja, jotka he itse ovat tehneet. Jeesuksen historiallinen prototyyppi oli Andronicus, 1153-1186, Bysantin keisari, joka muistetaan epäonnistuneista reformiyrityksistään. Ptolemaioksen tähtikartta Almagest, joka yleisesti ajatellaan olevan peräisin vuodelta n. 150, koottiin 1500-1600-luvuilla 500 edeltäneen vuoden aikana kootun aineiston perusteella. Ilmestyskirja on kabbalisti Johannes Reuchlinin laatima horoskooppi 25.9.-10.10.1486. Kaikki suuret keksinnöt, kuten paperi, aseet ja painokone on keksitty Euroopassa, ei Kiinassa. Ja lopuksi antiikin kuvapatsaat ovat renessanssin aikana tehtyjä väärennöksiä.

Jos historia toistaa itseään, se johtuu vain siitä, että se on tekaistu. Rooman historia 82 eKr-217 jKr on sama kuin Rooman historia 270-526. Se on kerrottu kahteen kertaan. Ensimmäinen triumviraatti toistuu Konstantinuksen kolmen pojan kohdalla, Jeesus syntyy Augustuksen 27. hallitusvuonna ja kas kummaa, Basileios Suuri syntyy Konstantinus Suuren 27. hallitusvuonna. Hallitsijoiden hallituskausien pituuden perusteella jaoteltuna Rooman historia 293-553 on myös sama kuin Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan historia 983-1268, kunhan hieman oikaistaan mutkia ja tarkastellaan tapahtumia lähemmin.

Fomenko uhraa viitisenkymmentä sivua osoittaakseen että Troijan sota on Rooman sisällissota 49 eKr on Goottien sota kuudennella vuosisadalla. Mikä ihmeiden ihme, sotien juoni näyttää samalta. Ensin juonitellaan, sitten hyökätään, seuraa taistelu, ja lopuksi toinen voittaa! Tiesittekö muuten, että Belisarius on Valerius on Julius Caesar on venäjän Veliki Tsar eli Suuri Keisari, ja luonnollisesti kyseessä on yksi ja sama henkilö, koska Jerusalem = Rooma = Troija = Konstantinopoli ja mitä ei olisi.

Mutta tämä vain paranee: Rooman historia on myös sama kuin Vanhan Testamentin kronologia. Kun Fomenko jakaa raamatullisen Israelin kuningaskunnan historian hallitusvuosiin, ne sopivat lähestulkoon näppärästi yhteen Rooman keisareiden hallitusvuosien kanssa. Israelin Zachariah hallitsi 8 kuukautta, Konstantius III 7 kuukautta vuonna 421, heitä seurasi Shallum joka hallitsi kuukauden ja Johannes, joka hallitsi kaksi kuukautta vuonna 423, sen jälkeen Israelissa seurasi 24 vuoden väliaikaishallitus, Roomassa 21 vuotta. Etc.

Mistä pääsemmekin raamatullisiin kertomuksiin. Aluksi Fomenko oli sitä mieltä, että Beetlehemin tähti oli vuoden 1054 supernova ja ristiinnaulitsemisen aikainen auringonpimennys vuoden 1086 auringonpimennys. Myöhemmät tutkimukset ovat tosin osoittaneet että vuoden 1054 supernova nähtiinkin 1153 ja auringonpimennys 1186. Kiinalaiseen vertailumateriaaliin ei kannata vedota, sillä Fomenkon mielestä se on jyrkästi epäilyksenalaista, kuten muuten eurooppalainenkin historia, joka on siis väärennetty.

Fomenkon koulukuntaa voi syyttää monesta asiasta, mutta ei radikaaliuden eikä rohkeuden puutteesta. Eugen Gabowitsch toteaa, että Kiinan Muuri on vanha eurooppalainen myytti, josta ei selvästikään ollut Kiinassa mitään tietoa, koska todellisuudessa Kiinan muuri on rakennettu Maon hallituksen toimesta vuoden 1950 jälkeen. "Ei ole olemassa yhtäkään vanhaa kiinalaista piirrosta muurista, vaan kaikki ne ovat peräisin eurooppalaisista kirjoista." Kirjoittaja tuntuu arvaavan lukijan hämmennyksen, joten hän kiirehtii huomauttamaan että "täydellinen ällistyminen on hyvin luonnollista." Perusteitakin on: tekijä on kirjoittanut kirjan, jossa näin todetaan. Jos tämä ei riitä, on olemassa "ammattimainen historioitsija, joka sanoo samaa". (Fomenko: History: Fiction or Science, sivu XV) Kehtaatteko epäillä asiantuntijaa?

Juuri kun ajattelee, että tästä ei voi keksiä mitään parodiaa, koska he tekevät sen itse, niin löytää tiensä verkkosivulle www.new-tradition.org, josta löytää entistä huimempia atikkeleita. Vladimir Ivanov paljastaa meille, että Dante ei voinut elää 1300-luvulla, koska hän oli saanut vihkimyksen temppeliritarien korkeimmalle asteelle, jota arvonimeä puolestaan ei ollut olemassa ennen kuin 1600-luvulla. Lisäksi väitetään, että Macchiavelli on pitänyt Dantea aikalaisenaan. Nyt tietysti voisi kysyä mitä sanamuotoa Macchiavelli käytti, ja huomauttaa kenties että temppeliritarit perustettiin ensimmäisen ristiretken jälkeen 1096 ja että paavi hajoitti organisaation 1312 kerettiläisyydestä syytettynä, mikä selittäisi paljon Danten vihamielisestä suhtautumisesta paaviin. Tämä lienee kuitenkin turhaa, koska silloin viitattaisiin väärennyksiin.

Jaroslav Kesler puolestaan toteaa artikkelissaan Open Ended Time mutkattomasti, että yksin Jumala tietää mitä todella tapahtui 1259-1260, mutta "on todellista fyysistä ja kemiallista todistusaineistoa järisyttävästä luonnontapahtumasta, joka käynnisti mustan surman ja maailmanlopun odotuksen, joka teki ihmiset hulluiksi ja sai heidät juoksemaan metsiin tappaakseen itsensä." Todisteet ovat Keslerin mukaan napajään näytteissä, joissa näkyy "poikkeuksellinen happamuuden ja rikin esiintymäpiikki 1259-1260. 5000 vuoden aikana tätä ennen eikä sen jälkeen ole todettu näytteistä vastaavaa." Tätä seurasi lämpötilan hidas nousu Euroopassa ja samaan aikaan alettiin Venäjällä ja Alankomaissa rakentaa patoja ja suojavalleja. Kaikki alkuperäiset historialliset tiedot seuraavan 100-150 vuoden ajalta loistavat poissaolollaan.

Viihdyttävää, mutta vielä riemukkaammaksi Kesler pistää, kun hän ryhtyy luettelemaan maita sen mukaan, milloin ne on mainittu teksteissä ensimmäistä kertaa ranskalaisissa lähteissä. Ranskalaiset ovat saaneet tietoonsa siis 1284 Assyrian ja Intian olemassaolon, mutta katalaanit onnistuivat pysyttelemään piilossa Pyreneitten takana vuoteen 1452, kun taas vaarallisen merimatkan päässä lymyilevä Sisilia mainitaan vasta 1550. Kongossa käväisee reippaasti etelänmatkalla paljon helpommin kuin Suomessa, koska Kongo tuli tunnetuksi 1721 mennessä, mutta Finlande esiintyy ensimmäistä kertaa 1772.  Tämä osoittaa Ivanovin mukaan, kuinka paljon nuorempi historiamme on kuin mitä olemme kuvitelleet. Vähät siitä, kuka oli Sorbonnen yliopiston rehtorina 1435-1436, koska Olavi Maununpojasta Ivanov ei ole koskaan kuullutkaan. Myöskään karttoja Ivanov ei ole katsonut aiheelliseksi konsultoida. Tavallinen tollo olisi saattanut ajatella, että Olaus Magnuksesta olisi ollut hyvä aloittaa.

Tjaa ei, perun puheeni. Ivanov ja Fomenko päättelisivät että Olaus Magnus ja Olavi Maununpoika ovat vääjäämättä sama henkilö.

Tähän päästyä ei ole suuri yllätys, että konventionaalinen historiankirjoitus hylkää Fomenkon käsitykset kertakaikkisesti. Fomenkolaiset uushistorioitsijat vastaavat esittämällä toivomuksen, että asioita olisi tutkittava enemmän ja perinpohjaisesti. Toivomus kuulostaa totta tosiaan mitä kannatettavimmalta.

Ehkä tämä alkaa riittää. Illigillä on sentään kiinnostava ja kiehtova lähtökohta ja pyrkimys saada aikaan historian pylväistä tukevampia. Fomenkon koulukunnan käsissä kaikesta tulee taikinaa, jota  kaulitaan ja käännetään lehtevämmäksi, ja lehtiä Fomenkon kirjoissa riittääkin tuhansia. Venäjällä hänen teoksiaan on myyty miljoonittain. Fomenkolla on kuuluisia kannattajia, kuten shakkimestari Garri Kasparov, joka tuntuu nykyään olevan päätoimekseen mukana kaikessa mahdollisessa älyttömässä.

Historia on täynnä virheitä ja entisaikoina keksittyä propagandaa. Päivämäärät ja henkilöiden nimet ovat usein epämääräisiä tai tekaistuja. On olemassa historianfilosofinen kanta, jonka mukaan menneisyydestä emme koskaan voi mitään todella tietääkään. Fomenkon piiri ei ole ainakaan historianihilistejä, koska he esittävät oman konstruktionsa. Valitettavasti esittävät, koska heidän kyhäelmänsä luovat enemmän ongelmia kuin ratkovat niitä. Wettenhovi-Aspamaisuudet, jotka on esitetty kovin huumorittomasti ja vakavalla naamalla, eivät herätä kovin suurta luottamusta metodia kohtaan. Aineistosta saisi hienon Foucaultin heilurin tapaisen romaanin, mutta ehkä sekin on jo tehty.

Ehkä hauskinta kaikessa on, että luultavasti on hyödytöntä kritisoida sen paremmin konventionaalista kuin revisionistista historiallisen ajan määrittelyä. Osoittihan jo Russell, että meillä ei ole mitään loogisia keinoja sulkea pois mahdollisuutta, että maailma syntyi vasta viisi minuuttia sitten. Kaiken edellä nähdyn jälkeen Russellin viiden minuutin maailma tuntuu verrattoman vakaalta ja turvalliselta paikalta kaikkeen muuhun verrattuna.