1323255.jpg

Vakoilija-älykkö Moe Berg pääsi baseballkorttiin. Toinen vakoilija Edward Wharton-Tigar (1913-1995) keräili niitä.

Wharton-Tigar loi nimellisen uransa kaivosyhtiöiden johdossa. Hän työskenteli Jugoslaviassa ja Etelä-Afrikassa, mutta tämähän ei kiinnosta meitä ollenkaan yhtä paljon kuin hänen sivutoimensa.

Toisen maailmansodan aikana hän osallistui liittoutuneiden operaatioihin Tangerin vapaakaupungissa, tuossa vakoilun ja vastavakoilun käärmeenpesässä. Wharton-Tigar oli rekrytoitu brittien palvelukseen Gibraltarissa, kun hän oli palaamassa Englantiin levottomaksi käyneestä Jugoslaviasta. Luonteeltaan epäräiskyvä byrokraatti näytti Englannin salaisen palvelun mielestä juuri oikealta henkilöltä aiheuttamaan harmeja natseille, eikä englantilaisten tarvinnut odotuksissaan pettyä. Ensi töikseen hän sai tehtäväksi räjäyttää ilmaan saksalaisten omistaman talon korkealla Tangerin kukkuloilla. Talossa oli infrapunalaitteisto, jonka avulla seurattiin Gibraltarin salmen liikennettä ja raportoitiin aluksista saksalaisille sukellusveneille. Wharton-Tigar, joka tiesi sattumoisin jonkin verran räjähdysaineista, onnistui täydellisesti.

Toinen operaatio oli omituisempi ja enemmän psykologisen sodankäynnin alaa. Englantilaiset olivat painattaneet suuren määrän saksalaisia postimerkkejä, joissa Hitlerin pään paikalla komeili Heinrich Himmlerin profiili. Brittien ajatus oli provosoida kärhämää näiden kahden välille ja luoda sivullisissa vaikutelma, että SS:n johtaja oli kohoamassa kolmannen valtakunnan arvoasteikossa Führerin edelle. Operaation mahdolliset tulokset jäivät hämärän peittoon, mutta idea miellytti keräilijä Wharton-Tigaria.

Näihin aikoihin Wharton-Tigarille selvisi, että brittiläisten siirtomaiden vähän painetut korkean nimellisarvon postimerkit nauttivat suurta kysyntää keräilijöiden keskuudessa etenkin Sveitsissä. Hän hankki haltuunsa arkeittain siirtomaiden postimerkkejä, myi ne Sveitsiin ja osti voitolla pikkurahaa tangerilaisista Saksan ja sen liittolaisten pankeista. Setelit toimitettiin Englantiin ja niitä annettiin laskuvarjomiehille, joita pudotettiin rintaman taakse.

Sodan loppupuolella Wharton-Tigar organisoi suurisuuntaista mustan pörssin kauppaa Kiinassa. Hänen osto- ja myyntiliikkeensä kävi kauppaa valuutalla, jalokivillä ja muulla arvotavaralla ympäri japanilaisten miehittämää Aasiaa. Voitoilla rahoitettiin liittoutuneiden operaatioita.

Ennen kaikkea, minne Wharton-Tigar menikin, hän piti silmänsä auki siltä varalta että vastaan tulisi tupakkakortteja. Wharton-Tigarin keräilykorttikokoelma oli maailman suurin ja hienoin. Kehdosta hautaan ulottunut keräilijän ura johti lopulta kokoelmaan, jonka laajuus arvioitiin kolmeksi miljoonaksi kappaleeksi. Näistä miljoona oli kaksoiskappaleita, mutta Wharton-Tigarin kokoelmasta on löytynyt, ja myyty, valtava määrä uniikkikappaleita. Hänen omistuksessaan oli yksi maailman kalleimmista keräilykorteista, Honus Wagnerin baseballkortti T206 vuodelta 1913, mutta myös tuntemattomampia sarjoja ja kohteita, kuten aiemmin tuntematon Honey Boy –jäätelön rei'itetty Babe Ruth-baseballkortti vuodelta 1927, joka myytiin 5000 dollarilla.

Honus Wagnerin kortin harvinaisuuteen liittyy tietysti tarina. Wagner oli merkittävä pelaaja, mutta kortin arvo selittyy muilla asioilla. Wagner oli edellä aikaansa, sillä hän oli piintynyt tupakoinnin vastustaja. Tarinan mukaan Wagner nosti syytteen tupakkayhtiötä vastaan ja kortti vedettiin ennenaikaisesti levityksestä. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi Wagner oli esiintynyt tupakkakorteissa aiemmin, ellei sitten hänen mielipiteensä tullut vanhemmiten voimakkaammaksi. Toinen teoria katsookin, että ammattilaispelaaja halusi korvauksen kuvansa käytöstä. Honus Wagnerin T206:tta on jäljellä noin 50-60 kappaletta. Wharton-Tigar hankki oman kappaleensa sodan jälkeen 250 dollarilla. Helmikuussa 2007 yksi markkinoilla olevista korteista myytiin 2,35 miljoonan dollarin hinnasta.

"Haluaisin yhden kappaleen jokaista korttia mitä ikinä on ilmestynyt", kirjoitti Wharton-Tigar. "Se on tietysti suuruudenhulluutta, mutta ei mielestäni huonossa muodossa. Olen täysin selvillä siitä, että on niitä jotka ajattelevat, ja tulevat aina ajattelemaan, että ihmisen täytyy olla perin outo kuluttaakseen aikaa, vaivaa ja rahaa postimerkkeihin, tulitikkuetiketteihin tai keräilykuviin. Minulle kokoelmani ei ole tarjonnut ainoastaan lukemattomia tyydytyksen hetkiä, vaan myös henkireiän stressaavasta ja monotonisesta liike-elämästä."

Vanhat 1800-1900-lukujen vaihteen tupakkakortit eivät kuvanneet ainoastaan urheilijasankareita. Niissä esiintyi kuuluisia keksijöitä, liikemiehiä, näyttelijöitä, sotasankareita, yleensä aikansa julkkiksia. Duke's Cigarettes julkaisi 1800-luvun lopulla keräilysarjan maailman rahoista, joiden rinnalla esiintyi karikatyyri kyseisen maan asukkaasta sellaisena kuin tuon ajan amerikkalainen tietämys ja mielikuvitus sen näki. Suomen edustaja tässä galleriassa on riemastuttavan huvittava. Kuvan perusteella olisimme lähinnä eskimoita.