Klassisista klassisin on se naru- ja katoamistemppu, jonka keksaisi sattumalta tunnettu englantilainen leikinlaskija William Horace De Vere Cole 1900-luvun vaihteessa. Tämä kepponen on kopioitu eri piilokameraohjelmiin lukuisia kertoja. On siis syytä kuulla alkuperäinen versio.

Cole ripusteli tauluja Lontoon asuntonsa seinille, kun häneltä loppui nuora. Hän meni ostamaan uuden kerän. Kadulla häntä vastaan käveli tuntematon hyvin pukeutunut herrasmies, joka kulki niin ylväästi, ettei Cole malttanut kulkea hänen ohitseen pysähtymättä. "Suokaa anteeksi" Cole tervehti. "Olen joutunut pulaan. Mittaamme parhaillaan tätä aluetta kadunreunan suoristamiseksi ja toverini on hävinnyt. Rohkenisinko pyytää apuanne parin minuutin ajaksi?" "Mielihyvin" vastasi herrasmies. "Tarttukaa siis tämän nuoran toiseen päähän. Seisokaa vain paikallanne ja pitäkää naru kireällä, niin saamme asian suoritetuksi tuossa tuokiossa." Cole vilahti kulman taakse kerien kerää auki. Korttelin puolivälissä naru loppui, ja hän oli sitomaisillaan narunpään ovenkahvaan, kun hän äkkäsi toisen moitteettoman herrasmiehen, joka mielellään teki saman palveluksen kuin ensimmäinenkin. Cole palasi myymälään, osti uuden kerän, ja palasi kiertotietä kotiinsa. Milloinkaan hän ei saanut tietää, kauanko herrat olivat seisoneet kadulla nuoranpää kädessä.

Mittakaavaltaan aivan toista luokkaa oli vuoden 1910 Dreadnought-pila. Cole ja hänen viisi ystäväänsä, mukana nuori Virginia Woolf, maalasivat kasvonsa ja kätensä kenkälankilla, ja sonnustautuivat afrikkalais-arabialaisiin mielikuvitusasuihin. Näin pukeutuneena he tupsahtivat keskelle Lontoota esittäen Abyssiinian Keisaria seurueineen. Seurueelle järjestettiin virallinen juhlavastaanotto sotalaiva Dreadnoughtin kannella. Pilailijat ällistelivät tekniikan ihmeitä, ja keskustelivat improvisoidulla mielikuvituskielellä Colen toimiessa tulkkina: "Bunga bunga!" "Mitä hän sanoi?" "Hänen keisarillinen korkeutensa ihailee tykkien kokoa." "Haluatteko että ammumme mallilaukauksen?" "Umpapa bunga?" "Bunga bunga! Hoo!"

Tämän kujeilun kenraaliharjoitus saattoi hyvinkin olla tempaus, jonka Cole järjesti opiskeluaikanaan Cambridgessa. Aina yhtä luotettavan kengänkiillokkeen ja lakanoiden avulla Cole näytteli Sansibarin sulttaania. Hänen vierailunsa oli suuri tapaus opiskelijoiden keskuudessa, jotka syöttivät ja juottivat korkea-arvoista vierastaan omalla kustannuksellaan. Huijaus paljastui, kun selvisi että oikea sulttaani oli ollut koko ajan Lontoossa. Cole ja hänen avustajansa pysyttelivät tietämättöminä asiasta kunnes valmistuivat Cambridgesta.

Aprillipäivänä 1919 Venetsiassa löydettiin hevosenpökäleitä Pyhän Markuksen torilta. Kaupunkilaiset kerääntyivät äimistelemään näkyä, ja spekuloivat kiivaasti, miten ja mitä reittiä pitkin hevonen on voinut kanavakaupunkiin saapua. Tapahtumia seurasi viereisessä kahvilassa itsekseen hihitellen englantilainen herrasmies Horace de Vere Cole, joka oli kuljettanut pökäleet mantereelta ja ripotellut ne paikalleen yön pimeydessä.

Kerran kun Colen tietoon tuli erittäin huono ja teennäinen näytelmä, jota esitettiin paikallisessa teatterissa, hän osti näytöksen jokaisen lipun, ja jakoi pääsyliput harkitussa järjestyksessä valikoiduille ystävilleen. Esitys sujui vielä kurjemmin kuin tavallisesti, sillä katsomoon sijoittuneiden kaljujen herrojen päälaet muodostivat erään lyhyen ja ilmaisuvoimaisen englannin kielen sanan.

Edes poliitikot eivät olleet turvassa Colen läheisyydessä. Eräässä lontoolaisessa klubissa Cole sujautti kultakellonsa kansanedustajan takin rintataskuun. Ulkona Cole lyöttäytyi kansanedustajan seuraan, ja huomasi kellonperänsä pilkottavan rintataskusta. Cole alkoi huutaa "Seis! Varas!". Ripeästi paikalle ehtinyt Lontoon poliisi pidätti häkeltyneen parlamentaarikon välittömästi, ja vei hänet kamarille, vaikka Cole tunnusti tekonsa heti paikalla. Cole myös toisinaan  näytteli pääministeriä, työväenpuoluetta edustanutta Ramsay MacDonaldia, ja piti julkisia puheita joiden sisältö oli täysin vastakkainen MacDonaldin todellisten näkemysten kanssa.

Horace de Vere Cole on myös suosittu ehdokas Piltdownin ihmisen jäännösten tekijäksi. Eritoten viimeisessä Piltdownista löydetystä kivettymästä, muinaisessa krikettimailassa, ovat monet näkevinään Colen käden jäljen.