sunnuntai, 6. tammikuu 2008
1557-1983: Ukonvaajan iskemä
Luonnon erikoisuuksissa pysytelläksemme, salama voi todella iskeä kirkkaalta taivaalta. Ukonilman jännite voi purkautua satojen kilometrienkin päähän, jossa voi hyvinkin vallita täysin kirkas sää. Asian tekee pahemmaksi, että tämä salamatyyppi, jonka kantama on näin pitkä, on tietysti vahvempi, kuumempi ja kestää pidempään kuin muut. Uutisia henkilöistä, jotka ovat kuolleet nimenomaan kirkkaalta taivaalta iskeneen salaman tappamina, löytää runsaasti.
Itse asiassa on harhaajohtavaa sanoa, että salama iskee taivaalta. Puolet salamista nimittäin suuntautuu maasta ylös. Ihmiseen osuvan salaman sähkövirrasta suurin osa kulkee virtaa kehon pintaa pitkin maahan ja vain pieni osa johtuu ruumiin läpi. Salama on tasavirtaa, joka aiheuttaa voimakkaan lihaskouristuksen ja heittää uhrin siksi maahan.
Benjamin Franklinin kuuluisa koe, jossa hän todisti Philadelphiassa 1752, että salama on sähköä, oli järjestetty aiempien ranskalaisten kokeiden mallin mukaisesti. Leijan märän narun päässä oli avain, joka oli kiinnitetty Leydenin pulloon, joka toimi kondensaattorina, jollaisiin voi varastoida sähköä pahan päivän varalle, olettaen että paha päivä on parin sekunnin mittainen.
Ranskan kuninkaan Henrik II:n rakastajatar Diane de Poitiers muisti pitkään hääyönsä vuonna 1557. Pallosalama oli tunkeutunut hänen makuuhuoneeseensa ja morsian kauhuissaan yritti paeta pallon arvaamattomia liikkeitä juoksemalla ympäri huonetta. Häväistyksen huipennukseksi pallosalama kärvensi kuninkaan rakastajattaren suloja, mutta tarina häveliäästi jättää kertomatta, mistä kohdin.
Silmän läpi kulkeva sähkövirta voi aiheuttaa kaihin syntymisen. Se voi syntyä yhtä hyvin korkeajännitelähteestä saadun sähköiskun seurauksena kuin salaman iskusta. Aivan päinvastoin kävi Edwin Robinsonille kesäkuussa 1980. Hra Robinson oli saanut liikenneonnettomuudessa vakavia päävammoja yhdeksän vuotta aiemmin. Tämän seurauksena hänen näkönsä ja kuulonsa hiljaa heikkeni. 4.6.1980 Robinsoniin iski salama kotinsa pihalla. Hän käytti kumipohjaisia kenkiä ja selvisi iskusta, mutta makasi tajuttomana nurmikolla parikymmentä minuuttia. Kun hra Robinson tokeni, hän hämmästyi suuresti. Hänen näkökenttänsä oli palautunut ennalleen ja hän kuuli erinomaisesti ilman kuulolaitetta. Vaikeaa sitä olisi ollut käyttääkin, sillä salamaniskussa kuulolaite oli palanut karrelle.
Ehkä rikkomattoman ennätyksen salamamagneettina teki Roy Sullivan, virginialainen metsänvartija, joka joutui salaman iskemäksi peräti seitsemän kertaa 36-vuotisen uransa aikana. 1942 hän menetti isonvarpaansa varpaankynnen. 1969 hänen kulmakarvansa kärähtivät. 1970 salama repi arven vasempaan olkapäähän. 1972 hänen tukkansa syttyi tuleen. 1973 hän oli ajamassa autolla, kun salama iski häntä päähän hatun läpi, sytytti hänen tukkansa tuleen, heitti hänet ulos autosta ja lennätti vasemman kengän irti jalasta. Koettelemukset päättyivät 1983. Silloin hra Sullivan ampui itsensä.
Kommentit