Geoffrey N. Pyke (1894-1948) oli kaikkien tuntema nimi Englannissa jo ennen kuin hän aloitti maineikkaan uransa II maailmansodan aikana, mutta hänen silloin kehittämänsä oivallukset tekivät hänestä lopullisesti kuuluisuuden.

"Professor Brainstrom" laski perustan maineelleen I maailmansodassa. Hän toimi kirjeenvaihtajana Berliinissä, kunnes viranomaiset keksivät hänet, ja olivat teloittaa hänet heti paikalla. Pyke lähetettiin vankileiriin, josta hän karkasi vankitoverinsa kanssa takaisin Englantiin. Pako teki hänestä kansallissankarin, ja hän kirjoitti seikkailuistaan suositun kirjan. Sodan jälkeen hän rikastui pörssissä, ja muistaen hyvin oman kurjan kouluaikansa hän perusti mallikoulun, joka vastasi hänen omia käsityksiään ihanteellisesta oppimisympäristöstä. Pyken koulussa oppilaita ei ikinä rangaistu, eikä heitä pakotettu lukemaan tiettyjä aineita, vaan heitä rohkaistiin ottamaan asioista selvää itse. Jonkin aikaa kaikki sujui hyvin, mutta sitten kulut kasvoivat niin suuriksi, että koulu oli suljettava.

1939 Pyke kehitti nerokkaan suunnitelman, jolla uhkaava sota voitaisin välttää. Pyke oletti, että muiden diktaattorien lailla Hitler karsasti mielipidetutkimuksia. Pyken suunnitelmana oli soluttaa Saksaan mielipidetiedustelijoita, jotka ovat naamioituneet golfinpelaajiksi, lehtiö toisessa kädessä ja golfmaila toisessa. Hitlerille esitettäisiin tulokset, jotka osoittavat, että saksalaisten enemmistö haluaa rauhaa, ja hänen olisi pakko perääntyä. Paitsi että ajatus vaikutti hieman lapselliselta, Pyke jätti myös huomiotta sen tosiseikan, että golf oli Saksassa jokseenkin tuntematon harrastus. Ryhmä opiskelijoita joka tapauksessa lähetettiin matkaan, mutta onnekseen he ehtivät paeta samaan aikaan kun Hitler miehitti Puolan.

Kun sota oli kuitenkin näin ikävästi puhjennut, lordi Mountbatten kääntyi vanhan ystävänsä Pyken puoleen ja kutsui hänet siviilineuvonantajaksi erikoisjoukkoihinsa (Combined Operations). Häneltä odotettiin uusia ja omaperäisiä ajatuksia vihollisen nujertamiseksi, eikä toiveissa tarvinnut pettyä. Hän ehdotti esimerkiksi Romanian öljykenttien tuhoamista seuraavanlaisella menetelmällä: lähetetään ensin bernhardinkoiria viinalekkeri kaulalla, jotta vartijat saadaan juovuksiin, ja sen jälkeen suoritetaan hyökkäys. Parannetussa versiossa viinan toimittaisivat perille naiset - entistä hämäävämpää! Kun kumpikaan ehdotus ei ottanut tulta, Pyke keksi, että sytytetään ensin pieniä tulipaloja. Sitten paikalle tulisivat brittiläiset kommandot naamioituina romanialaisiksi palomiehiksi, ajaen romanialaisten paloautojen kopioilla, ja lietsoen tulen sammuttamattomaksi veden ja räjähdysaineen sekoituksella.

Pyke suunnitteli myös panssaroidun moottorikelkan käytettäväksi miehitetyn Norjan olosuhteissa. Kelkkaa ohjattiin valjailla, joita piteli taistelija joka kulki kelkan takana. Jos kelkka osuisi railoon, ohjaaja selviäisi pinteestä, sillä varauksella tietysti ettei hän unohtaisi päästää irti. Valitettavasti tällöin taistelija jäisi luonnollisesti suojattomaksi vihollisen tulelta, joten lienee parasta pysyä kelkan sisällä ja selviytyä railoista miten parhaiten taitaa. Kehittyneempi versio oli torpedokelkka, jota ohjattaisiin hitaasti rinnettä ylös siinä toivossa, että saksalaiset innostuvat takaa-ajoon.  Puolivälissä avautuisi torpedoluukku, ja kelkka pudottaisi pomminsa alarinteeseen saksalaisten päälle. Jotta saksalaiset pysyisivät erossa laitteesta ennen kuin torpedo ammutaan, se olisi varustettava saksankielisillä varoituksilla, joissa lukisi että kyseessä on salainen Gestapon kuolemansäde tai "vain upseereille". "Saksalaiset ovat hyvin tottelevaista kansaa", halusi Pyke korostaa. Arvoitukseksi jäi, miksi tottelevaiset saksalaiset siinä tapauksessa lähtisivät takaa-ajoon.

Pyken hämmästyttävin keksintö oli Habbakuk, puoli mailia pitkä lentotukialus, joka rakennettaisiin  jäästä ja puulastuista - materiaali, jolle hän antoi vaatimattomasti nimen "pykriitti". Alukseen sisältyisi jäähdytyslaitteisto, joka estäisi jäätä sulamasta. Koska köli olisi sata metriä paksu, alus olisi käytännöllisesti katsoen uppoamaton. Suunnitelmaan kuului pienempiä aluksia, jotka pystyisivät purjehtimaan vihollisen satamiin. Tarkoitus oli vangita vihollisen alukset ruiskuttamalla niiden päälle alijäähtynyttä vettä, joka peittäisi ne jäähän, ja pakottaisi näin muodoin antautumaan. Pykriittikappaleilla voitaisiin sitten rakentaa muuri sataman ympäri, jolloin siitä muodostuisi valloittamaton linnoitus. Täältä käsin iskujoukot voisivat tunkeutua sisämaahan, ruiskuttaa rautatietunnelit umpeen alijäähtyneellä vedellä, ja halvaannuttaa näin liikenteen.

Mountbatten oli ihastuksissaan. Vihdoinkin hyvä idea! Hän riensi Churchillin luokse suoraan kylpyhuoneeseen, ja pudotti pykriittipalan lämpimään kylpyveteen todistaakseen, ettei se sula. Churchill puolestaan havainnollisti pykriittiä kenraaleilleen lataamalla revolverin pykriitinpalalla. Hän ampui, ja vähältä piti ettei osunut kenraaliinsa. Habakukin prototyyppi rakennettiin Kanadassa, ja se kellui järvellä koko kesän sulamatta, mutta liittoutuneiden maihinnousua oli suunniteltu jo liian pitkälle, jotta uusi keksintö olisi voitu ottaa käyttöön. Pettymyksekseen Pyke sai havaita, että hyvin harvat hänen ideoistaan ylipäätään toteutuivat, ja hän vietti viimeiset vuotensa sodan jälkeen terveysministeriön henkilöstöpäällikkönä. Katkeroituneena ja turhautuneena Pyke teki vuonna 1948 itsemurhan. Hän ajoi ensin partansa ja nieli sen jälkeen purkillisen unilääkettä. Pykriitistä on sittemmin rakennettu jopa öljynporauslauttoja.