1962114.jpg

Taitaa mennä Vesimiehen aikailuksi.

Ja jotta konkurssi olisi täydellinen, aloitetaan Lobsang Rampasta, joka oli varovaisesti luonnehdittuna mystikko. 1956 Englannissa ilmestyi tiibetiläisen laman Lobsang Rampan omaelämäkerta. Hänen käyttämänsä englanti oli sen verran ansiokasta, että kirjoittajasta heräsi epäilyksiä. Yksityisetsivä Clifford Burgess jäljitti kirjailijan, jota ei tarvinnutkaan etsiä kaukaa. Osoittautui että tekijä oli putkimiehen poika Cyril Henry Hoskin (1910-1981), joka ei ollut eläessään käynyt Tiibetissä, eikä puhunut tiibetiä. Kun lehtimiehet saapuivat Irlantiin herra Hoskinin kynnykselle, hän ei kiistänyt asiaa. Oli vain sattunut sillä lailla, että hänen ruumiissaan asui tiibetiläisen munkin Lobsang Rampan henki. Henki oli ilmoittanut olemassaolostaan sen jälkeen kun herra Hoskin oli pudonnut puusta ollessaan valokuvaamassa pöllöä.

Cyril Hoskin/Lobsang Rampa julkaisi seuraavan 25 vuoden aikana 18 kirjaa, joissa esitettiin mitä hämmästyttävämpiä väitteitä. Näistä teoksista Living With Lama oli hänen lemmikkikissansa, rva Fifi Greywhiskersin sanelema. Tällaista eivät kaikki purematta nielleet, ja niinpä Hoskin sai tarpeekseen brittiläisen lehdistön asenteista ja muutti Kanadaan, missä hän kuoli 1981. Lobsang Rampan tämänhetkinen olinpaikka on tuntematon.

Lobsang Rampan esikoisteoksessa Kolmas silmä kuvailtiin merkillistä, hyvin vanhaa ja mystistä operaatiota nimeltä trepanaatio. Uskomus aivojen käpyrauhasen yliaistillisista ominaisuuksista esiintyi jo egyptiläisillä. Piirroksissa se usein sijoitetaan suoraan otsan alle, mikä on täysin väärin, sillä se todellisuudessa sijaitsee syvällä aivoissa. Intian jogit olivat sitä mieltä, että tämä ihmisen kolmas silmä avautuu uutterien henkisten harjoitusten, paastojen ja sukupuolisen pidättyvyyden tuloksena. Lobsang Rampan kuvaama menetelmä silmän avaamiseksi oli paljon käytännöllisempi ja tehokasta ajankäyttöä suosivan länsimaisen ajattelun mieleen. Sen mukaan tarvitsi vain porata otsaan reikä.

Uusi keksintö se ei ollut. Renessanssiin asti kallonporaus oli keino kaatumatudin, päänsäryn ja pahojen henkien karkoittamiseksi. Lobsang Rampa kertoo kuinka hän sokaistui valosta ja tunsi hetken kovaa kipua. Sitten kipu hälveni ja hän näki värikkäitä pyörteitä. "Nyt olet yksi meistä", selittivät lamat Lobsang Rampalle. "Tästä eteenpäin lopun elämäsi ajan näet ihmiset sellaisina kuin he ovat, eikä sellaisina kuin he väittävät olevansa."

1962 hollantilainen lääkäri Bart Huges teki mielestään mullistavan keksinnön. Tietoisuuden tila ja aste riippuu aivojen verimäärästä. Ihmisrodun nouseminen pystyasentoon kauan sitten oli aloittanut kehityksen, jonka seurauksena käsistä tuli loistavat työkalut erilaisten fyysisten suoritusten tekemiseen, mutta samalla aivot alkoivat kärsiä kroonisesti liian alhaisesta verenkierrosta. Hugesin mukaan osa aivoista oli lakannut käytännössä toimimasta, kun taas toiset osat, etenkin puhe ja järki, olivat vastaavasti korostuneet. Päällään seisominen tai huumeidenkäyttö olivat kehnoja ratkaisuja ongelmaan, koska niiden vaikutus on vain väliaikainen. Sen sijaan poraamalla otsaan reikä voitiin verenkiertoa vilkastuttaa ja saavutettaisiin pysyvästi korkeampi tietoisuuden taso. Tämä ihanteellinen tilanne oli havaittavissa pienillä lapsilla, joiden kallo ei ole täysin luutunut. Reiän kautta – jonka aikanaan iho tulee peittämään – aivojen hapensaanti paranisi.

Ibizalla 1965 Huges löysi opetuslapsen, Joseph Mellenin, joka on kertonut vaiheistaan kirjassa The Bore Hole. Mellenin ystävät avantgardepiireissä olivat narkkareita, roistoja ja huijareita, taiteilijoita ja aristokraatteja, eikä koskaan voinut olla varma mitä näistä he olivat eniten. Lontooseen palattuaan hän riensi kertomaan asiasta LSD-gurulle Michael Holingsheadille, jonka asunnossa toimi organisaatio nimeltä World Psychedelic Centre. Holingshead oli keksinyt nimensä (hole in head) tarkoittamaan valaistumisen symbolia, mutta kun Joey Mellen ehdotti että hänen kannattaisi porata reikä otsaansa, Hollingshead alkoi arkailla. Sen sijaan Holingshead otti mielellään vastaan tiedon Bart Hugesin keksinnöstä, että ilman sokeria aivot nääntyvät nälkään LSD-tripin aikana ja tästä seuraa huonoja värähtelyjä. Mellen sai levittää keskuksessa kolmannen silmän oppiaan ja hän teki sen niin tehokkaasti, että hän pääsi oikeuteen esitelmöimään laveasti, kuinka jokaisella uskovalla ihmisellä tulee olla oikeus saada verensä kulkemaan aivoissaan. Oikeus oli ilmeisesti vaikuttunut, sillä Mellenille langetettu 20 punnan sakko oli vähemmän kuin muilla asianosaisilla. Kun Bart Huges kävi Englannissa, sunnuntailehti People haastatteli heitä perinpohjaisesti. Miehet kuvittelivat innoissaan, millaista julkisuutta heidän jalo aatteensa saisi, ja kun artikkeli ilmestyi lehdessä, julkisuus olikin taattu. Bart Hugesin kuvan yllä kulki yksiselitteinen otsikko: "Vaarallinen idiootti joka pitäisi heittää ulos maasta".

Joey Mellenistä alkoi tuntua että pitäisi tehdä jotakin eikä vai saarnata. Kaikkien vuosien aikana yksikään lääketieteen edustaja ei ollut vakuuttunut ajatuksen kannattavuudesta eikä yksikään suostunut tekemään mokomaa operaatiota, joten se piti tehdä itse. Mellen löysi kaupasta käsikäyttöisen luuporan, joka muistutti korkkiruuvia, jonka päähän oli kiinnitetty ympyrämäinen sahanterä. Paikallispuudutus epäonnistui kun neula meni rikki. Seuraavalla kerralla hän hankki tukevamman neulan ja otti kemikaalinapin hermojännitystä lieventääkseen, mutta itseporaus tuntui siltä kuin yrittäisi korkata pulloa auki sisäpuolelta.

Mellen oli tavannut samanmielisen tytön Amanda Feildingin, joka suostui avustamaan uhkayrityksessä. Amanda aukaisi haavan ja työnsi instrumenttia otsaluuta vasten, kunnes saha alkoi purra. Joey jatkoi tästä, mutta juuri kun saha oli pääsemässä luun läpi, hän pyörtyi. Mellen kiidätettiin sairaalaan naama veren peitossa ja kauhistuneet lääkärit kertoivat, että on ihme että mies oli yhä elossa. Jos hän olisi jatkanut yhtään pidemmälle, pari verisuonta ja aivokalvo olisi saattanut puhjeta.

Kokemuksistaan viisastuneena Mellen onnistui kolmannella kerralla. Hän kuuli pahaenteisen ryystävän äänen, veti instrumentin ulos ja kuuli poreilun jatkuvan. Luupala porassa oli epätasainen, mikä viittasi siihen että hän ei ollut porannut suoraan. Operaatio oli tuottanut hänelle hyvinvoinnin tunteen, mutta se saattoi johtua yhtä hyvin siitä, että koettelemus oli ohi. Ollakseen asiasta varma Mellen porasi keväällä 1970 uuden reiän, sähköporakoneella, yksin. Puolen tunnin ahkeroinnin jälkeen poran johto paloi karrelle. Alakerran mekaanikolta löytyi uusi johto ja lopulta seuraavana päivänä hän oli saavuttanut tavoitteensa. "Verta pulppusi ulos kun vedin poran pois. Näin peilistä, kuinka veri nousi ja laski kallon sisällä sydämen sykkeen tahdissa." Seuraavien tuntien aikana hän tunsi henkensä nousevan korkeammalle kuin milloinkaan aiemmin, ja väittää että näin on ollut asian laita siitä alkaen.

Amanda palasi USA:sta ja huomasi Joey Mellenin hm, muuttuneeksi mieheksi. Mellen hankki elokuvakameran ja kuvasi opetus- ja propagandatarkoituksessa kuinka Amanda joulukuussa 1970 teki saman operaation itselleen. Elokuvan Heartbeat in the Brain kohtalo on tarina sinänsä. Sen on väitetty milloin kadonneen, milloin tuhotun, ja kuitenkin aina löytyy henkilöitä jotka väittävät nähneensä ainakin osan siitä. Kun elokuva esitettiin Lontoossa, kriitikko huomioi yleisön putoilevan istuimiltaan yksi toisensa perästä kuin kypsät luumut.

Sittemmin Feilding asettui kahdesti parlamenttiehdokkaaksi iskulauseenaan "Trepanaatio kansallisen terveyden edistämiseksi". 1983 hän sai Chelsean vaalipiirissä 143 ääntä. Vuonna 2000 hän yritti etsiä Mexico Cityssä lääkärin, joka suostuisi poraamaan uuden reiän, sillä hän tunsi 30 vuotta vanhan reiän luutuneen umpeen. Hän joutui jälleen turvautumaan tee-se-itse-menetelmään. "En vähimmässäkään määrin suosittele, että kuka tahansa mielijohteesta porailisi reikiä otsaansa. Se on vaarallista", Feilding varoittaa. "Mutta uuden reiän ansiosta tunnen taas elinvoimani palanneen. Muuten ero on varsin epädramaattinen. Ihmiset tuottavat yhtä paljon pettymyksiä, oli heillä reikä päässä tai ei. Jos kysymys on placeboefektistä, haluaisin mielelläni tietää sen. " Netti puolestaan tietää, että asiaa tutkitaan paraikaa pietarilaisessa Sehenovin instituutissa. 

[Disclaimer: Tästä erikoislaatuisesta ilmiöstä raportoiva kirjoittajanne ei halua ottaa henkilökohtaisesti asiaan kantaa, eikä varsinkaan halua suositella kyseistä toimitusta kenellekään. Toisaalta ruumiin paranteleminen esimerkiksi plastiikkakirurgialla on suosittua, vaikka sen motiiveista voisi esittää paljon kirpeämpiä kysymyksiä.]

http://www.cabinetmagazine.org/issues/28/turner.php