Vergiliuksen tavoin kärpäset innoittivat myös taiteilija Hugh Troyta, joka sai Toisen Maailmansodan aikana komennuksen erääseen armeijan harjoitusleiriin. Washingtonin edellyttämä paperisota vaati raportteja mitättömimmistäkin pikkuasioista. Troy sai tarpeekseen, laati aivan oman raporttilomakkeensa ja monistutti sen. Asiakirja oli erittäin virallisen ja asiallisen näköinen. Kyseessä oli tuikitarpeellinen selvitys siitä, kuinka monta kärpästä on jäänyt kiinni kanttiinin ruokasalin kattoon ripustettuihin 20:een kärpäspaperiin.

Raporttiin sisältyi ruokasalin pohjapiirros, joka osoitti kärpäspapereiden tarkan sijainnin ja etäisyyden pöydistä, ovista ja ikkunoista. Jokainen kärpäspaperi oli nimetty yksilöllisesti, joten Troy saattoi päivittäisessä raportissaan kehuskella, kuinka kärpäspaperi X-5 oli pyydystänyt vuorokaudessa 49 kärpästä, mutta Y-2 oli lyönyt senkin laudalta napaten kerrassaan 63 kärpästä, ja niin edelleen.

Viikon kuluttua ensimmäisen raportin lähettämisestä Troyn pakeille saapui kaksi upseeritoveria, jotka halusivat tietää, oliko Troykin saanut Washingtonista sapiskaa joistakin älyvapaista kärpäspaperiraporteista, joita mukamas pitäisi lähettää. "En toki" sanoi Troy. "Minä teen sellaisen joka päivä." Upseerit ihmettelivät, miksei kukaan ollut puhunut heille mitään koko asiasta, jolloin Troy ystävällisesti monistutti heidänkin käyttöönsä sarjan samanlaisia raporttilomakkeita.

Siviiliin siirryttyään Troy arveli, että jokapäiväisen kärpäspaperiraportin laatiminen on armeijassa nyttemmin vakiintunut tapa.

Troyn muita mainioita kujeita nähtiin jo hänen opiskeluaikoinaan ennen sotaa. Eräällä Cornellin yliopiston professorilla oli tapana jättää kalossinsa luokkahuoneen oven ulkopuolelle. Luennon aikana Troy kaikessa hiljaisuudessa maalasi kalossit ihonvärisiksi ja varjosti niihin varpaat. Sitten hän peitti teoksensa mudalla. Kun professori lähti ulos, muta suli, ja näytti siltä kuin hän olisi kulkenut paljasjaloin.  

Troy myös muotoili roskatynnyrin sarvikuonon jalan muotoiseksi, ripusti sen köysiin, ja tekaisi lumeen sarvikuonon jalanjäljet, jotka näyttivät johtavan kampukselta järvelle. Eläintieteen professori tunnisti jäljet sarvikuonon aikaansaamiksi. Jonkin aikaa monet kieltäytyivät juomasta kampuksen kraanavettä, koska se otettiin järvestä, jossa epäiltiin lymyävän sarvikuonon raato.

1935 New Yorkin Modernin Taiteen Museo järjesti van Gogh -näyttelyn. Taiteilija Troy epäili, että yleisö viis veisasi van Goghin tauluista ja tuli katsomaan niitä vain koska van Goghin elämä oli ollut niin kiehtova. Troy päätti järjestää yleisölle mitä se ansaitsi. Hän nuiji kyljyksenpalan korvan muotoon, sijoitti sen samettirasiaan ja liitti komeuteen laatan "Tämän korvan Vincent van Gogh leikkasi itseltään lahjaksi rakastajattarelleen, ranskalaiselle prostituoidulle, 24.12.1888." Troy salakuljetti museoesineen näyttelyyn, missä se herättikin laajaa huomiota.