Matthew Robinson (1712-1799), joka myöhemmin aateloitiin Lord Rokebyksi, uskoi järkähtämättä veden sielullisesti parantavaan voimaan ja vietti suuren osan elämästään kylvyssä, niin että häntä alettiin kutsua "Vesien herraksi" (amphibious lord).

Elämänsä ensimmäiset neljä vuosikymmentä hra Robinson vietti suhteellisen tavanomaisesti. Hänet tunnettiin varakkaana maalaisaatelisena, ja hän edusti vuosikymmenet kotikaupunkiaan Canterburyä Englannin alahuoneessa. Sitten hän äkisti sai tarpeekseen politiikasta, ja julisti yllättyneille kaupunkilaisille, ettei hän enää voi edustaa heitä. Hän vetäytyi tilalleen Monks Nortoniin Kentin kreivikuntaan, ja vietti loppuelämänsä harmittomaan eksentrisyyteen uppoutuneena.

Samana päivänä kun Robinson peri samassa kreivikunnassa sijaitsevan Mount Morrisin läänityksen, hän lakkasi pysyvästi leikkaamasta tukkaansa ja partaansa. Hiukset alkoivat rehottaa kuin villipensas, ja parta saavutti huomattavat mittasuhteet. Kun hänen partansa tavoitti hänen vyötäisensä, myöskin hänen maansa jätettiin hoitamatta, ja ne alkoivat metsittyä ja täyttyä vähitellen eläimistä.

Tuolla aikakaudella, jolloin herrasmiehen tunsi siitä että hän liikkui vaunuissa, Robinson itsepintaisesti kieltäytyi liikkumasta muilla neuvoin kuin jalan. Jos hänellä oli matkatavaroita, palvelijat saivat selviytyä niiden kanssa miten parhaiten taisivat. Hänen ruokavalionsa herätti yleistä hilpeyttä, sillä hän uskoi että ihmisen tulee syödä vain oman maansa antimia. Niinpä hän hylkäsi sellaisten ulkomaisten turhuuksien kuin teen, kahvin ja sokerin käytön.

Robinsonin suuri rakkaus oli vesi. Uskotaan, että tähän vaikutti suuresti hänen nuoruudessaan tekemä matka Aix-la-Chapellen kylpyläkaupunkiin. Robinson keräytti lähistön lähdevettä altaisiin, jotka olivat pölyisten ja janoisten matkustavaisten suosiossa, ja rakennutti uimakoppeja Hythen hiekkarannalle, muutaman mailin päähän kodistaan. Hän otti tavakseen kävellä päivittäin rannalle ja upottaa itsensä meriveteen. Näillä retkillä häntä aina seurasivat vaunut, joiden vieressä käveli livreepukuinen palvelija. Robinson pysytteli usein meressä niin kauan kunnes hän alkoi sinistyä kylmästä, ja lopulta menetti tajuntansa, jolloin palvelija riensi pelastamaan hänet. Tällainen käytös herätti jonkinasteista huomiota, joten lopulta Robinsonin oli tyydyttävä palvomaan vettä kotioloissa.  

Hän rakennutti kylpyammeen kasvihuoneeseen, jossa aurinko lämmitti veden, ja vietti siellä päiviään sukkeluksissa. Joskus hän pysyi kaulaansa myöten vedessä myös syödessään, ja kiroili tuntuvasti kun hänen oli noustava kylvystä vain sen mokoman takia, että Gloucesterin prinssi William oli saapunut illalliselle.

Kaikesta huolimatta Rokebyn lordiksi aateloitu Robinson oli kuitenkin erinomainen isäntä vierailleen, ja hän otti mielellään vastaan uteliaita, joita hänen eriskummainen elämäntapansa kiinnosti. Ainoa epäkohta, johon hänen vieraansa joutuivat mukautumaan, oli Robinsonin tapa lukea ääneen pitkiä, kuolettavan tylsiä runoelmia heti kun hän havaitsi vanginneensa yleisön mielenkiinnon. Silloin tällöin Robinsoninkin oli kuitenkin pakko nousta vedestä, pukea vaatteet ylleen ja lähteä mahdollisimman edustavana hoviin, mikä tuotti hänen sisarelleen suurta huolta. "Aina saan pelätä, että veljeni esittelisi hoville vetisiä ja eläimellisiä kylpytapojaan." kirjoitti hänen sisarensa aviomiehelleen. "Olen helpottunut, että hän on palannut nyt maalle. Hän suoritti mitä ällistyttävimmän esiintymisen hovissa. Toivon että pihvinsyöjät (Towerin vartijat) eivät olisi päästäneet häntä ovesta sisään."

Elämänsä loppuun asti Robinson osoitti täydellistä epäluottamusta lääkäreitä kohtaan, ja pysyi kiinni väitteessään, että raikas ilma on paras lääke. Kerran hän määräsi ehdottomasti veljenpojalleen ettei tämä saa tuoda lääkäriä hänen luokseen. "Jos tohtori ei onnistu tappamaan minua, tulen käyttämään viimeiset voimanrippeeni pyyhkiäkseni sinut testamentistani." Vielä 84 vuoden iässä hän oli kuitenkin niin terävä päästään, että julkaisi pamfletin Ranskan vallankumoussodista, ja hänen kirjoitustaan kiitettiin niin ajatusten selkeyden kuin ilmaisutaidonkin osalta. Kun hän lopulta kuoli, hän oli elänyt pitempään kuin useimmat kriitikkonsa.