Ihminen tahtoo kuvitella, että maailma on tarina, jolla on tarinan tavoin selkeä alku, keskikohta ja loppu. Alituisesti muuttuva ympäristö masentaa ja järkyttää henkistä turvallisuutta. Olisi ihanteellista, jos voisi pyyhkäistä kaiken saastan tieltään, ja aloittaa uudestaan aivan alusta. Vääryys kukistettaisiin ja tuomittaisiin lopullisesti. Muunmuassa näihin yleisiin tuntemuksiin vetoavat ennustukset maailmanlopun tulosta. Lievimmissä tapauksissa väki saa huomata aamulla kalliolla että kappas, maailmanloppu on näemmä peruutettu. Surullisimmissa tapauksissa suoritetaan näyttävä joukkoitsemurha, jonka jäljet eloonjäävät saavat kuitenkin siivota.

Muutamia maailmanlopun päivämääriä tuhannen viime vuoden ajalta:

992: Saksalainen teologi Bernhard Thüringeniläinen arvioi maailmanlopun todennäköisesti koittavan vuonna 992. Ennustus levisi suusta suuhun, ja loppuvuodesta esiintyi paniikkia.

1000: Ilmestyskirjassa mainitaan, että saatana saa hallita vielä tuhat vuotta, mutta sen jälkeen koittaa viimeinen tuomio. Jotkut matkustivat Jerusalemiin odottamaan taivaallisen Jerusalemin laskeutumista. Suurimmalta osalta Euroopan väestöstä pelon vuosi kului täysin rauhallisesti, koska hyvin harva tiesi, että nyt elettiin vuotta 1000. Kansan ajanlasku perustui hallitsijoiden hallitusvuosiin. Kaiken kukkuraksi vielä keskiajan loppuun asti vuodenkulku laskettiin pääsiäisestä pääsiäiseen, eli uusivuosi koitti pääsiäissunnuntaina. Samalla tavalla otettiin vastaan vuosi 1410, jonka merkittävyys perustui vanhaan uskomukseen, että maailma luotiin 5590 eKr ja se kestäisi 7000 vuotta. Vuoden 1410 merkittävyys huomattiin vasta vuonna 1645, ja sekös harmitti.

20.2.1524: Saksalaisen astrologin Johann Stöfflerin kalenterissa varoitettiin merkillisistä planeettojen konjuktioista, joiden takia uhkaisi tuona päivänä uusi vedenpaisumus. Espanjalaiset astrologit vahvistivat ennustuksen lentolehtisissä, jotka levisivät ympäri Euroopan. Toulousessa  rakennettiin arkki. Jossakin väentungoksessa yksi mies tallottiin kuoliaaksi väen pakkautuessa alukseen. Brandenburgin varakreivi nousi hovin perheiden kanssa Berliinin lähistölle kovin matalalle Kreuzbergille, jota valittavat alamaiset ympäröivät. Kun mitään yllättäen ei tapahtunutkaan, laskelmia tarkistettiin, ja uudeksi tarkaksi ajankohdaksi ilmoitettiin 1588.

1588: Espanja lähetti Englantia vastaan voittamattoman armaadansa, joka lyötiin perinpohjaisesti. Joillekin hurskaille katolilaisille tämä tapaus saattoi olla yhtä kuin maailmanloppu, mutta muu maailma ei suuremmin järkkynyt perustuksillaan.

1665: Englantilainen Solomon Eccles marssi Smithfieldin torin poikki ilkosillaan, päänsä päällä pata, jossa paloi rikkiä, ja ennusti tuhoa ja viimeistä tuomiota. Hänen sanansa muistettiin, kun Lontoo paloi seuraavana vuonna, mutta toisaalta Lontoon paloon pysähtyi viimeinen Euroopassa todettu ruttoepidemia, joten onnettomuuden laatuun voi suhtautua myös suhteellisesti.

5.4.1761: Lontoossa havaittiin kaksi heikkoa maanjäristystä 28 päivän välein. William Bell -niminen entinen sotilas ennusti, että 28 päivän kuluttua tapahtuu kolmas järistys, joka olisi niin valtava, että se tietäisi vedenpaisumusta tai maailmanloppua. Varovaisimmat lontoolaiset lähtivät 5.4.1761 vesille, mutta maanjäristys oli myöskin peruutettu.

3.4.1843: Entinen ateisti William Miller oli tehnyt ennustuksen viimeisestä päivästä tutkittuaan vuoden 1833 runsaita tähdenlentoja ja huomiota herättänyttä pyrstötähteä, joka ilmestyi taivaalle 1843. New York Herald julkaisi Millerin ennustuksen ja tuhannet kokoontuivat Yhdysvaltojen itärannikon kukkuloille.

7.7.1843: Miller julkisti parannetun painoksen ennustuksestaan, ja siirsi päivämäärää runsaat kolme kuukautta eteenpäin. Hämmästyttävää kyllä, hänellä oli edelleen uskollisia seuraajia, jotka myivät kaiken omaisuutensa. Vastausta vaille jäi kysymys, mitä he aikoivat tehdä rahoillaan.

21.3.1844: Miller ei ollut niitä miehiä, jotka hevin antaisivat periksi. Hän tarkisti laskelmansa vielä kerran. 22.3.1844 hänen oli kuitenkin pakko myöntää tehneensä jälleen laskuvirheen. Lopullinen päivämäärä Harmageddonin taistelulle olisikin 22.10.1844.

22.10.1844: Liike jolla oli ollut jopa sata tuhatta kannattajaa, alkoi jokseenkin yllättävästi hajota. Vähistä uskollisista kehittyi aikanaan eri adventistien haaroja, joista nykypäivänä tärkein on Seitsemännen Päivän Adventistit. Seitsemännen Päivän Adventistit eivät ole julkaisseet uusia maailmanlopun päivämääriä.

1881: 1400-luvun suosittu ja maineikas profeetta Ursula Shipton ilmoitti jo tuolloin, että  "tuhatkahdeksansataa ja kahdeksan yksi / se vuosi koituu maailman lopuksi". Shipton oli tarkempi kuvatessaan ilman hevosia liikkuvia vaunuja, rautaisia kelluvia laivoja, ja viestintävälineitä, jotka kiidättävät ajatukset kaikkialle silmänräpäyksessä. Shiptonin profetiat ilmestyivät tässä laajuudessaan omituista kyllä vasta 1862, jolloin lennätin oli jo keksitty ja Great Eastern höyrynnyt yli Atlantin. Varhaisimmat Shiptonin ennustukset ilmestyivät 1600-luvulla, ja ne olivat paljon suppeampia.

1882: Skotlannin kuninkaallinen astronomi Charles Piazzi Smyth oli tutkinut Kheopsin pyramidin mittoja, ja laskenut niiden perusteella pythagoralaiseen numerologiaan nojautuen, että maailmanloppu tulisi joko 1882 tai 1911. 1882 oli monetkin asiat hullusti, mutta seuraava vuosi koitti vääjäämättä. 1911 Balkanilla sodittiin, mutta siihen oli jo silloin ehditty tottua.

1914: Jehovan todistajien uskontokunnan perustaja Charles Taze Russell ennusti 1872 Raamatun ja suuren pyramiidin viestien perusteella, että Kristuksen toinen tuleminen oli jo tapahtunut, ja ihmisillä oli aikaa vuoteen 1914 asti kääntyä hänen uskoonsa. Sittemmin hän ilmoitti, että aikaa oli hieman enemmän, mutta Ensimmäinen maailmansota oli sikäli vaikuttava näyttö, että pieni virhe tuhon laajuudessa annettiin yleisesti anteeksi.

17.12.1919: Sääennustaja Alberto Porta, joka oli tunnettu tarkoista San Franciscon maanjäristyksiä koskevista ennustuksistaan, ilmoitti että "auringon liekehtivät kaasut polttavat maapallon poroksi" tuona päivänä. Auringossa ei havaittu mitään epätavallista. Porta jatkoi uraansa sääennustajana.

29.5.1928: Smythin laskelmia tarkistettiin, ja 1924 ilmestyneessä kirjassa pyramidientutkijat David Davidson ja Herbert Aldersmith julkistivat oikean päivämäärän, 29.5.1928. Siinähän sekin meni.

1940: Tämä oli eräs niitä vuosia ihmiskunnan historiassa, jolloin olisi ollut jo oikeutettuakin puhua maailmanlopusta. Virheistään varovaistuneina Davidson ja Aldersmith pelasivat kuitenkin varman päälle, ja ilmoittivat tuona vuonna uusitussa painoksessaan maailmanlopun päivämääräksi nyt 20.8.1953.

20.8.1953: Hmm?

25.12.1967: Tanskalainen Anders Jensen, Orthonin opetuslapset -lahkon johtaja vakuutti kannattajilleen, että ydintuho tekee selvää jälkeä jouluna 1967. Jensen esiintyi ympäri maailman, myös television David Frost -showssa, kertoakseen asiasta miljoonille televisionkatsojille. Jensen ja hänen 50 opetuslastaan viettivät joulun maanalaisessa bunkkerissa. Tapaninpäivänä he tulivat esiin maan pinnalle ja Jensen mainitsi olevansa oikeastaan helpottunut, että oli väärässä.

1980: Lukuisista Nostradamus-tulkinnoista kannattaa mainita vain suomalainen versio, joka julkaistiin Uusi Maailma -lehdessä 1978. Tämän tulkinnan mukaan Nostradamus on ilmoittanut Kolmannen Maailmansodan syttyvän vuonna 1980. Afganistanin miehitys ja Puolan sotatila kiristi suurvaltojen välejä tuntuvasti, mutta näkyvimmäksi saavutukseksi jäi vain Moskovan olympialaisten boikotointi.

Marraskuu 1993: Ukrainassa muuan mystikko ja henkiparantaja odotti maailmanloppua taivasalla Kiovan lähellä tuhansien seuraajiensa kanssa koko yön, mutta aamun valjettua oli pakko tunnustaa, että maailmanloppu oli taas kerran peruutettu. Väki hajaantui rauhallisesti koteihinsa sekavien tunteiden vallassa.

1998: Kun Kabbalan perusteella kerrotaan yhteen maagiset luvut 3 ja 666 keskenään, tulokseksi saadaan 1998. Lisäksi Jeesuksen kerrotaan eläneen 1998 viikkoa. Joko Jeesus oli elänyt pitempään kuin oli luultu, tai sitten väärät luvut oli kerrottu keskenään.

1999: Jeanne Dixon, kuuluisa amerikkalainen ennustaja, esitti 1960-luvulla, että Yhdyvallat ja Neuvostoliitto käyvät liittolaisina maailman viimeiseen sotaan Kiinaa vastaan, ja tapahtumat kärjistyvät Kristuksen toiseen tulemiseen.

1.1.2000: Maailmanloppua enemmän pelättiin tietokoneiden sekoamista, kun vuosiluku alkoikin kakkosella. Huippuhetki koettiin Uudessa-Seelannissa, joka oli ensimmäinen teollisuusmaa, jossa vaihdettiin vuoteen 2000. Kymmenen minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen kertoi pitkästyneen oloinen toimittaja Wellingtonista suorassa satelliittilähetyksessä koko maailmalle, ettei mitään mainittavaa ollutkaan tapahtunut. Millennium-bugista tuli koko vuoden suurin epäuutinen.

1.1.2001: Samanlainen antitapahtuma myös niille, jotka olivat matemaattisen tarkkoja vuosituhannen oikeasta vaihtumisajankohdasta. Valittaen on todettava, että tätä samaa vaivaista menoa joutuu kärsimään vielä ainakin yhden vuosituhannen lisää.

2060: Helmikuussa 2003 Daily Telegraph uutisoi, että sir Isaac Newton oli 1600-luvulla laskenut Harmageddonin koittavan vuonna 2060. Ennestään tiedettiin, että painovoimalain keksijä ja fyysikko oli tutkinut asiaa 50 vuoden ajan, ja kirjoittanut noin 4500 sivua laskelmia määrittääkseen maailmanlopun ajankohdan, mutta tähän mennessä ei ollut tiedossa, että hän olisi päätynyt lopputulokseen. Newtonin käsikirjoitukset löytyivät Jerusalemin kirjastosta, jonne ne oli lahjoittanut keräilijä Abraham Yahuda, joka osti ne 1930-luvulla. Suomessa Newtoniin ja Danielin kirjaan liittyviä profetioita on kehittänyt mm. tunnettu internetkirjailija Harri Veijonen

Hämmästyttävän tarkkoja, etukäteen kontrolloituja ja oikeaksi havaittuja ennustuksia on pystytty esittämään vähäisemmistä tapahtumista. Yleisesti armeliaasti unohdetaan ne lukumääräisesti useammat ennustukset, jotka ovat menneet pieleen. Toisaalta on olemassa näkemys, jonka mukaan maailmanloppu on jo tapahtunut, mutta emme vain ole huomanneet sitä. Maapallon todistetusti heikkenevä ekologinen tila on jokaisen vähänkin järkevän ihmisen huolenaihe, ja sen yhteydessä nousevat väkisinkin mieleen T.S.Eliotin kuuluisat sanat "Näin loppuu maailma / näin loppuu maailma / ei paukahda / vaan vingahtaa". Jälkipolvien kannalta merkittävimmät Nostradamuksen sanat ovat ne, joissa hän myönsi, että tulevaisuus hakee muotoaan joka hetki, ja sen lopputulokseen voi vaikuttaa.