sunnuntai, 7. elokuu 2005
1950-1982: Tasapainottelija Glenn Gould
Liikemiehen vaimo, rouva Gould, sai ainoan lapsensa 42-vuotiaana. Rouva päätti jo odotusaikana että lapsi on poika, pojan nimeksi tulee Glenn, ja että Glennistä tulee pianisti. Pojalla olikin absoluuttinen sävelkorva ja suuri hinku päästä koskettimien kimppuun jo vaippaiässä. Vanhemmat luottivat vapaaseen kasvatukseen ja päästivät Glennin konservatorioon vasta 10-vuotiaana. Siellä hän suoritti neljässä vuodessa diplomin.
Aikuisena kanadalainen pianisti Glenn Gould (1932-1982) omistautui taiteelleen, ja eli erakkona. Häntä kiitettiin erityisesti Bach-tulkinnoistaan, ja samalla kritisoitiin muutamista soittotekniikkaansa liittyvistä seikoista. Gouldin tapa soittaa kumarassa erityisesti häntä varten madalletulla tuolilla pää koskettimien tasolla ei saanut osakseen kaikkien hyväksyntää. Musiikin temmatessa hänet lumoihinsa hän myös hyräili kappaletta soittaessaan, mikä oli hivenen epätavallista käytöstä konserttipianistilta.
Gould ei koskaan harjoitellut. Ei edes lapsena, vaikka isä rakensi hänelle oman äänieristetyn harjoitushuoneen. Gould kertoi viettäneensä viikkokausia tässä huoneessa koskemattakaan pianoon. "Toiveammattini olisi olla vanki" Gould mainitsi myöhemmin. "Vankina pystyisin testaamaan sen sisäisen voiman, jonka ansiosta pystyy luovuuden nimissä luopumaan sosiaalisesta vapaudesta".
Gould pelkäsi kuollakseen lentokoneita. Hän ajoi mieluummin autolla, minne menikin. Eräässä viimeisistä konserttikiertueistaan Israelissa 1957 hän ponnisteli Beethovenin toisen pianokonsertin parissa, hyppäsi sitten vuokrattuun autoon, ja ajoi keskelle autiomaata pakoon.
Gould pelkäsi myös yleisöä ylipäätään. Hän luopui 1964 kaikista konserteista, ja työskenteli mieluummin televisiossa ja radiossa. Levytyksensä hän valmisti piinallisella huolellisuudella jättääkseen maailmalle mahdollisimman täydellisen lopputuloksen. Tässä ei olisi ollut mitään pahaa, mutta hän oli kroonisen uneton, ja äänitarkkailijat joutuivat työskentelemään hänen kanssaan yökaudet. Hän levytti öisin tavaratalon ullakolle rakennetussa studiossa. Koska huolto oli heikkoa, hän perusti studion torontolaiseen hotelliin, jossa pystyttiin tarjoamaan illallista vaikka neljältä aamuyöllä. Ehkä yleisöä enemmän Gould pelkäsi sitä, että liput maksanut yleisö kuulisi hänen soittavan huonosti, mitä tietenkään ei voi hyväksyä.
Gould pelkäsi ennen kaikkea tauteja. Hän oli täydellinen luulosairaan ruumiillistuma. Hän joi vain keitettyä vettä. Hän ei suostunut kättelemään ihmisiä basillien pelossa. Kun Steinwayn edustaja erehtyi puristamaan hänen kättään, Gould nosti oikeusjutun. Hän mittasi verenpaineensa ja ruumiinlämpönsä useita kertoja päivässä, ja merkitsi lukemat huolellisesti muistikirjaan. Hän otti unilääkkeitä saadakseen unta ja heti perään piristäviä pysyäkseen hereillä, vatsaa rauhoittavia lääkkeitä ehkäisemään mahahaavaa, ja vatsan toimintaa kiihdyttäviä lääkkeitä edistääkseen ruoansulatusta. Hänen reseptiensä lukumäärää ei tiennyt kukaan, tuskin edes hänen lääkärinsä, ja useimpien lääkkeiden yhteistulos oli plus miinus nolla. Hänen mieliruokaansa, ja usein ainoata ruokaansa, olivat majoneesi, pirtelöt ja munakkaat.
Tämä suuri Kanadan pohjoisen ystävä, joka aina uudelleen palasi lumilakeuksille ja teki palkittuja radio-ohjelmia paikallisista oloista ja pohjoisen ihmisten ajatuksista, ei viihtynyt kylmässä. Lavalla hän esiintyi kuin olisi juuri saapunut Hudsonin lahdelta, turkki, supihattu ja kintaat yllään. Ennen konserttia hän pitkään lämmitteli sormiaan kuumassa vedessä tai uunin edessä saadakseen työvälineensä herkkään kuntoon.
Ystävilleen Gould puhui öisin maratonpuheluja, joissa hän kosketteli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ja keksi usein itselleen kuvitteellisia persoonallisuuksia keskustelun aikana. Radio-ohjelmista oli jo voitu päätellä, että hän oli etevä kirjoittaja, ja hän laati nokkelan omahaastattelun, jossa Glenn Gould väitteli Glenn Gouldia vastaan pisteliäästi. Lähestyessään 50-vuotispäiväänsä Gould sai päähänsä, että hänen aikansa on lopussa, ja kertoi tästä ystävilleen - tietysti puhelimitse - perustellen ajatustaan musiikkihistoriallisilla esimerkeillä. Hän oli oikeassa. Omaisuutensa Glenn Gould testamenttasi Pelastusarmeijalle.
Kommentit