Michael Jackson ei ollut ensimmäinen, joka harrasti putoilevia nenänpäitä. Tanskalaisen tähtitieteilijän Tyko Brahen (1546-1601) edesottamuksista on sen verran runsaasti kiehtovan ristiriitaista tietoa, että on syytä kumota nenäkkäimmät väitteet. Näyttää siltä että hän ei pudottanut nenäänsä kupan seurauksena. Hän ei myöskään menehtynyt hovietiketin takia Prahan linnassa uskaltamatta poistua pöydästä ennen kuin hänen rakkonsa halkesi. Näin ne hyvät tarinat taas menevät pilalle. Voihan nenä.

Tyko Brahen omaksuma motto Non videri sed esse, ei katsomista vaan olemista varten, kävi varsin haasteelliseksi sen jälkeen kun hän todella menetti nenänsä ja joutui teettämään sen paikalle metallisen irto-osan. Elämäkerturi Pierre Gassendin versio vuodelta 1654 ei mainitse paljon kuiskaillusta kuppajuorusta mitään – eikä todennäköisesti mainitsisi sitä vaikka se olisikin totta – vaan tarjoaa paljon värikkäämmän tarinan.

10.12.1566 häätanssiaisissa Rostockissa kaksi vierasta joutui kiivaaseen sanaharkkaan keskenään. Tulisieluiset ja asiastaan varmat herrasmiehet olivat Tyko Brahe ja hänen maanmiehensä, aatelisherra Manderup Parsberg. He erosivat kiihdyksissään ja kun herrat tapasivat joulukuun 27. päivä uudelleen, he jatkoivat siitä mihin jäivät. Erimielisyys päätettiin ratkaista kaksintaistelulla 27.12.1566 kello 19 illalla.

Kaksintaistelun ja riidan syy ei ollut tavanomainen erimielisyys jonkin neidon kiintymyksestä, vaan paljon mieltäkuohuttavampi asia. Herrojen tarve ratkaista, kumpi heistä oli etevämpi matematiikassa, oli edennyt siihen pisteeseen, että asiaa ei voinut enää selvittää vain järjen, vaan miekkojen terävyydellä.

Monet myöhemmät huomioitsijat ovat varmoja, että Gassendi oli ymmärtänyt jotakin väärin. Kirjeessä, johon Gassendi viittaa, ei sanota muuta kuin että Brahe ja hänen maanmiehensä kilpailivat matematiikassa ja muissa edistyneissä tieteissä. Kaksintaistelusta ei mainittu sanaakaan, päinvastoin Parsberg oli Brahen tukija Christian IV:n aikana.

Mutta jos emme ryhdy nokkaviksi, vaan uskomme kaksintaistelutarinaan, niin Parsberg leikkasi miekallaan Brahen nenän poikki, minkä jälkeen Brahe teetätti tekonenän. Noina aikoina tekonenän olisi voinut tehdä vahasta, mutta hoviastronomi Brahe valitsi mieluummin materiaaliksi hopean ja kullan seoksen, joka oli niin taidokasta tekoa, että se näytti erehdyttävästi oikealta. Brahe piti mukanaan lipasta, jossa hän säilytti liimaa, jolla nenänpää pysyi paikallaan. Hopea-kultaseoksenkin laatu oli ilmeisesti niin ja näin, sillä kun Tyko Brahen hauta avattiin 1901, nenänjuuresta löytyi vihreitä jäämiä, mikä viittaa siihen että tuulenhalkaisija oli ollut ainakin osaksi kuparia.

Joskus 1591 Kasselin maakreivi kirjoitti Tyko Brahelle ja kysyi kummallisesta eläimestä, jonka nimi kuului olevan Rix. Se oli nopeampi kuin hirvi, mutta sillä oli pienemmät sarvet. Brahe vastasi että sellaista eläintä ei olekaan, mutta ehkä tarkoitatte ns. poroa, jollaisia esiintyy Norjassa. Maakreivi vastasi että hänellä on ollut omistuksessaan poroja, mutta ne ovat menehtyneet kuumuuteen. Jos kuitenkin Tykolla olisi tykönään kesy hirvi, niin hän voisi toimittaa vastalahjaksi ratsuhevosen.

Tyko Brahe tilasi kesyn hirven Kasselin maakreiville, mutta vaihtokauppa meni mynkään. Hirvi oli ehditty siirtää Landskronan linnaan, kun sitä kohtasi onnettomuus. Illallisen aikana kalja oli noussut hirven päähän ja se svengatessaan oli pudonnut alas portaita. Vaikka murtuneita luita hoidettiin suurimmalla mahdollisella tarmolla, hirvi heitti pian henkensä.

Brahella oli varaa näihin omituisiin ylellisyyksiin. Hoviastronomin ja maailmankuulun merkkimiehen ominaisuudessa hän sai Frederik II:lta läänitykseksi oman saaren, Hvenin, ja valtavan summan rahaa oman Uraniborgin tutkimusinstituutin rakentamiseen Öresundin saarelle. Siihen sisältyi linna ja observatorio. Apulaisena planeettojen ratoja laskemassa Brahella oli muuan Johannes Kepler. Brahe hankki kahdeksan lasta vaivautumatta avioliittoon ja piti hovinarrinaan kääpiötä. Kun Brahe kieltäytyi korjauttamasta Fredrik II:n hautakappelia Roskildessä, hän samalla riitaantui sijaishallitsijoiden ja alaikäisen Christian IV:n kanssa. Brahe hylkäsi Uraniborgin ja matkusti 1597 Prahaan Rudolf II:n palvelukseen. Rudolf II oli Böömin maineikkain kuningas, joka oli rajattoman kiinnostunut alkemiasta, tieteistä ja taiteista, ja joka perusti ehkä maailman ensimmäisen luonnonhistoriallisen museon, Kunstkammerin.

Prahan linnassa 1601 Tyko Brahe joutui nenätysten loppunsa kanssa. Gassendin tiedot Brahen viimeisistä päivistä ovat peräisin Kepleriltä ja Snelliukselta, joten niihinkään ei ole välttämättä luottamista. Värikkään version mukaan käydessään pöytään 13.10.1601 aatelismies Minckwitzin ja paroni von Rosenbergin kanssa Brahe ei käynyt ennen illallista laskemassa vesiä, kuten hänen tavallisesti oli tapana. Illallisella kulutettiin paljon viiniä ja Brahe pidätteli kunnes hänen oli pakko kuitenkin poistua. Mutta pidättelemisestä oli syntynyt kivulias tukos (??) eikä hän pystynyt nukkumaan silmällistäkään viiteen päivään. Hänelle kohosi korkea kuume ja 24.10.1601 hän menehtyi sairauden heikentämänä. 1996 Tyko Brahen hauta avattiin taas kerran ja hiusnäytteen analyysi antoi vahvan syyn epäillä, että Brahe kuoli todellisuudessa elohopeamyrkytykseen. Elohopealla oli mahdollisesti hoidettu hänen eturauhasvaivojaan, mikä johti virtsaputken umpikuroutumiseen. Toinen teoria on Amadeus-malli: Kepler olisi murhannut Brahen omiakseen hänen muistiinpanonsa ja julkaistakseen ne ominaan.

Jos näin oli, niin turha vaiva. Brahe oli viimeisiä suuria astronomeja, jotka uskoivat maan olevan maailmankaikkeuden keskus. Brahen mukaan aurinko ja kuu kiersivät maan ympäri ja yllättävän oikun kautta kaikki muut planeetat puolestaan auringon ympäri. Tähän tulokseen Brahe oli tullut Marsia tarkkailemalla. Kolme vuotta ennen Tyko Brahen syntymää Kopernikus oli jo julkaissut aurinkokeskeisen mallinsa, mutta Brahe ei voinut hyväksyä sitä uskonnollisista syistä. Brahen viimeiset sanat Keplerille kuuluivat "Ne frustra vixisse videar”, sallikaa etten olisi elänyt turhaan. Brahelta jäi käyttökelpoistakin, kuten perinpohjaiset taulukot taivaankappaleiden liikkeistä ja havainnot vuoden 1572 supernovasta, joka sai hänet antamaan ilmiölle nimen, joka on vieläkin käytössä: nova, uusi tähti.