1312015147_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Charles Maurice de Talleyrand (1754-1836) oli pappissädyn edustaja kansalliskokouksessa, vallankumouksen kannattaja, Napoleonin ulkoministeri, ja mestarillinen opportunisti, joka vuodatti salaisia tietoja kaikille osapuolille ja takasi näin että hän selviytyi hengissä aikana, jolloin terä leikkasi kerkeästi kurkun auki niin aatelisilta kuin rahvaalta. ”Hallitukset nousevat ja kaatuvat, minä en”, sanoi Talleyrand, eikä se hänen suustaan kuultuna ollut pöyhkeilyä, vaan yksinkertainen havainto. Hän oli diplomatian maailmanmestari, jota Napoleon kutsui ”paskapökäleeksi silkkisukissa”, milloin ei murahdellut että ”toisin kuin te, minä uskon yhä Jumalaan, koska minua ei ole koulutettu pappisseminaarissa”. Talleyrand kumosi Napoleonin syytökset Wienin kongressissa tarkkanäköisillä ja realistisilla ehdotuksillaan, jotka saivat poliitikot toteamaan, että Jumalan sana on Jumalan sanaa, vaikka se olisi paholainen, joka sitä saarnaa.

Mutta tämä on sivuseikka. Meitä kiinnostaa menneitä ja kauan sitten unohdettuja poliittisia saavutuksia enemmän ammattidiplomaatin ihastuttavan vanhanaikaiset elämäntavat, joiden pittoreski huipentuma oli Talleyrandin aamutoimet, joihin koko Eurooppa sai perehtyä viimeistään Wienin kongressin aikoihin.

Yhtenä viimeisistä Ludvig XVI:n hovin jäljellejääneeistä edustajista Talleyrand osoitti Napoleonin aikana ja vielä sen jälkeen ancien régimen kiireetöntä ja sosiaalista mielenlaatua. Talleyrandin ylösnousu ja aamiainen oli spektaakkeli, joka keräsi asialle omistautunutta yleisöä, jolle tarjoutui tilaisuus vaihtaa luottamuksellisuuksia samalla kun seuran keskipiste köpötteli yöpuvussaan. Valtiomiehet, seurapiirineidit, lääkärit, akateemikot, pankkiirit, toisinaan jopa Venäjän tsaari, tiesivät edenneensä yhteiskunnassa pitkälle saatuaan kutsun seuraamaan Talleyrandin aamutoimia.

Kuninkaallista anuksenpyyhkijää Talleyrand ei sentään tuekseen tarvinnut.

Diplomatian maailmanmestari, joka huomautti että puheen lahja on ihmiselle annettu jotta hän salaisi ajatuksena, aloitti päivänsä kello 11, jolloin vierailijat asettuivat Talleyrandin salonkiin keskustelemaan päivän puheenaiheista. Kroonisesti sängystä putoamista pelännyt ja siksi vuoteen keskellä mattokääröjen reunustamassa kolossa nukkunut Talleyrand onnuskeli tervehtimään heitä pitkähelmaisessa yöpaidassa ja yömyssyssä. Tervehdysten vaihtamisen jälkeen iäkäs ja kaikkien kunnioittama miespalvelija ryhtyi johtamaan seremoniaa ja taputti paikalle kaksi nuorempaa miespalvelijaa, jotka taluttivat Talleyrandin paikalleen takkatulen ääreen. Harmaat hiukset kammattiin ja vahattiin muotoonsa takan lämmössä, Talleyrand pyyhki kasvonsa kostealla sienellä, ja hetimiten hänen vastamuodoilluille kutreilleen asetettiin hattu.

Talleyrand tunnettiin miehenä, jolla oli Ranskan paras keittiö, mutta vanhemmiten hänen aamiaisensa kävi aina säästeliäämmäksi. Hän nautti vain kupillisen kamomillateetä, minkä jälkeen hän kostutti hengityselimensä hengittämällä vesihöyryä sisään nenästä ja puhaltaen sen ulos suun kautta. Tämän ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen Talleyrand asettui nojatuoliin ja hänen kampura oikea jalkansa avattiin kääreistä ja pestiin. Tällaisessa esiintymisessä ei ollut ongelmaa, sillä ensivaikutelmaan ei muutenkaan ole luottamista, koska se on lähes aina hyvä. Tunnettua on sekin, että miehen maine on kuin laskevan auringon heittämä varjo, jättiläismäinen kun se edeltää häntä, mutta kääpiömäinen kun se seuraa hänen perässään.

Edelleenkin vain kaulasta ylöspäin puettu Talleyrand, hattu päässä ja yöpaita yllä, ryhtyi nyt hoitamaan asioitaan. Keskustelu kävi vilkkaana Talleyrandin touhottaessa ympäri huonetta kirjoittamassa kirjeitä ja allekirjoittamassa asiapapereita, jotka hänen valppaasti selän takana seuraavat palvelijansa ottivat hoiviinsa ja toimittivat eteenpäin. Talleyrandille luettiin ääneen päivän sanomalehtiartikkeleita, joita Talleyrand kommentoi omalla nokkelalla tyylillään samalla kun häntä ryhdyttiin vihdoinkin pukemaan. Lyhyet luonnehdinnat olivat paras tapa, sillä Talleyrandhan oli sanonut, että jos ryhdymme selittämään kantojamme, lakkaamme ymmärtämästä toisiamme.

Kaksi tuntia huoneeseen astumisensa jälkeen Talleyrand oli vihdoin peitetty lukuisten päällekkäisten sukkaparien, aluspaitojen, paitojen ja liivien alle. Palvelijat tarttuivat ontuvasta miehestä kiinni ja viimeistelivät asun pukemalla Talleyrandille housut. Posti oli luettu ja vastattu, poliittiset juorut kuultu, lehdet referoitu ja aamiainen nautittu. Vahattuine hiuksineen ja moitteeton hattu päässään Talleyrand kävi ovestaan ulos tarttumaan päivän haasteisiin.