1320535521_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Naantalin kaupungille on ehdotettu, että kaupungin virkamiehiä sakotettaisiin heidän tekemistään kielioppivirheistä. Helsingin Sanomien uutisen ensimmäinen lause kuuluu ”Naantalin kaupunki ei aio alkaa sakottaa virkamiehiään kielioppivirheistä.” Ei aio alkaa. En aio alkaa käsitellä asiaa enempää.

Kielioppivirheistä 5. Lokakuun lopulla Wanhalla ylioppilastalolla järjestettiin viestintävälineille tarkoitettu pienimuotoinen tilaisuus, jossa julkistettiin kaksi uutuusteosta: Liisa Stenbergin Vuosi Japanissa ja Jari Lehtisen Animen aika. (Nettikauppa, klik klik.) Paikalla oli tutut naamat, tarjolla sushia, ja kustantaja epäili että Väinämöinen sai ensimmäistä kertaa kuullakseen hentaista, kuten kuva todistaa.

Ekmanin Väinämöisen soitto on merkillinen maalaus. Etualalla hän hurmaa vedenneitoja ja oikeassa yläkulmassa runottaret saapuvat kuuntelemaan. Näkee, että taulun syntyaikaan ei Gallen-Kallelan karusta kansallisromantiikasta oltu vielä kuultukaan. Joku saisi tehdä aiheesta Disney-version, jossa metsän eläimet tulevat kuuntelemaan Väinämöisen soittoa kuin Lumikin laulua. Eläimethän suurinpiirtein loistavat poissaolollaan kaikissa Ekmanin taiteilemissa versioissa. Hänen Väinämöisensä on enemmän linnojen kiertelevä trubaduuri ja naisia naurattava seurapiirisankari kuin hiljaisten metsien mies. Tämä oli juuri se maalaus, jonka Ylioppilaskunnan laulajat pelastivat Vanhan palossa 1978 leikkaamalla kankaan kehyksistä irti puukolla. Rullalle käärimisen jäljet näkyvät.

1320536234_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Odottamattomasti on käynyt niin, että kolmannesta kirjastani on alkanut ilmestyä jopa kritiikkejä. Näin sankasta suitsutuksesta joutuu leikkaamaan kimpaleita veitsellä, että näkisi eteensä.

Futoi yatsu: Animen historia – kunnolla

”Suomalaisen Jari Lehtisen kirjoittama Animen aika – japanilaisen animaation historia (Finn Lectura, 2011) on ensimmäinen näkemäni kunnollinen koko animen historiikki. Millään kielellä. Tosin alan japanilaista kirjallisuutta en puutteellisen kielitaitoni vuoksi tunne. Englanniksi on julkaistu aivan laadukkaita teoksia animen osa-alueista, kuten Hayao Miyazakista tai eroottisesta animesta. Jari Lehtinen kokoaa historioitsijan ja ensyklopedistin otteella koko animen laajan kirjon, päästämättä kuitenkaan aihetta turpoamaan liian laveaksi."

"Jari Lehtinen on taitava kirjoittaja. (Hän on myös taitava puhuja, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän.) Animen ajan teksti on siis aivan muuta kuin pölyistä historiaa. Silloin tällöin houkutus hyvien kielikuvien käyttöön näyttää jopa voittaneen pyrkimyksen historialliseen täsmällisyyteen."

"Tässä on suomalainen animen historia, jota kehtaa rinta rottingilla tarjota myös kansainvälisille käännösmarkkinoille.”

Luojan kiitos, onneksi sentään:

”Itse esimerkiksi lisäisin tärkeiden nimien valikoimaan Satoshi Konin. Ghiblin elokuvista olisi ehkä kannattanut mainita myös käsin tehdyn animaation kunnianpalauttaja Ponyo. Mutta nuo ovat harvoja poikkeuksia. Pääasiassa olen Lehtisen valintoihin hyvin tyytyväinen.”

”Yhden luvun lisää olisin halunnut. Siinä olisi esitelty kokonaisuudessaan se, miten japanilainen animeteollisuus nykyisellään toimii. Kuka tekee mitä, miten studiot työskentelevät, mitä tekniikoita käytetään, miten sarjoja kootaan tuotantokausiksi, miten sarjojen tv-kanavat ja ohjelmapaikat määräytyvät, miten anime rahoitetaan…”

”Vain yhdessä kohtaa historioitsijan ote hieman pettää. Lehtinen esittelee perin myönteisessä valossa suomalaisenkin animeharrastuksen kehitykseen merkittävästi vaikuttaneen piratismin. Se että suurta osaa harrastuksesta ei olisi ilman piratismia ei tee piratismista automaattisesti hyvää asiaa. Mutta voi tietysti ajatella niinkin, että pohdiskelu fansubien moraalista ja laillisuudesta kuuluu johonkin muualle kuin historiankirjaan.”

Futoi yatsu on asiaan perehtynyt lukija, joka on harrasteessa sisällä. Toisin sanoen en ole esittänyt mitään sellaista, mitä alan harrastaja ei voisi omaksua tai jota hän ei olisi tiennyt ennestään. Epäluulo herää. Olenko kirjoittanut otakulta otakulle? Eikö sellainen ole tavallaan turhaa? Mitä tästä opuksesta saa irti skenen ulkopuolinen lukija, joka tuntee korkeintaan Miyazakin, ja jolle alakulttuurin erikoisuudet ovat suurimmalta osalta uusia ja vieraita?

Pitikin kysyä.

S.Santikko, Kvaak: On animen aika

”Animen ajan lähestymistapa on Jari Lehtisen mukaan "animaatiohistoriallinen". Tekijä ei ole ottanut taakakseen mitään tieteellistä metodia. Hän ottaa aiheen omakseen valtavalla tietopohjalla, joka tukeutuu erinomaiseen historian tuntemukseen aiheesta ja omakohtaiseen, lähes intiimiin omistautumiseen animelle. Tekstissä tunteet nousevat kirjaimellisesti pintaan; joskus tekijä puhuttelee suoraan lukijaa."

 

"Lehtinen on henkilökohtaisimmillaan ehkä käsitellessään Neon Genesis Evangelionia, kunnianhimoisimmillaan esitellessään Ghiblin kulta-aikaa ja tieteellisimmillään Suomi animessa -osuudessa, joista jälkimmäinen on jo hyvin lähellä perustutkimusta.”

”En tiedä, onko se ollut tarkoituksellista vaiko ei, mutta animen tekijöitä kirjassa analysoidaan kuin psykiatrin vastaanotolla. Ne elokuvat ja sarjat, jotka animen käsittömästä määrästä nostetaan esille, ovat yleensä jotain erilaista kuin kaikki muu. Erilaisuus ja yksilöllisyys on japanilaisessa kulttuurissa yleensä tie, ellei nyt ihan tuhoon, niin ainakin unohdukseen.”

”Lehtisen tyyli kirjoittaa on hauska ja mukaansatempaava. Kirja on myös hyvin taitettu ja kuvitettu arvokkaan rauhallisesti. Kuvia on paljon mutta niin on tekstiäkin; mieleen tulevat Peter von Baghin elokuvakirjat. Animen ajassa on myös viiteluettelo ja laaja hakemisto. Animen ohella esitellään myös Japanin kulttuuri- ja populaarihistoriaa siltä osin kuin se aiheen kannalta tarpeellista on."

"Ennen se tavoittamaton haavekuva oli linna Espanjassa, nyt se on Laputa, linna taivaalla."

"Finn Lectura voi hyvin mielin ilmoittaa Animen ajan kilpailemaan vuoden kauneimman kirjan tittelistä. Suomen paras animekirja se on jo.”

Keskustelua.

En sano mitään.

Tai sanon. Jos maailmassa onkaan sellaista kuin asiantuntemus (tuo suuresti vihaamani sana), niin se ilmoittaa itsestään perin erikoisella tavalla. Tietää olevansa perillä jostakin, kun käsittää, kuinka onnettoman vähän asiastaan tietää.

Hauska, jos silti kelpaa.

Ensi viikolla pitäisi kalppia Ylen Ykköseen. Jos käy niin kuin on ajateltu, animepuhetta tulee ulos radion ykkösverkon Kultakuumeessa keskiviikkona 9.11. kello 15.10. Pysykää vastaanottimesta kaukana.