Vanha tietosanakirja toteaa Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946) lakonisesti "Maalari ja kuvanveistäjä, esiintyi myös kirjailijana." Näin hyssyttelevän määritelmän takaa on pakko löytyä jotakin mielenkiintoista, oli kysymys kenestä hyvänsä.

Wettenhovi-Aspa on maineikkain diletantti, joka suomalaisessa kulttuurissa on konsanaan vaikuttanut. Hän oli ideoija, ei viimeistelijä. Kun hänellä oli idea, hän esitti sen oitis, selittelemättä ja anteeksipyytelemättä. Jos idea ei noudattanut klassisia tieteellisiä tai taiteellisia periaatteita ja koulukuntia, sen pahempi periaatteille ja koulukunnille. Taidemaalarina hän pystyi häkellyttävän korkeatasoiseen tuotantoon, sutiakseen heti seuraavaksi jotakin käsittämättömättömän huonosti esitettyä. Moderni taidekritiikki on löytänyt Wettenhovi-Aspasta suomalaisen julistetaiteen pioneerin. Kansatiedettä ja etymologiaa hän harrasti humoristisen irrottelun hengessä, ottamatta itseään ja väitteitään turhan vakavasti.

Suomenruotsalaista sukujuurta ollut Wettenhovi-Aspa oli heittäytynyt vuosisadan vaihteessa fennomaaniksi, minkä vuoksi ruotsinkielisten keskuudessa häneen suhtauduttiin avoimen vihamielisesti. Kun hän vuonna 1915 julkaisi Suomen Kultaisen Kirjan ensimmäisen osan, ruotsinkielinen lehdistö kehotti olemaan koskematta koko tekeleeseen. Tästä oli seurauksena, että teoksen ruotsinkielinen laitos myytiin kahdessa viikossa loppuun. Maaseutukaupunkien ruotsinkieliset killat ostivat suuren osan painoksesta polttaakseen sen. Wettenhovi-Aspan historialliset kirjoitukset oli kohdistettu toisaalta suomenruotsalaisuutta, toisaalta ahdasmielistä kielitiedettä vastaan. Ruotsinkielisten ylemmyydentunne suomalaisia kohtaan oli täysin perusteetonta. Toisaalta kielitieteilijät näpertelivät mitäänsanomattomien ongelmien parissa eivätkä halunneet nähdä kielihistorian suuria linjoja.

Wettenhovi-Aspa osoitti etymologisen todistelun avulla, että kaikki sivistys oli lähtöisin Suomesta. Metodinaan Wettenhovi-Aspa käytti "intuitiivista permutaatiota". Ajan myötä sanat lyhenevät käytössä. Esimerkiksi venäläisissä nimissä yleinen loppu -ski on kehittynyt poikaa tarkoittavasta sanasta sikiö. Siten nimen Nevski alkuperäinen muoto on ollut Nevan sikiö. Vastaavalla tavalla hän selitti useiden ulkomaisten paikannimien ja vieraskielisten sanojen alkuperän. Esimerkiksi: Kiova = Kivihovi, Veiksel = Vehkaselkä, Honolulu = Huonoluulo, Berliini = Perkele, labyrintti = läpiriento, moskiitto = moskaitikka, geysiri = käy siristen, Remus = remuta, Romulus = romulustaa (me oltiin aika kemus ja Romuluskin remus), harppi = haarapuu, harmonia = haarapuumoniaisuus, prinssi = piirinseppä, Marseille = Merisäiliö, Leipzig = Leipäsija, Venetsia = Venesija. Kreikan kielen auraa tarkoittava sana "akris" on takaperin luettuna "sirkka", mikä onkin vanha suomalainen auran nimitys.

Kalevalan satavuotisriemuvuonna 1935 Wettenhovi-Aspa julkaisi kuuluisimman, siteeratuimman ja hauskimman teoksensa "Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II". Siinä Wettenhovi-Aspa todisti, että Egyptin korkeakulttuuri oli Suomesta lähtöisin. Suomalaiset olivat muinoin vaelluksillaan saapuneet Niilin varsille ja perustaneet sinne siirtokuntansa, joista oli kehittynyt Egyptin valtakunta. Todisteita: muumio = muu mies, pyramiidi = pyhät raamit, skarabee = sakarapää, Egypti = Äijäkupittaa, Memphis = Mäenpisteaita, kameli = kamala kameltunut eläin, seepra = seurahepo. "Auringon arveltiin laskevan länteen, tuonensijaan, tästä sanasta tuonensija tuli ranskassa tu-ne-si-e -> Tunis." "Leipätaikina oli egyptinkielellä ta'k = taikina." "Neekereillä oli sen sijaan nimenä Ne hahsi kush = Ne haise(vat) kus(elle). Gallen-Kallelan kertoman mukaan muistuttanee neekerien haju vielä meidän päivinämmekin lähinnä virtsan löyhkää." Esimerkkinsä Wettenhovi-Aspa esittää luonnollisesti sekä länsimaisin kirjaimin että hieroglyfeillä merkittynä.

On muistettava, että kansallisen muinaisuuden korostaminen oli eurooppalaista muotia 1500-1600-luvuilta alkaen. Esimerkiksi Ruotsin suuruuden päivinä ruotsalaiset tiedemiehet ja papit kirjoittivat teoksia, joissa todisteltiin ruotsalaisten polveutuvan Nooasta ja muinaisista kreikkalaisista, olevan valittu kansa, ja oikeutettu hallitsemaan koko maanosan ihmisten elämää ja kohtaloita. Tätä mallia on sovellettu meidänkin aikoihimme asti. Hitlerin Saksan tai Stalinin Neuvostoliiton tieteestä ja kirjallisuudesta löytää runsaasti esimerkkejä. Yksi Wettenhovi-Aspa mukana joukossa on käsitettävä satiiriseksi piikiksi suurvaltojen pöhöttönyttä pullistelua vastaan. Mitä muutakaan tarkoittaisi Wettenhovi-Aspan tulkinta, että ruotsinkielen sana "människa" tulee suomen sanasta "maannussija". Wettenhovi-Aspan historialliset tutkimukset saivat omana aikanaan totisen tylyn vastaanoton. Niitä ei varsinaisesti tyrmätty. Ne vaiettiin kuoliaaksi.

Sigurd Wettenhovi-Aspa oli kuuluisien taiteilijoiden kuten August Strindbergin hyvä ystävä, Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen perhetuttu. Hän oli paikalla, kun Jean Sibelius sävelsi Valse Tristen Kämpin yläkerran pianohuoneessa (resepti: 5 gr kiniiniä, 2 tusinaa tanskalaisia ostereita, sitruunamehua ja soodavettä, talvikärpänen ja nuoruusmuistoja Wienistä.). Ilmiönä Sigurd Wettenhovi-Aspa on suurimpia koskaan eläneitä suomalaisia.