1739321.jpg

Alkaen Beethovenista, joka käytännössä perusti sinfonian taidemuotona, suurimmatkin säveltäjät ovat pelänneet ja vavisseet yhdeksännen sinfoniansa edessä. Monien mielestä sen valmistuminen tietää kuolemaa. Vankimmin kiroukseen uskoi Gustav Mahler (1860-1911), joka yritti huijata kohtaloaan ja epäonnistui.

Mahleria pidettiin aikanaan avantgardistina. Musiikinhistoriallisessa katsannossa hän sijoittuu klassismin ja atonaalisuuden risteykseen. Hänen sinfoniansa olivat huomattavia tapauksia, vaikka elinaikanaan häntä arvostettiin ehkä enemmän kapellimestarina. Sibeliukselle Mahler luonnehti sinfoniakäsitystään kuvailemalla, että sinfonia on kuin maailma: sen tulee sisältää kaiken. 

Arnold Schönbergin mukaan Mahler piti Beethovenia ja Brückneriä ennakkotapauksina. Beethoven kuoli yhdeksännen jälkeen ja Brückner ei onnistunut ylittämään suurinta mestaria omalla yhdeksännellään, joka oli samassa sävellajissa kuin Beethovenin yhdeksäs. Brückner kamppaili puolitoista vuotta yhdeksännensä kimpussa ja kun se vihdoin valmistui, hän piti tulosta niin ala-arvoisena, että nimesi sen sinfoniaksi numero 0.

Franz Schubertin tunnetuin sinfonia on Keskeneräinen sinfonia. Se ei kuitenkaan ollut hänen viimeinen sinfoniansa, vaan kahdeksas. Hän jätti sen kesken, syistä joita arvellaan yhä, ja tekaisi perään yhdeksännen. Hän heitti henkensä luonnostellessaan kymmenettä. Antonin Dvorak eli yksitoista vuotta yhdeksännen sinfoniansa valmistuttua, mutta ei ikinä päässyt kymmenenteen.

Schönberg kirjoitti Mahler-esseessään "Näyttää siltä että yhdeksäs on raja. Se, joka haluaa pidemmälle, joutuu poistumaan keskuudestamme. On kuin emme olisi valmiita kymmenenteen."

Mahlerin huijausyritys alkoi 1909, kun hän oli saanut valmiiksi kahdeksannen sinfoniansa. Hän muutti Yhdysvaltoihin johtamaan New Yorkin Filharmoonikkoja ja aloitti uuden sinfonian, yhdeksännen, jota hän ovelasti ei kutsunut yhdeksänneksi. Sen sijaan siitä tuli "Maan Laulu - Sinfonia tenorille ja altolle". Schönberg ei ollut tuloksesta ollenkaan vakuuttunut ja kutsui sitä kylmäksi ja kliiniseksi. Jos teoksessa tuntuu välityön maku, se johtuu juuri siitä että Mahler sävelsi sen päästäkseen heti perään käsiksi kymmenenteen sinfoniaansa, jota hän kutsuisi yhdeksänneksi. Hetken Mahler uskoi jo vetäneensä kirousta nenästä, mutta kun hän aloitti kymmenennen sinfonian, hän sai streptokokkitartunnan ja kuoli verenmyrkytykseen.

Mahler oli omien sanojensa mukaan itävaltalaisille böömiläinen, saksalaisille itävaltalainen ja koko muulle maailmalle juutalainen. Hän olikin natsien mustalla listalla soittokiellossa. Tarpeetonta tietoa: Mahler ehti säveltää kymmenenteensä 1945 tahtia musiikkia ennen kuin tuli loppu.

Toinen Mahlerin kuuluisista kirouksista liittyy Friedrich Rückertin runoihin Kindertotenlieder, Kuolleiden lasten laulut. Kun Mahler sävelsi niistä viisi, hänen nuorin tyttärensä menehtyi punakuumeeseen. Tarinan mukaan hän oli ainoa henkilö koko seudulla, joka sai tartunnan, eikä Mahlerin vaimo Alma antanut tätä miehelleen anteeksi.

Yhdeksännen kirous on säilynyt enemmän tai vähemmän elinvoimaisena Mahlerin jälkeenkin. Alfred Schnittke kirjoitti yhdeksännen ja viimeisen sinfoniansa vasemmalla kädellään, koska sarja sydänkohtauksia oli johtanut osittaiseen halvaantumiseen ja puhekyvyn menettämiseen. Schnittke sovelsi Brücknerin esimerkkiä ja laati sinfonian numero 0, joten hänen sinfonioidensa kokonaismäärä olisi todellisuudessa kymmenen. Vielä 1958 Sir Vaughan Williams kuoli saatuaan juuri yhdeksännen sinfonian valmiiksi.

Dmitri Shostakovitshin yhdeksännestä toivottiin majesteettista numeroa kaikkine kuoroineen, solisteineen ja puupuhaltimineen, suurta voiton hymniä ja kunnianosoitusta jumalaiselle Stalinille, jonka johdolla Saksa oli nujerrettu. Shosta piti yhdeksännen sinfonian säveltämistä niin painostavana ajatuksena, että hän päätti säveltää itselleen epätyypillisen keveän kappaleen ja nimetä sen yhdeksänneksi. Kolmannessa osassa hän lainaa teemoja Beethovenin ja Mahlerin yhdeksänsistä, ja sovittaa ne ironisesti. Stalin ei nähnyt tässä mitään hauskaa, mutta Shostakovitsh rikkoi kirouksen valitsemalla kahdesta pahasta vielä pahemman, Stalinin epäsuosion. Stalinin kuoltua Shostakovitsh sijoitti kymmenenteen sinfoniaansa salakoodeja ja musiikillisia kannanottoja, joista voittoisaksi osoittautuu hänen oma teemansa D-Es-C-H (D.Sch) joka sinfonian lopussa nujertaa Stalin-teeman. Lopulta Shostakovitsh sävelsi viisitoista sinfoniaa.

Linkki: Arnold Schönberg