49776.jpg

Euroviisukarsinnat tuntuivat olleen menestys, koska kansa käy kuumana ja väittelee antaumuksella tapahtuneesta. Kaikkien aikojen suomalainen euroviisukarsinta kuitenkin nähtiin jo 1981. Tapahtumaa muisteltiin viime vuosisadan puolella uutisryhmässä, jonka postitukset olen onnellisesti hukannut, mutta turvaudun omiin muistikuviini. Katsoinhan sitä minäkin.

Alkukarsintavaiheessa, jossa seitsemän sävelmää kipattiin yli laidan, esiintyi televisiossa sellainenkin harvinaisuus kuin harvatukkainen ja parraton aloitteleva lauluntekijä Gösta Sundqvist, joka oli vielä kaukana suomalaisten arkipäivän tuntojen ikonimaalarista. Hän esitti kansanlaulumaisen Sinisilmä mansikkasuun, joka ei tosiaankaan kuulunut hänen parhaimmistoonsa edes silloin.

Loppukilpailussa 21.2.1981 kuultiin kahdeksan sävelmää. Tapani Kansa luikautti Sunnuntailapsen, jolla oli uskottavuusongelma. Paula Koivuniemi esiintyi Suomen karsinnassa viimeisen kerran teoksella, jonka nimi oli enteellisesti Ei tule toista kertaa. Kolmantena lavalle asteli Mikko Alatalo, jonka pohjalais-tamperelainen jenkkahumppa Leuhkat eväät ei ollut ainakaan euroviisuksi tekemällä tehty. Se oli taattua joviaalia Alatalon koomista uhoa, jossa naurattaa aina eniten sen tahattomat piirteet. On hullunhauskaa, että Alatalo kuvittelee olevansa hauska.

Sitten nähtiin illan kohokohta, osa 1. Lehdistön ennakkokohun voimalla ennakkosuosikiksi itsensä julistanut Frederik esitti tanssityttöjensä kera junttidiskon klassikon Titanic. Yleisö oli villinä. Uutta aaltoa kuunteleva ja Juice Leskistä fanittanut teinipoika ei jaksanut syttyä moisesta. Suomen mummot kyllä syttyivät. Nykyäänkin vielä intomielisimmät murisevat, että Frederik olisi pitänyt valita 1981. Minusta tuntui silloin, että Mikko Alatalokin olisi ollut vakavastiotettavampi ehdokas.

Taiska esitti suomalaisen perinteen mukaisen laulun elämän tuskasta ja maailman tuhosta, tällä kertaa nimellä Hiroshima. Markku Aro ja hänen ruotsinlaivalta löytämänsä singaporelainen "tähti" Nisa Soraya lauloivat dueton Mun suothan tulla vierees sun. Mietin itsekseni, että Keke Rosberg ja Kike Elomaa olisi kiinnostavampi pari.

Seitsemäntenä lavalle saapui illan kohokohta osa 2. Uraansa aloitteleva Riki Sorsa, josta kuulin 20:ltä taholta että hän oli kuulemma jonkin tanssijan poika – siihen aikaan vanhempien ihmisten mielestä tällaisilla seikoilla oli olevinaan erittäin paljon merkitystä, aivan – veteli Pedro Hietasen hullun haitarimiehen hahmon säestyksellä  Reggae OK:n. Tuona iltana tuossa nimenomaisessa seurassa kappale oli ainoa, joka kuulosti siltä, että se voitaisiin soittaa muuallakin kuin Suomessa. Sanat olivat rennot ja ytimekkäät.

Grande Finale. Juice Leskinen saapui esittämään Ilomantsin. Vesakkomyrkytysaihe ja Ilomantsin nimismiehen korruptoitunut ja nepotistinen roistoilu sikseen, Ilomantsin ansiot olivat toisaalla. Anssi Tikanmäen orkestraatio toimi. Juice oli sisällyttänyt mukaan orkesterin kuorolaulua, koska hän halusi kuulla kuinka Dublinin sinfoniaorkesteri laulaisi suomen kielellä "mikä mikä mikä mikä".

Lähetyksen muutenkin tuhottoman kurjasti juontanut Erkki Pohjanheimo haastatteli esiintyjiä heti kappaleen päätyttyä. Juice Leskisen tapauksessa Pohjanheimo joutui kertomaan heti alkuun katselijoille, että Juice Leskinen oli esittänyt spikejonesmaisen instrumentaaliosuuden aikana huikean koreografian, josta katsojat eivät saaneet nähdä mitään. Tämä piti valitettavasti paikkansa. Kamerat oli zoomattu valmiin käsikirjoituksen mukaisesti triangeleihin ja puhaltimiin DDR:läisellä säntillisyydellä. Kuinka voisi ohjaaja kuvata sitä, mitä tapahtuu? Mahdotonta! Eikö sellaiseen tarvita sitä paitsi Puolueen lupa?

Juice Leskinen hoiti haastattelussa pisteet kotiin nolaamalla Erkki Pohjanheimon täydellisesti. Kun Pohjanheimo kömmähteli Juicen yhtyeen jäsenten nimissä, Juice ryhtyi kutsumaan Pohjanheimoa Örkiksi. "Hyvä Örkki! Örkki tietää!" Mihin Pohjanheimo "Mä en tosiaankaan tiedä." Kysymykseen, miksi Juice Leskinen esittää Juice Leskisen kappaleita, Juice Leskinen totesi että "Säveltäjä J.Leskinen käyttää mielellään minua laulajana, koska minun esiintymistapani sopii mainiosti J.Leskisen tekemiin kappaleisiin." Symbioosia oli jatkunut kuulemma 32 vuotta ja 5 päivää.

Lopputulokset määräytyivät postikorttiäänien ja ammattilaisraadin pisteiden summasta. Ammattilaisraadilla oli suurempi paino. Studiossa kävikin järkytyksen kohahdus, kun raati antoi Reggae OK:lle pelkkiä kymppejä. Joku raatilaisista käänsi vielä veistä haavassa näyttämällä kymppinsä ylösalaisin.

Frederikiä kannattanut kansa ei tätä tietenkään sulattanut. Mauri Kunnas piirsi Nyrok Cityyn jakson, jossa kuningas Frederikin Titanic uppoaa heti satamassa törmättyään sorsan nokkaan. Viimeisessä ruudussa vihainen mökin mummo kirjoittaa kiukkuista yleisönosastokirjettä ja kysyy "pelättiinkö taas että Suomesta tulee Suur-Suomi ja saadaan Karjala takaisin?"

Vuoden 1981 Suomen euroviisukarsinta on tänäkin päivänä kaikkien aikojen euroviisukarsinta, mikä meillä on järjestetty. Siinä oli kaikki klassikon ainekset: kömpelö TV-toteutus, kammottava ennakkosuosikki, tökerö juontaja, ammattilaisraati, ja kansan syvien rivien katkera viha lopputulosta kohtaan. Tämän vuoden karsinnasta syntynyt suukopu on mitätöntä siihen verrattuna.

Kaikki asianosaiset saivat ansaitun rangaistuksensa. Riki Sorsa pitää tänä päivänä silloista muodikasta esiintymistään lähinnä kornina. Frederikin Titanicista on tullut tanssilavojen klassikko, joka kuulostaa tänään paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on koskaan ollut. Juice Leskisestä tuli suomalaisten kanonisoitu totuudenpuhuja, jonka 25 vuoden takaiset säkeet "ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa" aiheuttaisivat  nykyisinä absurdin yltiökorrekteina aikoina suurta vastustusta tai sitten niitä pidettäisiin pelkästään typerinä. Jim Pembroke sai vielä seuraavana vuonna loppukilpailuun mukaan Kojon esittämän ja Juice Leskisen sanoittaman Nuku pommiin, jonka jälkeen Suomessa otettiin käyttöön pelkästään Jim Pembrokea vastaan suunnattu sääntö: Suomen euroviisun saa säveltää vain syntyperäinen Suomen kansalainen. Erkki Pohjanheimosta en ole sen koommin kuullut mitään.

Ilomantsi paratiisi on, voittaa television.