2073443.jpg

"Oli synkkä ja myrskyinen yö; sade virtasi valtoimenaan – paitsi satunnaisin välein, jolloin sen kaappasi mukaansa raju tuulenpuuska, joka pyyhki katuja (sillä näyttämömme sijaitsee Lontoossa), ravisteli katonharjoja, ja hyökkäili vimmaisesti pimeyttä vastaan kamppailevien lamppujen heikon tuikkeen kimppuun."
Edward George Bulwer-Lytton: Paul Clifford (1830), ensimmäinen kappale

On aika jälleen kiinnittää huomiota kirjallisuuspalkintoihin, jotka merkitsevät jotakin. Sellainen on Bulwer-Lytton –kilpailu, joka on järjestetty vuosittain 1983 alkaen. Kilpailun perustaja ja päätuomari on Scott Rice, San Josen yliopiston kirjallisuuden professori. Aikoinaan opiskelijana hän sai tehtäväkseen kirjoittaa seminaariesitelmä jostakin viktoriaanisesta romaanikirjailijasta, ja hän valitsi Bulwer-Lyttonin, jonka "synkkä ja myrskyinen yö" osoittautui hedelmälliseksi kirjalliseksi tragediaksi. 1982 jokainen tiesi jo mitä oli "synkkä ja myrskyinen yö", se oli Ressun romaanin avauslause, joka jatkui joko "äkkiä kajahti laukaus" tai "äkkiä kajahti kaksi laukausta" riippuen siitä haluttiinko jatkoksi jännitystä vai kaksinverroin jännitystä. Lukijanimimerkki Heinämies muistaa myös romanttisen variaation: "Äkkiä kajahti suudelma".

Bulwer-Lytton oli aikanaan kohtuullisen menestynyt kirjailija, jolta on jäänyt elämään sellaiset sanonnat kuin "kynä on miekkaa mahtavampi" ja "kaikkivaltias dollari", mutta romaanin Paul Clifford alku häthätää sulkuihin lisättyine selityksineen paljasti lähes unohtuneesta tekijästä aivan uuden puolen, kirjallisen tragedian. Kampuksella järjestetty ensimmäinen Bulwer-Lytton-kilpailu oli jymymenestys ja jo seuraavana vuonna kilpailusta oli tullut huomionarvoinen kansainvälinen kirjallisuustapahtuma, johon otti osaa 10 000 henkeä.

Toisin kuin monet muut kirjallisuuspalkinnot, Bulwer-Lytton on todella avoin. Osallistujalta ei edellytetä yhden yhtä julkaistua teosta tai artikkelia. Hänen tarvitsee vain laatia mahdollisimman kurja englanninkielinen romaanin avauslause. Lause saa olla miten pitkä tahansa, mutta suositellaan että se ei ylitä 50-60 sanan pituutta. Teoksen tulee olla ennenjulkaisematon. Ehdokaslauseita saa lähettää niin monta kuin haluaa ja kykenee. Määräpäivä on 15. huhtikuuta joka vuosi.

Vuoden 2008 voittaja Garrison Spik, joka työskentelee timanttiliikkeen viestintäjohtajana, oli sitä mieltä että hänen voittajaehdotuksensa ei ollut edes hänen huonoimpansa, mutta siinä oli tiettyä tyyliä. "Kaksi muuta olivat omia suosikkejani mutta tiesin kyllä kuinka kurja New Jersey –juttu oli."

"Se oli New Yorkin rakkautta, matka kumia käryttävässa keltaisessa taksissa, ja kuten kaupunkikin, heidän intohimonsa oli auki 24/7, höyryn noustessa heidän ruumiistaan kuin liukkaat kadut olisivat puhaltaneet ulos lämmintä ja kosteaa valkoista henkäystä jäteviemärien kansien läpi, joihin oli leimattu "Takonut DeLaney Bros, Piscataway, N.J."

"Se alkaa tavallisesti", huomioi Rice. "Jälleen yksi yritys kuvata kuinka ainutlaatuinen rakkaus on, mutta taksin mainitseminen on askel alaspäin ja lopulta kaikki romahtaa viemärinkanteen, joka puhuu Piscatawaysta. Tarkistin sen Googlesta. Firma on olemassa."

Spik mainitsee saavansa innoitusta 1980-luvun kulttibändiltä Devo, Nathaniel Hawthornen mykistävän kyvyttömästä proosasta, ja elokuvasta Isojalan kirous, joka on "todella, todella kammottava elokuva". Vaikka hän osallistui ensimmäistä kertaa, hän oli valmistautunut huolella. Hän oli kerännyt materiaalia kymmenen vuotta, kunnes hänellä oli "iso kasa kirjallista lantaa, josta valita."

Lopputuloksen vaikuttavuus riippuu monista seikoista. Ricen mukaan riittävän huonoon kirjoittamiseen voi yltää muun muassa liiallisella adjektiivien käytöllä ja keksimällä vertauskuvia jotka melkein toimivat, mutta vain melkein, tai yleisellä mauttomuudella, kunhan tuloksena on nimenomaan mahdollisimman suurisuuntainen kirjallinen epäonnistuminen. Innokas yrittäjä hakekoon mallia seuraavista hohdokkaista voittajaehdotuksista.

"Lähtölaskenta oli pysähtynyt kohtaan T miinus 69 sekuntia kun Desiree, ensimmäinen avaruuteen lähetettävä naarasapina, iski minulle ilkikurisesti silmää ja pursotti huuliaan tavalla josta ei voinut erehtyä – yksi monista vastaavista lähentely-yrityksistä matkalla, josta oli tuleva pisin ja muistorikkain avaruusmatka urallani."
-Martha Simpson, Glastonbury CT (1985)

"Luitahyytävä kiljaisu halkaisi lämpimän kesäillan kahtia, ensimmäinen puolisko ennen kiljaisua oli tyyni, nautittava ja rauhallinen niille jotka eivät olleet kuulleet kiljaisua lainkaan, mutta ei tyyni eikä rauhallinen eikä edes kovinkaan mukava niille jotka kuulivat kiljaisun, jos jätetään laskuista se lyhyt hetki kiljaisun ja sen hetken välillä, kun korvat olisivat saattaneet kuulla sen, mutta aivot eivät olleet vielä tajunneet kuulevansa."
-Patricia E. Presutti, Lewiston, New York NY (1986)

"Professori Frobisher ei voinut uskoa että hän ei ollut huomannut sitä – se oli loppujen lopuksi suoraan hänen nenänsä alla – sillä kaikkina vuosina jolloin hän oli tutkinut maailmankaikkeuden monimutkaisia ja salaperäisiä lakeja hän ei ollut ikinä huomannut että  juuri sieraimen alla ja siitä vasemmalle hänen ylähuulensa kesakot, jotka tähän asti olivat osittain olleet viime viikolla poistetun karvaisen syntymämerkin alla, muodostivat täsmälleen Seulasten tähtikuvion ja jopa siihen kohtaan mistä hän ja kollegansa olivat tänään löytäneet räjähtäneen novan, oli puhjennut äkäinen finni."
-Ray C. Gainey, Indianapolis, IN (1989)

"Dolores surffasi elämänsä pinnan halki kuin litteä kivi, joka ikuisesti pomppii pehmeän veden yllä, koskettaen silloin tällöin todellisuutta, mutta pysyen itsepintaisen piittaamattomana siitä, kunnes hän lopulta menetti vauhtinsa ja hukkui, mikä johtui fluorin yliannoksesta lapsena, mikä sai hänet makaamaan ikuisesti elämänsä lattialla hyödyttömänä kuin umpilisäke ja yksinäisenä kuin 250 kilon baarikärpänen kuntosalilla, jossa steroidit oli kielletty."
-Linda Vernon, Newark, CA (1990)

"Kun päättyvän päivän häipyvä valo suodattui kaihdinten välistä, Roger seisoi savuavan .45:nsä kanssa uhrinsa yllä yllättyneenä siitä mielenrauhasta joka täytti hänet pumpattuaan kuusi panosta tunteettomaan tyranniin joka oli nälvinyt häntä päivästä päivään ja sen jälkeen hän etsi tiensä ulos toimistosta luoden viimeisen katseen murskaantuneeseen tietokoneterminaaliin joka makasi kuin piistä tehty vyötiäinen joka oli jätetty mätänemään informaation moottoritien pientareelle."
-Larry Brill, Austin, TX (1994)

No jaa, käännökset sikseen. Lukekaa itse loput: http://www.bulwer-lytton.com