2065674.jpg

Kaksi Lontoossa asuvaa australialaista huonekalukauppiasta Anthony Bourke ja John Rendall kävelivät joskus 1969 Harrodsille ja huomasivat että tavaratalo todellakin myy aivan kaikkea. Myös leijonanpentuja.

Leijonanpentu Christian oli muutaman viikon ikäinen kolmannen sukupolven eläintarhaleijona, jolle ei ollut sijaa majatalossa. Bourke ja Rendall katselivat pentua häkissään, keräsivät rahat ja ostivat pennun kotiinsa. He ruokkivat Christiania tuttipullosta, totuttivat sen jauhelihaan, ja Christian hyväksyi täysin keinovanhempansa. He saivat luvan leikkiä leijonan kanssa kirkon pihamaalla. Mutta söpöt leijonanpennut kasvavat yllättävän nopeasti kookkaiksi uroksiksi, eikä Christianilla voinut olla tulevaisuutta lontoolaisessa ihmisasunnossa. Sitä paitsi mitä se merkitsisikään huonekaluille.

Heille suositeltiin kenialaisia luonnonsuojelijoita George ja Joy Adamsonia, joilla oli kokemusta leijonien ja ihmisten kanssakäymisestä. Heidän kasvattamastaan leijonasta Elsasta oli tullut maailmantähti, josta oli tehty elokuva ja kirjoja. Adamsonien avulla Christian kuljetettiin Koran suojelualueelle Keniaan, jossa Christian esiteltiin vanhemmalle leijonalle nimeltä Boy ja naaraspennulle nimeltä Katiana. Aikomus oli luoda näistä kolmesta lauma, mutta hanke epäonnistui. Katianan söivät krokotiilit, toisen naaraan tappoivat toiset leijonat, ja haavoituttuaan Boy muuttui arvaamattomaksi. Adamsonin täytyi ampua Boy, kun se oli hyökännyt ihmisen kimppuun. Vuoden jälkeen Christian oli onneksi kotiutunut Boyn vanhaan laumaan ja noussut jopa sen johtajaksi.

Kuultuaan nämä uutiset Bourke ja Rendall halusivat käydä Afrikassa tutustumassa Christianin uuteen elämään. George Adamson vastasi että olihan se mahdollista, mutta ei pidä kuvitella että Christian enää muistaisi tai hyväksyisi heitä. Christian oli nyt villi leijona, joka oli arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa tappava. Bourke ja Rendall vastasivat "kyllä kyllä". "Älkääkä unohtako suojavarusteita. Tarvitsette myös pyssymiehen ja miehistön viemään lääkäriin, vaikka jos siihen joudutaan, olette todennäköisesti kuitenkin mennyttä." "Kyllä kyllä", vastasivat Bourke ja Rendall. "Lisäksi Christiania ei oltu nähty yhdeksään kuukauteen. Ei ole syytä epäillä, että Christian olisi kuollut. Kuolleista tai salametsästetyistä leijonista ei ole ilmoitettu. Mutta hän ei ehkä tule koskaan takaisin." "Kyllä kyllä", sanoivat Bourke ja Rendall. "Tulemme silti."

Kun Bourke ja Rendall pääsivät pienkoneella Koraan, Adamson oli vastassa. "Christian saapui viime yönä", sanoi Adamson. "Hän on täällä naaraiden ja pentujen kanssa. Hän on leirin ulkopuolella suosikkikivellään ja odottaa teitä."

Useasti Elsan parissa George ja Joy Adamson pohtivat ihmisen ja leijonan salaperäistä, lähes telepaattista yhteyttä. Molemmat uskoivat, että leijonilla on kuudes aisti ja Georgella oli vakaumus että jonakin päivänä tiede vielä kykenisi selittämään sen.

Bourke ja Rendall lähestyivät Christianin lempikiveä. Leijona tuijotti heitä keskittyneesti. Hän oli selvästi kiinnostunut miehistä, jotka rohkenivat lähestyä häntä kirkkaassa päivänvalossa. Miehet kutsuivat Christiania nimeltä. Leijona nousi pystyyn, tassutti kalliolta alas ja lähti juoksemaan  kiihtyvällä vauhdilla kohti miehiä, joilla ei ollut suojavarusteita.

Seuraavaksi tapahtui tämä.
(Ei heikkohermoisille.)

Silminnäkijät kertoivat että kaikki itkivät, George itki, ehkä jopa leijona itki. Leijonanaaraat eivät olleet tyytyväisiä. Ne urisivat levottomasti. Kun Christian palasi takaisin seuraavana aamuna, naaraat näyttivät rypistävän kulmiaan urokselle, joka haisi nikotiinille, viskille ja ihmisille. Christian läiskäisi heitä käpälällään ja kävi makuulle.

Loppukesästä 2008 tapauksesta tuli yllättäen muodikas internet-meemi, joka adoptoituun lukuisiin "ajattelen sinua, ajattele sinäkin minua"-viesteihin, minkä jälkeen Bornfree-järjestö otti Christianin kampanjatunnuksekseen. On olemassa myös blogisivu, jossa on kokonaista yksi (1) viesti, jonka sisällön voi päätellä urlista www.christianthelionisfake.com. Se on hassu sivu, koska se tuntuu tekevän itse juuri sen, mistä se asian keksijöitä syyttää - joku on siis ajatellut kahdesti.