Alkukristityille itsekieltäytyminen ja ankara askeesi oli varma keino päästä Jumalan valtakuntaan. Ääriesimerkki oli Simon Styliitta (390-459), syyrialainen askeetti, joka ei halunnut valita helppoa tietä. Hän kiristi viittansa ylleen niin tiukalle, että köysi rikkoi ihon, ja aiheutti märkiviä haavoja, jotka miltei tappoivat hänet.

Simonin munkkitoverit luokittelivat hänet vaarallisiin äärimmäisyysaineksiin, ja potkivat hänet pellolle luostaristaan. Simon asettui Antiokiaan, missä hän taas oli kuolla kieltäydyttyään 40 päivän paaston aikana jopa vedestä. Hänen mottonsa oli "syökää mitä Luoja teille antaa" ja Simonin tapauksessa luoja näytti antavan hilsettä, paiseita ja sen sellaista. Simon vetäytyi erakoksi vuorille, pukeutuneena pelkkiin eläimennahkoihin. Tällainen makea elämä ei miellyttänyt häntä, joten hän murskasi oikean jalkansa kivillä täyttääkseen vaatimuksensa.

Vuorille alkoi saapua ihmisiä kuuntelemaan tätä erikoista miestä ja he pyysivät hänen siunaustaan.  Simon muutti Antiokian keskustaan, ja eli seuraavat 37 vuotta kuolemaansa asti pylvään päällä. Ensimmäinen pylväs oli vaatimaton kaksimetrinen tekele, mutta loppujen lopuksi Simon eli yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa kesät talvet. Näin hän sai lisänimensä "styliitta", pylväspyhimys (kreik. stylos = pylväs)  Ihmiset turvautuivat hädässänsä hänen apuunsa, ja kun hän näin sai tietoonsa erilaisia väärinkäytöksiä ja rikoksia, hänestä tuli yhteisössään tärkeä hahmo. Simon oli koskematon todenpuhuja, joka osoitti kuninkaille, rikollisille ja kansalaisille heidän paikkansa, ja lausui julki asiat, joita ei muuten rangaistuksen pelossa uskallettu käsitellä. Hänen juhlapäivänä katolisessa kalenterissa on tammikuun viides.