1292479351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

”Heti kun joku hyväksyy objektiivisen todellisuuden olemassaolon, ikuisen totuuden, hän ilmoittautuu haavoittuvaksi, ohjailtavaksi ja erityisen hyväksikäytettäväksi. Hän on lakannut toimimasta itsenäisenä, luovana, ajattelevana yksilönä.” - Wilson Bryan Key: The Age of Manipulation (1989).

Wilson Bryan Key (1921-2008) oli filosofian tohtori Denverin yliopistossa, journalismin ja joukkoviestinnän tutkija, joka saavutti 1970-luvulla aseman noteerattuna yhteiskuntakriitikkona. Erityisesti huomiota herättivät hänen tulkintansa mainoksiin sijoitetusta alitajuisesta manipulaatiosta. Hän oli vakuuttunut siitä, että seksi myy, ja sen koommin hän ei mainoksista muuta löytänytkään kuin seksiä. Mutkan kautta hänen vaikutuksensa ulottui aina 1980-luvun herännäisten levittämiin saarnakasetteihin, joissa rock-musiikki luokiteltiin ykskantaan saatanalliseksi.

Keyn ensimmäinen teos Subliminal Seduction (1973) käsitteli vanhoja tunnettuja mielikuvamainonnan periaatteita: kuinka Rexonaa käyttämällä et enää koskaan ole yksin, miten iloiseksi päivän saa kuppi teetä ja sympatiaa, ja niin edelleen. Hän kiinnitti huomiota legendaarisen Crown-viskin mainokseen, joka julkaistiin samalla viikolla jolloin USA kärsi siihen asti suurimmat tappiot Vietnamissa, ja huomioi, että maahan särkyneen viskipullon lätäköstä ja varjoista hahmottuu kuolemaa, kypäräpäisiä miehiä, joiden kasvot ovat vääristyneet, ja päätyi kysymään, onko tämä pelkkä sattuma. Keyn havainnot olivat enimmäkseen totuudenmukaisia, ja Marshall McLuhan kirjoitti hänen teokseensa esipuheen.

Seuraavassa kirjassaan Media Sexploitation (1976), jonka kansi toitotti ”Sinua manipuloidaan seksuaalisesti tälläkin hetkellä. Tiedätkö miten? 49 silmät avaavaa valokuvaa.” Key kuitenkin heitti kaiken pidättyvyyden tiehensä. Seksiä oli piirretty kirjaimentarkasti valokuvamallien kasvoihin, poptähtien hiuskiehkuroihin, valokuvamallien rintakarvoihin ja grogilasien jääpaloihin. Nämä odottamattomat löydökset odottamattomista paikoista selittyivät Keyn metodilla, joka ei vain sallinut, vaan yllytti tavattomuuksien löytämiseen.

Jotta ihmisyksilö oppisi suojautumaan median pakkosyötöltä, hänen on syytä turvautua muutamiin yksinkertaisiin menetelmiin, joilla joukkoviestinten harjoittama aivopesu paljastuu: Ensimmäiseksi, rentoudu. Nykyaikaisen joukkotiedotuksen jatkuvassa paineessa tämä taito joudutaan opettelemaan uudelleen. Toiseksi, viivyttele. Aika on abstraktio. Kieltäydy välittömästä reagoinnista. Hidasta tahtia. Kolmanneksi, havainnoi. Havainnoi omia välittömiä mielteitäsi, tarkkaile kuinka toiset reagoivat, vertaa median luomaa kuvaa todelliseen maailmaan. Huomaat, että tämä voi olla hauskaa. Neljänneksi, revi median viesti irti konteksista! Kokeile hulluja, päälaellaan olevia tulkintatapoja. Viidenneksi, rajaa minimiin. Tarkastele yksittäisiä sanoja, yksittäisiä kuvien detaljeja. Kaikkein epähuomiotaherättävin aineisto on kaikkein huomiotaherättävintä. Muista että merkityksettömiä havaintoja ei ole olemassa. Kuudenneksi, symboloi kaikki! Kaikki havaittava on symboleja. Leiki symboleilla. Kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, jotka valvetajuntasi hylkää epärelevantteina tai typerinä. Ne juuri ovat relevantteja ja huomionarvoisia. Seitsemänneksi, motivoi. Kaikessa viestinnässä on jokin tarkoitus, etenkin jos se halutaan kiistää. Lopuksi, arvioi. Kysy, kuka puhuu kenelle, mistä ja miksi. Periaatteemme, ideologiamme, päätöksemme, ja teoriamme paljastavat sisäisen minämme. Älä hyväksy mitään nimellisarvostaan. (Key: The Age of Manipulation, 1989).

Jos tälle tielle lähdetään, niin ei ole ihmekään, että tuloksena on jotakin tällaista. Hyvät naiset ja herrat, tässä Wilson Bryan Keyn sisäinen minä valotettuna New York Timesin sotaisalla etusivulla Vietnamin aikoihin:

 1292479371_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanoisin, että tässä on kaveri, joka ei välttämättä tiedä, milloin hänen kannattaisi lopettaa.

Englannin sana ”sex” on graafisesti tavattoman kiitollinen sana. Se on lyhyt ja se koostuu kolmesta graafisen suunnittelun peruselementistä. Siinä on kiehkura, haarukka ja risti. Kriittinen lukija voisi ounastella, mikä maailmassa olisi sellainen kuva, josta ei löytyisi kiehkuraa, haarukkaa ja ristiä. Mondrian kukaties. Niinpä ketään ei pitäisi yllättää, että Key mielestään löysi sanan SEX muun muassa Ritzin suolakeksin pinnalta, vieläpä toistakymmentä kertaa. Sen jälkeen Ritzin suolakeksien tuijottelusta tuli kansanhuvi, josta jotkut vieläkin jaksavat ilkamoida tyyliin ”mitä huijausta, olen avannut nyt 24 pakettia Ritzin suolakeksejä, enkä ole vieläkään löytänyt hitustakaan seksiä”.

Mainosväen vastaus oli kuvata grogilasi ja laittaa sen alle teksti ”Ihmiset ovat yrittäneet etsiä rintoja jääpaloistamme jo vuodesta 1957”. Absolut-vodka sijoitti jääpaloihinsa selvästi näkyvät kirjaimet ”ABSOLUT” ja kirjoitti alle ”Absoluuttisen alitajuista”.

Jos tämän perusteella tohtori Keyn toiminnasta syntyy samantapainen vaikutelma kuin lääketieteen lisensiaatti Raisa Cacciatoresta lukemassa sarjakuvia, niin vielä parempaa oli luvassa. Jouluaatonaattona vuonna 1985 kaksi nevadalaista nuortamiestä oli juonut kaljaa, poltellut marihuanaa ja väittämän mukaan kuunnellut tauotta Judas Priestin musiikkia. Sen jälkeen he menivät kirkon eteen ja ampuivat itsensä haulikolla. Kuolleiden omaiset olivat sitä mieltä, että syyllinen tähän traagiseen tapahtumaan oli yhtye Judas Priest.

Olen samaa mieltä. Jos joutuisin kuuntelemaan pakon edessä pidemmän tovin Judas Priestin musiikkia, alkaisin itsekin harkita pikaista itsemurhaa. Omaiset kuitenkin näkivät syyksi lauluun ”Better By You, Better By Me” kätketyt alitajuiset takaperin lausutut ääniviestit ”Just do it!”, jotka laukaisivat nuorukaisissa näin onnettoman reaktion. Murheellisten vanhempien tähtitodistajana oikeudessa esiintyi luonnollisesti itse Wilson Bryan Key, joka muisti kertoa kuinka hän kirjoissaan oli kuvaillut pitkällisesti The Beatles –yhtyeen tarkoituksella harrastamia takaperoisäänityksiä, ja että hänen tulkintansa mukaan esimerkiksi Simon & Garfunkelin laulun Bridge Over Troubled Water kertojana on huumediileri, joka tarjoaa asiakkaalleen rauhan. Vimmastuneet vanhemmat eivät halunneet käsitellä kysymystä, miksi sitten esimerkiksi Nike-mainoksen etuperin lausuttu ”Just do it” ei olisi voinut saada aikaan yhtä hyvin samaa lopputulosta.

Judas Priestin vokalisti Rob Halford totesi, että olisi yksinkertaisesti huonoa liiketoimintaa ujuttaa levyille alitajuisia viestejä, jotka saavat yhtyeen fanit päättämään päivänsä. Jos he haluaisivat maustaa musiikkiaan alitajuisella informaatiolla, mieluummin he hokisivat ”Osta lisää levyjä!”.

Tuomio oli vapauttava. Tuomari katsoi, että ei ole näyttöä siitä, että alitajuiset viestit, jos niitä edes havaittiin, aiheuttaisivat tämän mittakaavan seurauksia. Lisäksi tapahtumiin vaikutti muitakin tekijöitä, kuten juopumus ja masennus.

Charles R. Dillsin ja Alexander J. Romiszowskin pedagoginen järkäle Instructional Development Paradigms toteaa, että visuaalista alitajuntaan vaikuttavaa viestintää on, ja siitä saattaa olla jopa hyötyä oppimistilanteissa. Alitajuisten audioviestien puolesta taas ei puhu mikään. 1950-luvun lopun subliminaalisen vaikuttamisen huumassa mainostettiin opetusnauhoja, joiden sisällön koululainen oppisi yön aikana pistämällä vain luurit korville, mutta tulokset jäivät niin laihoiksi, että piilotajunnallinen oppiminen katosi pian markkinoilta.

Tämä ei estänyt seinäjokelaisia helluntainuoria julkaisemasta vuonna 1986 paljon julkisuutta saaneen saarnakasetin, jolla todistetaan seikkaperäisesti että rock on saatanasta, koska ”Kiss Kiss Kiss” on takaperin lausuttuna ”Six six six”. Rockradiossa asiasta keskustellessa Veltto Virtanen huomautti, että heavyn pimeyden poluille osoittavat viitteet ovat enemmän rekvisiittaa kuin mitään muuta. ”Jos saatana on olemassa, niin kaikkein kauheintahan sille olisi, että sitä tällä lailla pilkataan.” Nyttemmin aihe on kadonnut päiväjärjestyksestä, mikä saattaa johtua siitä, että nykyään on muotia hahmottaa Jeesuksen kuvia suolakeksien pinnalta.

Wilson Bryan Keyn löydökset ovat viihdyttäviä, mutta hänen metodeitaan ei tänä päivänä pidetä enää järin tieteellisinä. Hänen menetelmillään voidaan löytää mitä tahansa mistä tahansa. Muuan psykologian professori, joka mielellään salli minulle omat epäilyni mokomaa alaa kohtaan, kertoi minulle kerran jutun: ”Eräänä päivänä tuli psykologian laitokselle yksi tutkija, joka ilmoitti heti ovesta sisään käydessään, että tässä on hänen väitöskirjansa, joka selittää kaiken, ja jonka jäljiltä ei jää enää yhtäkään epäselvää kysymystä. Murahdin vastaukseksi, että siinä tapauksessa voidaan koko psykologia lopettaa siltä istumalta ja laittaa laitoksen ovet lukkoon.”

Hetkinen. Näinkö oikein. Lukeeko Timo Soinin suupielen rypyissä SEX?