Urheilijavalinnat arvokisoihin ovat aiheuttaneet Suomessa aina valitusta. Milloin on joukkueeseen päästetty turisteja palkintomatkalle, milloin on jätetty varma olympiavoittaja valitsematta joukkueeseen. Klassisimpia vääryyksiä kertovat edelleen isät pojilleen lauantaisaunassa katkeruuden ja pyhän vihan kyllästämässä ilmapiirissä.

Kuulantyöntäjä Matti Yrjölän ura alkoi alle parikymppisenä Suomi-Viro -maaottelussa 1957. Nuorukaisen hentoisesta varresta kuula lensi alle 15 metriä. Nuorten Suomen ennätyksestä huolimatta (16.61) Urheilulehti lausui virallisen profetian vuonna 1960: ”Yrjölä ei vieläkään ollut entisensä, saapa nähdä onko enää koskaan.” Harvoin on mikään ennustus mennyt yhtä pieleen.

Yrjölää, josta oli tullut SE-mies, ei valittu Tokion olympialaisiin 1964. Olympiakomitea ei myöskään valinnut Yrjölää Mexicon olympialaisiin 1968, huolimatta siitä että tuona kesänä hän työnsi Suomen Ennätykseksi 18.88. 1972 olympiakomitea piti edelleen kiinni häikäisevästä asiantuntemuksestaan, eikä valinnut Yrjölää myöskään Münchenin olympialaisiin. Olympialaisten jälkeen Yrjölä sisuuntuneena paransi SE:tä kahdesti lukemiin 20.21 ja 20.38. Montrealiin 1976 Yrjölää tiettävästi harkittiin, mutta hän epäonnistui Kalevan Kisoissa, ja viisas valintakollegio piti Yrjölää jo liian vanhana. Vastalauseeksi 38-vuotias Yrjölä siirsi SE-merkin lukemiin 20.84 (!) kolme päivää valintojen jälkeen.

Yrjölän parhaaksi arvokisasaavutukseksi jäi EM-kisojen neljäs sija 1969 tuloksella 19.27. Edellä oli kolme rehtiä itäsaksalaista luomu-urheilijaa.