1822969.jpg

Kuka tahansa maakrapukin osaa ohjata purkkinsa karille, mutta todella lahjakkaan haaksirikon järjestäminen on taiteenlaji, joka edellyttää satumaisen huonoa onnea ja huomattavaa ponnistelua. Pahitteeksi ei ole, jos aluksella on maine epäonnen laivana, josta rotatkin ovat lähteneet karkuun jo lähtösatamassa. Jos sellaista mainetta ei aluksella vielä ole, pystyvä miehistö kykenee kyllä sellaisen järjestämään.

Mermaid oli 84 tonnin australialainen kuunari, joka purjehti 16.10.1829 Sydneyn lahdelta päämääräänään maan länsirannikon Collier Bay. Kahdeksantoista hengen miehistön ja kolmen matkustajan miehittämää alusta luotsasi kapteeni Samuel Nolbrow. Matkan alkuvaiheet sujuivat siinä määrin hyvin, että neljäntenä matkapäivänä kelpo kapteeni luovutti ruorin perämiehelle ja siirtyi kajuutan puolelle kiikaroimaan. Kiikarointi oli hyvässä vauhdissa ja kapteeni oli ehtinyt kiikaroida jo lukuisia kiikareita tyhjiksi, kun kello neljäntoista jälkeen laiva juuttui tyveneen.

Uutterasta kiikaroinnista torkahtanyt kapteeni havahtui hereille, kun laiva ei enää keinunut. Hän jätti pullonsa ja siirtyi tarkastelemaan ilmapuntaria, joka laski nopeasti. Hieman ennen auringonlaskua tummalta taivaalta nousi voimakkaita tuulenpuuskia, jotka yltyivät myrskyksi. Pahaksi onneksi Mermaid oli jäänyt vaaran paikkaan kapeaan Torresin salmeen, jota terävät kalliot ympäröivät. Salamoiden räiskyessä aallot vyöryivät aluksen perän yli. Perämies tarrautui mastoon pysyäkseen ruorissa. Mermaid oli näissä oloissa navigointikyvytön. Kaikki miehet olivat kannella, kun valtava aalto heitti Mermaidin riutalle, joka repäisi laivan auki kuin pähkinänkuoren. Seuraavaksi 22 henkeä ajelehti mustassa hyisessä meressä. He suuntasivat pimeydessä sadan metrin päässä häämöttänyttä kalliota kohti, ja kun aurinko nousi, he huomasivat hämmästyksekseen että kaikki 22 olivat päässeet kalliolle ja välttäneet hukkumisen.

Haaksirikkoiset viruivat kalliolla kolme päivää, kunnes näköpiiriin ilmestyi parkki Swiftsure, joka poimi heidät kannelle. Seikkailusta selvinneet saivat vettä, ruokaa ja kuivaa ja kuvailivat miehistölle kokemuksiaan viiden päivän ajan, kunnes Swiftsure yllättäen löysi voimakkaan merivirran, jota ei oltu merkitty merikortteihin. Se ajoi aluksen kylki edellä päin aution rannikon kallioita. Varman tuhon edessä miehistö jätti laivan. Heidän täytyi odotella asumattomalla rannalla vain kahdeksan tuntia, kun paikalle purjehti kuunari Governor Ready, joka huomasi haaksirikkoiset.

Governor Readyssa oli 32 hengen miehistö, mutta sopu sijaa antaa, joten sekä Mermaidin että Swiftsuren miehistö saatiin mahdutetuksi alukselle kolmeksi tunniksi. Noiden kolmen tunnin kuluttua havaittiin, että Governor Readyn puutavaralasti oli järjestelty uudelleen niin taidokkaasti, että se oli syttynyt palamaan.

Governor Readyn roihuessa merkkitulena sekä sen että Mermaidin että Swiftsuren miehistöt pakkautuivat pelastusveneisiin ja lähtivät soutamaan vähin varustein. Ympärillä velloi aavaa merta ja jossakin horisontin takana asumaton Australian rannikko. Koukkaus rannikolle haaksirikkoisia pelastamaan oli merkinnyt sitä, että alus oli syttyessään sivussa laivareiteiltä. Tilanne näytti lievästi sanottuna hintelältä, mutta maailman onnekkaimmat miehistöt näkivät ällistyksekseen kuinka heitä lähestyi Australian hallituksen kutteri Comet, joka havaitsi pelastusveneet ja poimi kaikki miehet kannelle.

Cometin miehistöllä oli tiettyjä varauksia pelastettuja kohtaan. Miehistöt, jotka olivat joutuneet jo kolmeen haaksirikkoon, eivät vaikuttaneet kovin lupaavalta enteeltä Cometin omaa kohtaloa ajatellen. Pelastuneet yrittivät selittää, että päinvastoin he olivat poikkeuksellisen onnekkaita. Hyvästä yrityksestä huolimatta kukaan ei ollut menehtynyt. Viikon verran miehistöt sietivät toisiaan Cometin kannella. Sitten nousi raivokas puuskittainen tuuli, joka vei Cometilta maston, partaat ja peräsimen. Avuttoman ajelehtivan aluksen miehistö teki oman ratkaisunsa ja pakeni Cometin ainoalla pelastusveneellä ja jätti kuokkavieraat nauttimaan laivansa – tai sen mitä siitä oli jäljellä – vieraanvaraisuudesta. Herrat ovat niin hyvät vain.

Cometin hylkyyn jääneet roikkuivat aluksessa miten parhaiten taisivat ja silmäilivät levottomina ympärille kerääntyneitä haita, mutta ei hätää. Kahdentoista tunnin kuluttua paikalle porhalsi postilaiva Jupiter, joka pelasti heidät. Kapteenit pitivät nimenhuudon ja totesivat että neljässä haaksirikossa kukaan ei ollut hukkunut.

Sattumoisin Jupiterin kannella matkusti muuan rouva Sarah Richey Yorkshirestä. Hän oli matkalla Australiaan etsimään poikaansa Peteriä, josta ei oltu kuultu mitään viiteentoista vuoteen. Rouva Richey löysi poikansa. Peter Richey kömpi Jupiterin kannelle yhtenä Mermaidin 22 hengen miehistöstä.

Argo Merchant oli öljytankkeri, joka koki vesillelaskunsa (1953) ja uppoamisensa (1976) välillä likimain jokaikisen tunnetun merenkulullisen onnettomuuden. Aluksen häikäisevä ura alkoi yhdentoista kelvollisen vuoden jälkeen 1964. 1967 Argo Merchant ajoi yhteen japanilaisen aluksen kanssa, syttyi kolmesti palamaan ja viidesti sen oli pysähdyttävä korjausten ajaksi. Matka Japanista Yhdysvaltoihin kesti kahdeksan kuukautta. 1968 laivalla puhkesi kapina. 1969 se karahti karille Borneon luona ja makasi liikkumattomana 34 tuntia. Seuraavaksi Argo Merchant suuntasi Karibianmerelle. Kun alus onnahteli Curacaon satamaan, hollantilaiset viranomaiset olivat niin vaikuttuneita purkin merikelpoisuudesta, että he eivät antaneet alukselle lähtölupaa ennen kuin varustamo pakotettiin korjauksiin. Argo Merchant toipui korjauksista nopeasti, sillä hetimiten se kolisteli karille Sisilian luona ja vedettiin hinaamalla New Yorkiin kun koneet olivat vaihteeksi rikkoutuneet.

Viimeisenä hohdokkaana vuonnaan 1976 Argo Merchant oli hankkinut niin mahtavan maineen, että sillä oli pysyvä satamakielto niin Philadelphiaan, Bostoniin kuin Panaman kanavaan. Kattilat oli korjattava kuudesti ja kerran se seilasi punaisin hätävaloin osoittaakseen, että miehistö ei enää pystynyt hallitsemaan laivan liikkeitä, koska tällä kertaa oli mennyt epäkuntoon sekä koneet että ohjaus. Loistavan vuoden päätteeksi alus oli haahuillut 15 tunnin ajan eksyksissä Pohjois-Amerikan itärannikolla 18 mailia sivussa kurssilta. Miehistö navigoi taivaankappaleiden mukaan, koska navigointilaitteisto oli täydellisesti sammunut. Vihonviimeisenä hienostuneen nerokkuuden silauksena aluksen kannella elettiin keskellä Baabelin kielensekaannusta, sillä länsi-intialainen perämies ei osannut kreikkaa, joten hän ei osannut antaa ruorimiehelle kurssia. Cape Codin edustalla Argo Merchant meni ja puksutti karille jättäen jälkeensä Yhdysvaltojen siihen asti suurimman öljylautan Massachusettsin edustalle.

Harvinaisen töykeä merenkulun asiantuntija kuvasi jälkeenpäin laivaa katastrofiksi, joka etsi paikkaa missä tapahtua.