1242001243_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aluksi tunnustan kaksi asiaa.

Ensimmäinen asia on se, että Helsingissä vieraillessani käyn mielelläni syömässä Aleksanterinkadun Carrollsissa, pelkästään sen vuoksi että se oli aikoinaan Lahden ensimmäinen hampurilaisketju. Nyttemmin se on muualta Suomesta tuhottu, kiitos Hesburgerin, joka osti ja lopetti Carrollsin, mitä en ole edelleenkään antanut anteeksi. Hesburgerista kertoo kaiken heidän nerokas ruiskänttyhampurilaisensa, jossa Oululaisen ruispalan välissä on salaatinlehti, mautonta kastiketta ja kaksi kalapuikkoa. Kolmannestahan kutsuttaisiin poliisit. Moinen epäeväs kelpaa vain yhteen tarkoitukseen, raapimaan kitalaen ja kurkun vesirakkuloille. Käy syömässä Hesburgerissa ja muistat virheesi koko viikon. Vuoden.

Toiseksi, silloin kun petän Carrollsia ja teen syrjähypyn, niin sammutan pikkunälkäni McDonaldsissa rautaisannoksellani, joka ei ole M.A.Nummisen tyyliin kahvi ja munkki, vaan kahvi ja juustohampurilainen, euro kymmenen senttiä. Sen enempää en rupea Mäkkärissä syömään, ja tähän on täysin riittävä peruste muuan niljakas ja muovinen epäluoma nimeltä Ronald McDonald.

On monta syytä vastustaa McDonaldsia. Toiset tekevät sen terveydellisistä syistä, ympäristökysymyksien takia, minimipalkkauksen vuoksi, tai pelkästään siksi että McDonalds on niin läpeensä amerikkalainen. Näihin asioihin minulla ei ole mitään sanomista. Omat syyni ovat puhtaasti esteettiset.

”Ronald McDonald tunnetaan kautta maailman hauskuuden symbolina”, sanoo McDonalds. Ronald McDonald tunnetaan kautta maailman mauttoman kitschin symbolina, sanon minä. Ronald McDonald on syömälöiden virallinen puutarhatonttu. Se ei edusta alkeellisintakaan taiteellista tasoa, sen värisävyt ovat koiran oksennus, eikä sillä ole mitään luontevaa yhteyttä hampurilaisiin. Ronald McDonald on olemassa samasta syystä kuin Happy Meal, luomassa illuusiota McDonaldsista perheravintolana, jonne lapset haluavat kuollakseen. McDonaldsin teettämän gallupin mukaan 96% Yhdysvaltojen koululaisista tunnistaa Ronald McDonaldin. Vain joulupukki on tunnetumpi. The horror! The horror!

Ennen kuin Ronald McDonaldista tuli kauhufilmistä repäisty muovipatsas, häntä esitti oikea ihminen, muuan Willard Scott, joka näytteli klovnia McDonaldsin tv-mainoksissa alkaen vuodesta 1963. Myöhemmin hänet korvasi Bob Brandon, joka 1970-luvulla heittäytyi julkihomoksi sillä seurauksella että McDonalds ryhtyi toimiin kieltääkseen herra Brandonia esiintymästä McDonaldina ja antamasta millään tavalla ymmärtää että yrityksen edustusklovni piti pojista. Tätä ei saata ymmärtää – Ronald McDonald ei ole ikinä näyttänyt varsinaisesti miehuullisuuden ruumiillistumalta. Kun Suomessa kasvaneena ensimmäisen kerran näin Ronald McDonaldin, niin ajattelin että tämäpä kiinnostavaa, naisklovneja näkeekin harvoin. Useimmissa mainoskuvissa kyseinen kuvotus tuo kaukaisesti mieleeni muutamat suvun täti-ihmiset punaisissa permanenteissaan. Hekään eivät vanhemmiten käden täristessä osuneet huulipuikolla välttämättä oikeaan kohtaan.

1980-luvulla asiat alkoivat kehittyä mielenkiintoisiksi. Ensimmäisen kerran Ronald McDonald –pökkelö varastettiin 1981 Oklahoman Valtionyliopiston alueelta. Varkaus oli selvästi opiskelijakepponen, mutta siitä muodostui hiljalleen mania. Kävi ilmi, että meitä, joiden mielestä Ronald McDonald saisi työntää dynamiittipötkön takapuoleensa, on aika monta.

Varsinaisesti Ronald McDonaldin ihmeelliset seikkailut alkoivat Melbournessa 1988. Jo ensimmäisessä tapauksessa esiintyvät useimmat tämän törkeän rikollisuudenlajin tunnusmerkit: asiasta kirjoittavien toimittajien huonosti peitelty huvittuneisuus, McDonaldsin edustajien epätoivoiset yritykset selittää, että asia on vakava koska Ronald McDonald ”merkitsee paljon lapsille”, ja tapaukseen joko haluttomasti tai epäuskoisesti (tai kumpaakin) suhtautuvat viranomaiset. McDonaldmaan hamburglar-hahmoihin keksitään viitata myös jo heti 1988 Australiassa. ”Melbournen poliisi jäljittää varkaita, jotka varastivat Ronald McDonald-patsaan paikallisesta McDonaldsista tällä viikolla. Ronald on pukeutunut keltaiseen kerrastoon, ylisuuriin pellenkenkiin ja pelottavan kirkkaanpunaiseen peruukkiin. Viimeksi hänet nähtiin seisomassa tekokasvin vieressä tukevasti maahan pultattuna ja silmät suunnattuna ruokalistaan etsimässä ikuisesti hampurilaista jossa ei olisi suolakurkkua. McDonaldsin edustaja kieltäytyy arvailemasta varkaiden motiivia, mutta kiistää että hamburglarit olisivat kaapanneet Ronaldin.”

Ei aikaakaan, kun Australia oli ennennäkemättömän ja armottoman Ronald McDonald –rikosaallon kourissa. Woollongongissa Ronald McDonald varastettiin bussipysäkiltä. Mt. Gravattissa kerrottiin, että hra McDonald oli sahattu jalkopäästä irti. Silminnäkijä tiesi kertoa että paria kuukautta aiemmin hän oli nähnyt McDonaldin peitettynä kiireestä kantapäähän mustiin jätesäkkeihin. ”Ei-Maailman-Uutiset uskoo, että varkaudet ovat osa maailmanlaajuista salaliittoa, jolla pyritään kukistamaan kapitalistien linnake McDonalds Corp. Ronald aiotaan korvata kommunistisella sätkynukella, mikä johtaa dominoteorian mukaan väistämättä siihen, että Kentucky Fried Chickenin Colonel Sanders ja Hänen majesteettinsa Burger King kukistuvat, kuten kaikki muutkin jotka teeskentelevät että kunnollisen, terveellisen aterian voisi saada alle viidellä dollarilla.”

Lokakuussa 1988 levottomuudet levisivät Yhdysvaltoihin. Terroristit kaappasivat Ronald McDonaldin Sacramentossa. Kiristyskirjeessään ennen tuntematon rikollisjärjestö Joulukeksien Vapauttamisen Juhlijoiden Kopla (Partiers League for Christmas Cookie Liberation) lähetti valokuvan vangitusta McDonaldista ja esittivät vaatimuksenaan, että jouluaattona kaikille alle 8-vuotiaille tulisi tarjota ilmaisia keksejä.

16.6.1991 Ronald McDonald katosi Arizonassa. Arizona Republic –lehden mukaan heidän toimitukseensa oli soittanut vegetarististen ääriainesten edustaja, joka vaati ruokalistalle kasvisruokaa. Sheriffin helikopteri kiirehti jäljittämään kidnapattua, mutta liian myöhään. 150-kiloinen Ronald McDonald löydettiin palavana autiomaasta. 

1995 liikehdintä oli levinnyt jo Kiinaan. Earth Islanders –ryhmä kohtasi kansainvälisen konferenssin yhteydessä naisedustajia, jotka vastustivat ketjun leviämistä Intiaan. Yhdessä he repivät Ronald McDonaldin penkiltään ja heittivät hänet viemäriin. Välikohtaus saavutti laajaa kansainvälistä huomiota.

Ranskan presidentti Jacques Chiracin lausuttua julkisesti, että McDonalds ”ei myy ruokaa”, neljä hamburglareiksi naamioitunutta miestä marssi 4.3.1998 McDonaldsiin St-Jean-de-Vedasissa Montpellierin lähellä ja sieppasi Ronald McDonaldin. He pakenivat pakettiautossa, jossa oli väärennetyt rekisterikilvet. Ennen sitä he ehtivät kirjoittaa terassille julkilausumansa: ”Humanitäärinen väliintulo. Ronald McDonald mädättää sisuksenne ja saastuttaa päänne. Reagoikaa. Päästäkää maailma pinteestä!”

Vuosina 1997-2003 Ronald McDonald kaapattiin eri puolilla maailmaa parisenkymmentä kertaa. Indonesiassa häntä uhattiin aseella. Ecuadorissa hänet poltettiin suurlähetystön edessä. Arizonassa hän sai otsaansa hakaristin. Ranskassa häneltä katkaistiin pää.
 
Lopulta Ronald McDonald joutui hirtetyksi Montanan Billingsissä 7.3.2001. Paikallislehden toimittaja noudatti perinnettä ja kuvasi törkeää rikosta näin: ”Ronaldin sieppaajat olivat merkinneet hänet karkeasti piirretyillä miehisillä tunnusmerkeillä ja ripustaneet hänet ylös kuin pahaisen hevosvarkaan. Miksi näin kävi? Oliko Ronald ryppyillyt väärille ihmisille? Oliko globalisaation vastainen protesti osunut harhaan? Vai täsmälleen oikeaan? Oliko Ronald yhteydessä huumekauppiaisiin? Oliko tämä kolumbialaisen kuolemanpartion jättämä varoitus? Suorittiko hyökkäyksen ilkikuriset hulttiot vitsin vuoksi? Kuka tietää. Ja sitä paitsi, jos aikoo lynkata Ronald McDonaldin, niin kuka helvetissä tarvitsee sellaiseen mitään syitä?”