2061870.jpg

25-vuotias taiteilija ja kuvanveistäjä Amedeo Modigliani (1884-1920) oli masentunut huonoista arvosteluista. Pariisissa niin suurta huutoa ollut afrikkalaisvaikutteinen rohkeasti tyylitelty figuratismi ei löytänyt kovinkaan paljon vastakaikua hänen kotikaupungissaan Livornossa.  Myrtyneenä ja vihaisena hän päätti jättää käpykylän iäksi taakseen. Koska eräs paikallinen jukkakajava oli rohkaissut häntä heittämään tekeleensä menemään, hän päätti noudattaa hyvää neuvoa. Eräänä vuoden 1909 iltana hän kokosi pitkulaiset kasvokuvansa, marssi Medicin kanavalle, ja upotti veistoksensa Piazza della Reppublican ja Piazza Cavourin väliseen mutkaan.

Modigliani kuoli jo 35-vuotiaana ja häneltä jäi jäljelle vain 27 veistosta. Tietysti hänen kuolemansa jälkeen hänen pitkulaiset maalauksensa ja veistoksensa nousivat arvoon arvaamattomaan.

Modiglianin 100-vuotismuistosta hänen käpykylänsä otti luonnollisesti kaiken irti. Livornon Nykytaiteen Museon johtaja Vera Durbé alkoi kysellä kaupunkilaisilta oliko tarina kanavaan heitetyistä veistoksista totta, ja voisiko veistokset naarata takaisin pohjasta. Kaupunginisät innostuivat ajatuksesta. Heinäkuussa aloitettiin kaivaukset kaupunkilaisten uteliaiden silmien alla ja kun kahdeksantena päivänä esiin saatiin kolme kiviveistosta, jotka olivat erehtymättömästi Modiglianin tunnistettavaa tyyliä, ilo oli ylimmillään. Taiteentuntijat tunnistivat aidot modiglianit ennen kuin vesi oli edes niiden pinnalta kuivunut.

Kului kuukausi ja kolme livornolaista opiskelijaa, Pietro Lurifana, Pierfrancesco Ferrucci ja Michele Guarducci tulivat esiin ja ilmoittivat tehneensä vastikään löydetyn veistoksen. Heillä oli todisteena valokuvia, joissa näkyi kuinka he muovasivat patsaan sähköporalla ja rautakaupan työkaluilla puutarhassaan. He esittivät myös kivensirpaleet, jotka olivat samaa kiveä kuin löydetyssä veistoksessa. Kolmikko pääsi RAI:n tv-lähetykseen esittämään uudestaan, kuinka helppoa on modiglianien valmistus.

Jonkin ajan päästä ilmoittautui miekkonen nimeltä Angelo Froglia, joka väitti tehneensä kaksi muuta löydettyä veistosta. Froglia oli satamatyöläinen, joka oli intohimoinen taiteenharrastaja ja lahjakas kuvanveistäjä. Hän kertoi halunneensa osoittaa kuinka taidearvostelijat eivät näe yksittäisen teoksen ansioita, vaan seuraavat vain trendejä välittämättä omista havainnoistaan. Loppujen lopuksi piikki osui taiteentuntijoihin, jotka aikoinaan olivat karkoittaneet Modiglianin Livornosta ja nyt niin innokkaasti juhlivat häntä.

Omalla tavallaan livornolaisilla oli syytä olla ylpeitä itsestään. Livorno oli maailman ainoa kaupunki, jossa kahdella taholla toisistaan tietämättä valmisteltiin täsmälleen sama kepponen, joka vieläpä onnistui.

Ellei sitten todellisuus ole vieläkin ihmeellisempi, ja löydetyt veistokset olisivat sittenkin aitoja modiglianeja, mutta siihen ei sentään kukaan jaksa uskoa, eivät edes livornolaiset.