Jugoslaviaa ja Neuvostoliittoa moitittiin monesti keinotekoisiksi valtioiksi. Eurooppalaisten valloittajien piirtämät Afrikan maiden rajat eivät myöskään noudata luontevia kansojen ja kieliryhmien välisiä rajoja. Kaikkein selkeimmin keinotekoisia olivat kuitenkin ne "saarivaltiot" joista tuli 1960-luvulla suoranainen muoti.

Ensimmäisiä tekovaltioprojekteja oli tarkoitukseen sopivasti nimetty Atlantis, epiteettinään "Kultainen saari". Atlantiksen Kehitysyhtiö aloitti lautan rakennustyöt Floridan rannikolla 1966, tarkoituksenaan perustaa pankkipalveluja tarjoava veroparatiisi. Samaan aikaan kilpaileva yhtiö suunnitteli samoille sijoille Grand Caprin tasavaltaa. Yhdysvaltojen hallitus haastoi molemmat yhtiöt oikeuteen, ja todisteli että rakennushankkeet viiden mailin aluevesirajan tuntumassa ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Oikeusasteet olivat odotetusti samaa mieltä. Atlantiksella päästiin kyllä rakennustöihin asti, mutta hurrikaani teki työmaalla selvää jälkeä.

Ernest Hemingwayn veli, Leicester Hemingway, rakennutti Karibian merelle ponttoonilautan, jonka mittasuhteet olivat kunnioitusta herättävät 2,5 x 9 metriä. Tämä kyhäelmä, nimeltään Uusi Atlantis, julistautui itsenäiseksi 1964, ja rehenteli että "maata" kansoitti kerrassaan kahdeksan hengen suuruinen väestö. Valitettavasti kalastajat pilkkoivat valtion polttopuiksi, jättäen jäljelle vain  ankkurin ja maan energiahuollosta vastanneen Fordin moottorin. Hemingway ei antanut moisen pysäyttää itseään, joten hän seuraavaksi ankkuroi uuden lautan nimeltään Tierra del Mar. Nyt Yhdysvaltojen hallitus alkoi osoittaa kiinnostusta ja huomautti "aktiivisesti epärohkaisevansa" hra Hemingwayta antamaan minkäänlaisia suvereenisuusjulistuksia, jotka saattaisivat antaa Bahamalle verukkeen vallata läheiset saaret. Yhdysvaltojen laivasto upotti Tierra del Marin, josta näin tuli ensimmäinen sotavoimilla täydellisesti tuhottu valtio sitten Kartagon päivien.

1960-luvun alussa italialainen insinööriprofessori Giorgio Rosa rakensi keinosaaren Adrianmerelle 8 mailia Riministä itään. Kun myrsky upotti ensimmäisen, professori rakennutti uuden. 360 neliömetrin alue mainosti olevansa monien liikeyritysten kotipaikka. Koska keinosaari oli kansainvälisellä vesialueella, ei Italian hallitus välittänyt koko asiasta, kunnes 1.5.1968 Rosa julisti saarensa itsenäiseksi. Kaksi kuukautta myöhemmin Italian hallitus miehitti keinosaaren, pidätti Rosan, ja hävitti Ruusujen Saaren riippumattoman tasavallan dynamiittilatauksella. 

USS Abalonia oli betoninen rahtiproomu, joka suunniteltiin ja rakennettiin tietoisella tarkoituksella uudeksi itsenäiseksi valtioksi. Rakennuttajayhtiö aikoi ankkuroida Abalonian vapaavaltion Cortesin matalikolle Tyynellemerelle sata mailia San Diegosta länteen, mutta melkein heti 1969 tapahtuneen hinauksen jälkeen alus upposi ja oli viedä merimiehet mukanaan. Epäonnistumisen jälkeen toinen yhtiö kiinnostui vuorostaan Cortesin matalikosta aikeenaan perustaa Talugan tasavalta, jolloin Yhdysvaltojen hallitus nopeasti julisti matalikon mantereen osaksi ja saattoi sen täten oman lainsäädäntövaltansa piiriin. Abalonian hylystä on tullut mainio koti monenlaiselle merenelämälle ja sukeltajien pyhiinvaelluskohde.

Michael Oliver oli lasvegasilainen liikemies, joka yritti 1970-luvulla useaan kertaan perustaa libertaarisia valtioita, joissa hallitus ei puutu yhteiskunnan asioihin eikä verotusta ole. (Mikä sitten tekee sellaisesta valtiosta valtion, on monesti kysytty, mutta vastausta ei ole saatu.) 1971 eteläiselle Tyynellemerelle piti nouseman Minervan tasavalta. Rakennustöiden valmistuttua 19.1.1972 Minerva julistautui itsenäiseksi. Ainoa maailman maa joka huomioi Minervan hallituksen, oli Tonga. Tongan piskuinen kuningaskunta lähetti paikalle rangaistusvankijoukkion, joka repi Minervan lipun alas ja purki rakennelman, joka liitettiin myöhemmin Tongaan siltä varalta että kapinalliset minervalaiset alkuasukkaat järjestäisivät ikävyyksiä.

Michael Oliver kääri hihansa ja suuntasi Bahamasaarille. Abaco on oikea saari itäisellä Bahamalla, jonka asukkaat vastustivat Bahamasaarten itsenäistymistä toukokuussa 1973 ja halusivat pysyä mieluummin Britannian alaisina. Kesäkuussa 1973 Oliver saapui paikalle ja sai saaren valkoiset uudisasukkaat vakuuttuneiksi. Oliver perusti sanomalehden ja järjesti valkoisen suojeluskunnan, jonka oli määrä lentää koulutettavaksi USA:n etelävaltioihin, mutta siellä peruttiin hankkeelle luvattu tuki, ja niin Abacon vallankumous kuihtui itsestään.

Joulukuussa 1975 Tyynellämerellä Uusilla-Hebrideillä sijaitsevalla Espiritu Santon saarella paikallinen saarelainen Jimmy Stephens sai tarpeekseen, ja perusti Uusien-Hebridien Autonomisen Liikkeen (MANH). Muu maailma ei korvaansa letkauttanut, mutta paikalle etsiytyi kukapas muu kuin Michael Oliver. Kun vuoden 1980 kansanäänestyksessä Uudet-Hebridit itsenäistyivät Vanuatun tasavallaksi, katkaisi Espiritu Santon saari suhteensa emämaahan ja julistautui itsenäiseksi Vemaranan tasavallaksi Oliverin ja Stephensin voimin. Vanuatun hallitus pyysi apua Papua-Uusi-Guinealta, josta saapui ripeästi iskujoukko palauttamaan saarelle laillisen yhteiskuntajärjestyksen.

Kansainväliseen merilakiin lisättiin 1982 pykälä, jonka mukaan yksityisillä, kaupallisilla tai muillakaan ei-valtiollisilla tahoilla ei ole oikeutta perustaa valtiota ei-kenenkään maalle sen paremmin kuin keinotekoiselle alustalle. Michael Oliver on hukkunut kuvasta kokonaan. Tylsäksi on maailma mennyt.