Minulle tarjottiin idea aiheeksi, josta muistin aivan toisen tapauksen. Siirsin tarjouksen hyllylle ja kirjoitan muusta asiasta. Tämän takia juuri vinkit ovat tervetulleita.

Iranilainen Merham Kamiri Nasseri karkoitettiin aikoinaan Iranista väärien mielipiteiden vuoksi. Opiskelijana Englannissa hän osallistui shaahin vastaisiin mielenosoituksiin. Kun hän palasi Iraniin, hänet vangittiin ja karkoitettiin 1977. Pakolaisstatuksella ja väliaikaisilla papereilla Nasseri vaelteli ympäri Eurooppaa, kunnes hänelle myönnettiin poliittisen pakolaisen asema Belgiassa vuonna 1981. Vuoteen 1988 saakka hän matkusti vapaasti Belgian, Britannian ja Ranskan välillä, kunnes hän laskeutui Pariisiin Charles de Gaullen lentokentälle 26.8.1988. Hänen tarinansa on huikea läpileikkaus yksityisen ihmisen elämän mahdollisuuksista byrokraattisessa ja tarkoin säännellyssä länsimaisessa yhteiskunnassa.

Tuolloin kauan sitten vuonna 1988 Nasseri oli yrittänyt päästä Britanniaan, mutta hänen maahanpääsynsä oli torjuttu, koska hänellä ei ollut papereita. Nasseri väittää, että hänen passinsa ja pakolaistodistuksensa oli varastettu Pariisin metrossa. Nasseri ei pystynyt todistamaan henkilöllisyyttään eikä pakolaisuuttaan. Hän asettui de Gaullen lentokentän terminaalin yksi odotusvyöhykkeelle, jossa pidetään matkustajia, joilla ei ole papereita.

Vuonna 2006 hän oli siellä yhä.

Niinkin nopeasti kuin jo neljän vuoden mittaisen lentokentällä asumisen jälkeen vuonna 1992 Nasseri ja hänen asianajajansa Christian Bourget saivat puristetuksi ranskalaiselta tuomioistuimelta päätöksen, jonka mukaan Nasseri oli saapunut lentokentälle laillisesti, eikä häntä voitu karkottaa sieltä vastoin tahtoaan. Päätös kuulosti hyvältä, mutta tyrmistytti Bourgetia. "Puhdasta byrokratiaa", hän totesi. "Ranskan viranomaiset kieltäytyivät järkähtämättä tunnustamasta Nasseria pakolaiseksi tai edes antamasta hänelle kauttakulkuviisumia." Ranskan maahanmuuttoviranomaiset pidättäytyivät kommentoimasta asiaa.

Seuraavaksi Nasseri ja Bourget kääntyivät Belgian viranomaisten puoleen ja tekivät sen, mikä ehkä olisi pitänyt tehdä aivan ensimmäiseksi: pyysivät Belgian viranomaisia toimittamaan heille Nasserin alkuperäiset asiakirjat.

Belgian pakolaisviranomaiset kieltäytyivät toimittamasta asiakirjoja. Nasserin tulisi vastaanottaa asiakirjat henkilökohtaisesti, jotta virkailijat saattaisivat todeta että kyseessä on sama henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Sitä paitsi Belgian lain mukaan henkilö, jolle on myönnetty pakolaisasema, ja joka lähtee maasta, ei saa palata enää Belgian kuningaskunnan alueelle, joten Nasserille ei myönnetty myöskään lupaa saapua Belgiaan todistamaan kuka hän kuvittelee olevansa.

Lopulta 1995 Belgian viranomaiset taipuivat armollisesti myöntämään hankalalle herra Nasserille luvan saapua Belgiaan noutamaan paperinsa sillä ehdolla että hän asettuisi asumaan Belgiaan sosiaalityöntekijän valvonnan alaisuudessa. Nasseri kieltäytyi. Hän julisti lähtevänsä vain Britanniaan, ei minnekään muualle.

17.9.1999 Nasserin käteen ojennettiin oleskelulupa Ranskassa ja kansainvälinen matkustajakortti. 11 vuoden taistelun jälkeen hänen tavoitteensa oli saavutettu. Hän olisi vapaa lähtemään de Gaullen lentokentältä mihin tahansa maahan, joka suostuu ottamaan hänet vastaan. Hän voisi asettua Ranskaan asumaan. Tarvittiin vain Nasserin allekirjoitus.

Aivan oikein, hän kieltäytyi. Papereissa Nasserin kansallisuudeksi oli merkitty "iranilainen", mikä oli täysin väärin. Hän on mielestään britti. Varsinainen syy lienee kuitenkin, että Nasseri ei enää kyennyt tai halunnut astua jalallaan Gaullen kentän terminaalin 1 ulkopuolelle. "Häntä pelottaa jättää tämä kuplamaailma, jossa hän on elänyt", arvioi lentokentän lääkäri. "Kun hän lopulta sai paperit käteensä, se oli hänelle shokki. Kuin hevonen olisi heittänyt hänet selästään."

Guardian-lehden "zenmestarin ja Chaplinin yhdistelmäksi" kuvailema Nasseri istuksii terminaalissa yksi puhtaissa vaatteissa, jotka hän pesee lentokentän pesutuvassa. Hänen viiksensä on hyvin hoidetut ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ei ole ongelma lentokentän pesutiloissa. Hän on pitänyt päällystakkiaan 18 vuotta muovipussissa, joka roikkuu henkarista lentokentän ostoskärryissä. Hänen henkilökohtainen omaisuutensa on tiiviisti pakattuna hyvässä järjestyksessä kuluneessa matkalaukussa ja Lufthansan pahvilaatikoissa.

De Gaullen kentän Bye Bye Barin isäntä Muhamed Mourrid tuntee Nasserin. "Totta kai tunnen. Hän on osa tätä lentokenttää. Kaikki tuntevat hänet. Tuossa on hänen pöytänsä. Tuossa hänen tuolinsa." Eri lentoyhtiöiden virkailijat ja lentoemännät saavat Nasserilta kirjeitä. "Hän on yksi meistä", he sanovat. Mies, joka on iranilais-brittiläisen pariskunnan lapsi, ja joka väitteensä mukaan 1986 etsi Englannista perhettään, josta yksikään jäsen ei ole koskaan ottanut häneen yhteyttä, on löytänyt lentokentän terminaalista paitsi kodin, myös perheen. "Hänestä ei ole harmia kenellekään" kertoo ravintolanomistaja. "Kaikki pitävät hänestä huolta."

Virkailijat kutsuvat häntä nimellä Alfred, koska hän pitää sitä nykyään omana nimenään. Todisteena tästä on brittiläisten maahanmuuttoviranomaisten lähettämä kirje, joka alkaa sanoilla "Sir, Alfred Nasseri". Nasserin mukaan se on hänen oikea nimensä, pilkkua myöten. Nasseri on kiinnostunut maailman tapahtumista ja ahmii innolla kuukauden kirjoja.

Nasseri on tunnettu siitä, että hän ei pyydä apua. Kerran hänelle yritettiin lahjoittaa vaatteita, mutta hän palautti ne ja sanoi että hän ei ole kerjäläinen. Lounassetelit ja juomarahat sen sijaan kelpaavat. Rahasta hänellä ei ole tiettävästi puutetta, sillä hänen uskomaton tarinansa on elokuvattu ainakin kahdesti, 1993 Ranskassa ja 2004 Yhdysvalloissa, jossa "Terminal", pääosassa Tom Hanks, perustuu löyhästi Nasserin kohtaloon. Dreamworks maksoi Nasserille elokuvaoikeuksista tiettävästi 250 000 dollaria. "Häiritsevä ja loistelias" omaelämäkerta "Terminal Man" ilmestyi 2004.

"Luulen että hän pysyy täällä kuolemaansa saakka", arveli lentokentän lääkäri. "Jos hänet todella halutaan pois, hänet pitäisi vieroittaa, tosiaan kuin huumeidenkäyttäjä. Silti tämä saa kysymään kysymyksiä yhteiskunnasta."

Vaikka Nasserin koko elämä ja tausta olisi tekaistua (kuten on epäilty), ja olipa hänellä mitä ongelmia tahansa (kuten on tiedetty), hän teki itsestään hahmon, joka oli tarjolla Pariisin kävijöille kuin turistikohde. Bongaajat tunsivat koordinaatit. Jokainen lähtevä matkustaja näki Alfredin siirtyessään ulkoilmahississä check-inistä transithalliin.

Mutta Alfred ei ole enää paikalla. 1.8.2006 Nasseri tunsi vointinsa huonoksi ja hänet kuljetettiin sairaalaan. Hänen omaisuutensa ja punainen penkkinsä on siirretty pois. Hänen nykyisestä olinpaikastaan ei ole tietoa.

Tarina ei saisi päättyä näin. Uusi informaatio Alfredin vaiheista on tervetullutta.