Joka vuosi marras-joulukuun vaihteessa jaetaan vuoden huomattavin kirjallisuuspalkinto. Se ei ole Nobel, se ei ole Booker, ei Goncourt, ei Pulitzer, Finlandiasta puhumattakaan. Tämä maailman huomionarvoisin kirjallisuuspalkinto on brittiläisen The Literary Reviewn palkinto vuoden kurjimmasta kaunokirjallisesta seksikohtauksesta.

Tämä ei kuulosta paljon miltään, mutta englanninkielisen alan tarjonnan huomioon ottaen valinta on vaikea ja tuomariston tehtävä haastava. Sekä palkinnon jakajina että ehdokkaina ovat englanninkielisen kirjallisuuden huiput, jotka lähes aina myös saapuvat ottamaan palkintonsa vastaan. Kun vuonna 2006 palkinto annettiin ennakkoluulottomasti esikoiskirjailija Iain Hollingsheadille, tuomaristo perusteli valintaansa sillä, että Hollingshead on ensikertalainen, ja he toivovat että palkinto rohkaisisi kirjailijaa pidättymästä enemmistä kokeiluista tällä alalla. "Sen sijaan raskassarjalaiset kuten Thomas Pynchon ja Will Self ovat jo kaiken avun ulottumattomissa."
 
Palkinto on jaettu vuodesta 1993. Sen tarkoituksena on "kiinnittää huomiota kömpelöihin, mauttomiin, usein tarpeettomiin seksikuvauksiin moderneissa romaaneissa ja rohkaista pääsemään niistä eroon." Tarpeetonta sanoakaan, että mainittujen kohtausten pahimmisto on niin onnetonta ja ratkihauskaa luettavaa, että olisi suuri sääli, jos niistä päästäisiin eroon. Koska noudatamme parasta mahdollista makua eikä meille vähempi kelpaa, oheisena esimerkinomaisesti näytteitä kilpailusarjan voittajista takavuosilta.

1997 Nicholas Royle onnistui kolkuttamaan jo lupaavalla tavalla käsittämättömyyden portteja teoksen The Matter Of The Heart kohdassa "Yasmin virnisti kiemurrellen sängyllä, hän taivutti selkänsä kaarelle ja päästi äänen, joka oli rantautuneen hylkeen ja poliisiauton sireenin välimuoto", mutta todelliseen vauhtiin päästiin vasta 2000-luvulla.

Kirjallisen taiturin erehtymätön tunnusmerkki on, että hän keksii asioita, joita ei voi keksiä. Vuonna 2000 Sean Thomas voitti palkinnon ilmeisesti cyberseksikuvauksella, jossa toteutuu nörtin ekstaasi. Ote on peräisin Sean Thomasin teoksesta Kissing England:

"Nyt on aika, aika naida häntä. Nyt. Kyllä. Äkisti, hän nousee, kääntää hänet ympäri, taipuu hänen vaalean vartalonsa päälle. Hänen pienenvalkean siron ruumiinsa. Hän on niin pieni ja kätevä, ja silti hänellä on kaikki tarvittavat toiminnot. Vertaisinko sinua Sony Walkmaniin, olet paljon kompaktimpi ja enemmän. Hän on hänen oma Toshibansa, hänen pikkuriikkinen JVC, hänen makea Aiwansa. Aiwa – hän sanoo, kun hän työntyy hänen limaiseen punapippurioliiviöljypilluunsa - Aiwa, aiwa aiwa aiwa aiwa aiwa aiwa aiwa aiwa aiwa aiwaaaaaaaaaaahhhhhhhh"

Aiwan.

2001 Christopher Hartin romaanissa Rescue Me käytetään vanhaa hyväksi koettua metaforaa kartoittamattomien seutujen valloituksesta. Mutta siitä 5, sillä haluaisin tosiaan tietää kuinka tarkkaan ottaen hymyillään korvaan.

"Hänen kätensä liukuu polvestani pohjoiseen. Suuntaa järkähtämättä ja rautaisella tahdolla kohti pohjoisnavan merkkipaalua. Sir Ranulph Fiennesin tavoin Pamela ei lannistu helposti. Yritän kiemurrella ja ravistaa jalkaani, mutta se ei auta. Lopulta, kauhuissani, yritän puristaa hänen kätensä kivuliaasti luisten reisieni väliin, mutta se vain kiihdyttää häntä lisää. Aina pohjoisemmaksi liikkuu hänen kätensä, samaan aikaan kun hän hymyilee julmasti oikeaan korvaani. Ja kun hän saavuttaa pohjoisnavan, ajattelen ihmeissäni ja kauhuissani… että hän varmasti haluaa pystyttää teltan."

Vuoden 2003 voittajan, Aniruddha Bahalin teoksen Bunker 13 äärellä joudun nostamaan kädet pystyyn. Tätä on mahdotonta kääntää. Puuttuu ajatus, oikeastaan myös tyyli, itse asiassa jopa syntaksi. Paitsi että Erotiikan Maailma sekoittuu Tekniikan Maailmaan, niin kielikuvat eivät johdu surkeasta käännöksestä, vaan ne ovat oikeasti kamalia. Ja miten on selitettävissä, että ensin nielaistaan ja sitten vasta imetään?

"Hän riisuu paitansa. Se on lattialla. Hänen rintansa ovat endomorfisten ominaisuuksien mainostaulu. Huomaamatta pehmeä vihellys pakenee sinusta. Hän riisuu nyt housunsa. Ne ovat myttynä lattialla. Hänen pöksynsä ovat valkeat ja läpinäkyvät. Näet tumman karvan niiden sisällä. Niissä on muotoilu. Nielaiset.
"Mitä tuo on?" kysyt. Näet muotoillun mirrin. Partaterällä hakaristin hahmoon ojennetun. Arjalaisuuden tunnus…
Kun kätesi vaeltavat hänen selällään, hänen rinnoillaan, ja paikallistavat hakaristin hänen kummullaan, alat tuntea itsesi muinaisten aikojen arjalaiseksi sotaherraksi…
Hän tekee rinnoistaan voileivän hanasi väliin, hieroo sitä hitaalla rytmillä. Kirjanmerkki tulevien tapahtumien esimausta. Nyt hän on ottanut sinut ihanaan suuhusi. Kämmenesi pitävät hänen kaulaansa ja peukalot ovat hänen korvissaan hallitsemassa pään nopeutta kun hän nielee ja sitten imee koneistoasi.
Hän lämmittää voiteluöljysi murtomaaosuutta varten. Kierroslukumittarisi saavuttaa uudet ennätyslukemat. Enempi odottaminen merkitsisi parhaan ohjelma-ajan hukkaamista…
Hän saavuttaa Bugatin kiihtyvyyden. Haluat häneltä mieluummin Volkswagenin vakaata käyntiä. Puristaa esiin maksimaalinen taloudellisuus yhdellä gallonalla bensiiniä. Mutta hän nielee kilometrejä sylinterit hehkuen. Nostat hänet ylös. Haluat kokeilla erilaisia fuusiovaihtoehtoja."

Vuode 2004 voittaja Tom Wolfe teoksellaan I Am Charlotte Simmons on yksi niistä harvoista voittajista, jotka ylenkatsoivat huomionosoitusta eivätkä saapuneet ottamaan vastaan palkintoaan. Tuomaristo oli hämmästynyt Wolfen kauhistuttavan kyvyttömästä ja epärealistisesta proosasta. Siltä varalta että ette satu lukemaan sarjakuvia, niin on syytä vihjaista, että niissä käytetään sata kertaa parempaa kieltä. Mahdollisesti tein käännöksessä virheen kun en säilyttänyt "otolaryngologisia luolastoja", mutta pitihän tähänkin pätkään saada edes jotakin hauskaa.

"Liuskis liuskis liuskis liuskis kulki kieli, mutta hän yritti keskittyä käteen, koska sillä oli koko vartalon maasto tutkittavana eikä vain korva-, nenä- ja kurkkutaudilliset luolastot – oi Luoja, se ei ollut vain se rajakohta, missä rinta liittyy rintakehän lihaksistoon – ei, käsi peitti koko hänen oikean – Nyt! Hänen pitää sanoa "Ei, Hoyt" ja puhua hänelle kuin koiralle…
…sormet kulkivat pöksyjen kuminauhan alitse voih voih voih voih voih meni Hoyt kun hän liuskis liuskis liuskis liuskis liukui ja hyväily hyväily hyväily hyväily meni sormet kunnes niiden täytyi olla vain millien päässä häpykarvoituksen rajasta – mitä tämä on! – Hänen pöksynsä olivat niin märät sieltä… siellä sormet olivat ehdottomasti tavoittaneet häpykarvoituksen uloimman varustuksen ja uppoutuisivat kohta märkään mättääseen joka odotti juuri sielläsiellä."  

Ruokakriitikko Giles Cohenin romaani Winkler palkittiin vuonna 2005 proosallisesta kohtauksesta, jossa raavitaan molempien käsien kynsillä. Tämä taidonnäyte saavuttaa jo maurisariolamaisia ulottuvuuksia tyyliin "kolmihenkinen trio". Sanaston epävaihtelevuus myös herättää ansaittua huomiota. Puutarhaletkulle olisi muitakin nimiä kuin vain kalu. Cohenin saavutusta korostaa kuitenkin, että hän onnistui päihittämään jopa John Updiken ja Salman Rushdien, mikä on sinänsä jo suorastaan epäuskottavaa.

"Ja hän tuli lujaa hänen suuhunsa ja hänen kalunsa nytki ympäriinsä ja kalisi hänen hampaitaan vasten ja hän pökertyi ja hän otti kalun pois hänen suustaan ja nosti itsensä hänen kasvoiltaan ja viskasi tyynyn pois ja hän nielaisi ja haukkoi henkeä ja hän tuli uudestaan niin kovaa että hänen kalunsa karkasi hänen kädestään ja ampui suoraan silmään ja kirveli häntä kuten ei mikään koskaan ennen ja hän kiljui kivusta, mutta kiljaisu olisi voinut merkitä mitä tahansa ja kun hän kouraisi hänen kaluaan joka roikkui kuin suihku tyhjään kylpyammeeseen pudotettuna, hän raapi hänen selkäänsä molempien käsien kynsillä ja hän ampui vielä kolme kertaa paksuina puroina rinnalle. Kuin Zorro."

2007 palkittu Norman Mailer (teos The Castle in the Forest) ei myöskään saapunut hakemaan palkintoaan, koska hänen palkittiin postuumisti. Edesmennyt suuri amerikkalainen kertoja onnistui lisäämään vielä yhden rivin ansioluetteloonsa viimeisellä mahdollisella hetkellä vyöryttämällä lukijan silmien eteen kohtauksen jossa "Hänen suunsa kylpi hänen sapessaan, hän kääntyi ympäri ja kohtasi hänen kasvonsa kaikella hultensa ja kasvojensa intohimolla, valmiina vihdoinkin piiskaamaan häntä Ajokoiralla, ajamaan sen hänen pyhäkköönsä."

http://www.literaryreview.co.uk