Vuonna 1880 Samuel Clemens alias Mark Twain oli varakas mies. Hänen kirjansa olivat myyneet niin hyvin, että hän saattoi ostaa perheelleen kartanon Hartfordista. Hän perusti kustantamon ja ryhtyi sijoittamaan alan teknologiaan.

Hän tutustui keksijä James Paigeen, joka oli ilmoittanut laatineensa koneen, jolla voitiin latoa automaattisesti sivuja ennennäkemättömällä nopeudella. Mark Twain sijoitti heti 2000 dollaria hankkeeseen sitä tuntematta, ja kun hän matkusti tapaamaan Paigea ja näki latomakoneen prototyypin, hän mykistyi. "Kone todella latoo" kirjoitti hän. "Se on nopea ja tarkka. Kone itse täytti itsensä automaattisesti ilman ihmisen apua, kun kirjasinsäiliöt alkoivat tyhjetä, ja se myös lopetti säiliöiden täyttämisen, kun ne olivat riittävän täysiä."  Paige huomautti, että konstruktiossa oli vain yksi heikkous. Se ei osannut täyttää rivejä tasaisesti. Sitä varten tarvittiin apulainen, joka korjasi rivien pituudet. Twain antoi heti kehitystyöhän 3000 dollaria lisää, ja kirjoitti "Paige on runoilija, mitä aidoin ja suurin runoilija, jonka luomukset kirjoitetaan teräksellä."

Entisenä sanomalehtimiehenä Mark Twain oli tuskallisen tietoinen latomatekniikan hitaudesta ja rajoituksista. Kaikki painotuotteet ladottiin käsityönä, ja paraskin latoja sai paikalleen tuhat kirjasinta tunnissa. Kirjan sisällön latomiseen kului helposti viikkoja. Jos tämä työvaihe saataisiin automatisoiduksi, se merkitsisi vallankumousta sanomalehtien ja kirjapainojen toiminnassa. Paigen keksintö oli enemmän kuin lupaava, se olisi tekevä Mark Twainista miljonäärin.

Vuoden 1885 lopulla Paige saapui odottamatta Mark Twainin luokse. Hän tarvitsi lisää rahaa. 20-30 tuhatta dollaria tarvittaisiin koneen saattamiseksi valmiiksi. Mark Twain sopi, että hän maksaa Paigelle 2000 dollaria kuussa. Tästä lähtien Mark Twainin talossa elettiin säästeliäästi. Hän lähti luentokiertueelle saadakseen lisätuloja, ja kirjoitti uuden teoksen, Jenkki Kuningas Arthurin hovissa. Tarinassa amerikkalainen keksijä ilmestyy keskiajan Englantiin, jossa hänen keksintönsä tekevät lopun pimeästä keskiajasta.

1886 Mark Twain kuuli, että Chicago Tribune oli siirtynyt käyttämään koneellista ladontaa. Koneen oli kehittänyt saksalainen Ottmar Mergenthaler. Hänen Linotype-koneensa laatii koko sivun tinalevylle, joka voitiin sulattaa ja käyttää uudelleen vedostusten jälkeen. Mark Twain kuitenkin uskoi, että Paigen malli oli ylivoimainen, ja valmistuttuaan se pyyhkisi helposti Linotypen tieltään. Paigella olikin uutisia. Hän oli kokonaan hylännyt vanhan konstruktionsa ja ryhtynyt kehittämään uutta. Uudessa mallissa olisi 18 000 erillistä osaa, ja se latoisi uskomattomalla 12 tuhannen kerakkeen tuntivauhdilla. Valitettavasti rahat olivat jälleen loppu. Mutta, Paige kehaisi, vaatimattomalla 14 000 dollarin sijoituksella hän saisi valmiiksi prototyypin, joka voitaisiin esitellä yleisölle ja lehdistölle näytöstilaisuudessa New Yorkissa.

"On kaksi tilannetta jolloin ei pidä ottaa osaa riskisijoitukseen" Mark Twain totesi. "Silloin kun on varaa, ja silloin kun ei ole." Vuoteen 1888 mennessä hän oli sijoittanut 80 000 dollaria latomakonehankkeeseen. Paige lupasi nyt tuloksia. Kone olisi valmis huhtikuun alussa. Huhtikuussa Paige ilmoitti koneen valmistuvan syyskuuksi. Lokakuussa Paige tarvitsi enää 85 työpäivää koneen viimeistelemiseksi. "Kone on nähtävästi melkein valmis", kirjoitti Mark Twain veljelleen marraskuussa 1888. "Olen pitänyt perhettä niukkuudessa kaksi vuotta, ja pihtailun on jatkuttava kunnes kone on valmis, miten se kauan se sitten kestäisikään."

5.1.1889 Paige ilmoitti saaneensa koneen valmiiksi. "Tämä on ihmeellisin keksintö minkä ihminen on luonut" kirjoitti Mark Twain. "Tunti 45 minuuttia sitten kone latoi tarkasti ja nopeasti oikeanpituisen rivin, ja minä olin paikalla näkemässä sen. Tämä kone tekee kuuden miehen työt, ja tekee sen paremmin kuin ketkään miehet mitkä ikinä ovat seisoneet kirjasinlaatikon äärellä. Kaikkien maailman muiden latomakoneiden kuolemantuomio allekirjoitettiin 12.20 tänä iltapäivänä."

Latomakone oli siis lopulta valmis. Mark Twain halusi suursijoittajia mukaan. Hän arvioi, että uuden koneen tuotto Amerikassa ja Euroopassa olisi 55 miljoonaa dollaria. Hän otti yhteyttä senaattori John Percival Jonesiin, joka oli tehnyt omaisuuden hopeakaivoksilla, ja kutsui hänet Hartfordiin näkemään koneen toiminnassa. 24.4.1890 senaattori Jones ja Mark Twain saapuivat katsomaan konetta, joka oli pieninä palasina ympäri verstasta. James Paige oli ryhtynyt rakentamaan sitä jälleen uusiksi varmistuakseen siitä, että se toimisi täydellisesti. Jones palasi seuraavalla junalla New Yorkiin. Mark Twain puki tunteensa sanoiksi kirjoittamalla "Haluaisin sulkea Paigen teräshäkkiin virumaan ja katsella häntä kunnes hän kuolee."

Senaattori Jones saatiin houkutelluksi Hartfordiin vielä kerran. Paige oli kasannut koneensa ja se toimi moitteettomasti. Yhtiö perustettiin. Mutta helmikuussa 1891 Jones joutui kertomaan Twainille, että hän ei löydä yhtäkään halullista sijoittajaa, koska kaikki mahdollisesti kiinnostuneet olivat sijoittaneet jo Morgenthalerin Linotype-koneeseen.

Kulutettuaan melkein 200 000 dollaria Paigen latomakoneeseen Twain joutui tunnustamaan, että laite ei ikinä pääse sarjavalmistukseen. Hän oli vararikon partaalla. Hän joutui myymään kustantamonsa, ja pakeni velkojia yhdeksän vuoden mittaiselle luentokiertueelle ulkomaille. Velat saatiin maksetuksi vuoteen 1898 mennessä. Hän palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1900 ("Uutiset kuolemastani ovat liioiteltuja"), antoi kaikki raha-asiansa yksinomaan vaimonsa hoidettavaksi, ja palkkasi ammattimaisen pörssianalyytikon hoitamaan sijoitustoimintaansa. Loppuelämänsä aikana ei Mark Twain eikä hänen perheensä kärsinyt puutetta.  
 
(Old News, July/August 2000)