1305957195_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lotossa on kuulemma tänään jättipotti, joten tutkikaamme Lizeliuksen Suomenkielisiä Tieto-Sanomia vuodelta 1776.

”Wiimeisesä Syys-Kuusa lankeis Stokkholmisa, Piikalle Caisa Matin tyttärelle Uskelan pitäjän Moisiosa, Sata Talaria Hopiarahaa, siitä suuresta Arpa-wedosta; jonka rahan hän saa Maaherralta Morsiamen lahjaxi awioon käytyänsä.” (Suomenkieliset Tieto-Sanomat 19, lokakuu 1776.)

Kyseessä saattaa olla Suomen ensimmäinen arpajaisvoittaja, jonka nimi on tiedossa. Jos joku tuntee varhaisemman tapauksen, niin asiasta saa ilmoittaa. Kaisa Matintytär on kaikkien Suomen lotlöttääjien (kts. Uuno Turhapuro) esiäiti. Tietämättään hän pani alulle perinteen, jota on siitä alkaen toivorikkaina seurattu. Väitetään, että jossakin olisi sellainenkin lottovoittaja, joka ei ole juopotellut rahojaan, menettänyt perhettään, tai ripustanut itseään kaulakiikkuun, mutta vaatimattomana luonteena hän ei ole tohtinut astua esiin.

Valtionarpajaiset, joissa Kaisa Matintytär voitti, aloitettiin Ruotsissa vuonna 1757. Kustaa III:n isä Adolf Fredrik halusi pystyttää Kustaa II Adolfille patsaan. Tälle kansanterveyttä ja hyvinvointia edistävälle hankkeelle tarvittiin varoja, joita ei ollut, joten Adolf Fredrik päätti noudattaa eurooppalaista muotia ja käynnisti valtionarpajaiset. Patsas saatiin pystytettyä ja koko juttu unohdettiin sen tien.

Kun Kustaa III nousi valtaistuimelle vuonna 1771, hän muisti isänsä menestyksekkään arpajaistempauksen. Sellaisilla voitaisiin rahoittaa hänen edistyksellisiä ja valistuksellisia hankkeitaan, kuten kanavarakennelmia ja kuninkaallisen oopperan, Dramatenin ja Ruotsin Akatemian perustamista. Kulttuuri ja tiede saisi tukea veikkausvoittovaroista. Valtakuntaan perustettiin hyvin organisoitu asiamiesverkosto, joka piti huolta siitä, että kansalaisten liikenevät äyrit kerättiin kottikärryillä valtion kassaan. Neljän taalarin plooturaha painoi kaksi ja puoli kiloa, joten napeilla ei pelattu. Asiamiehet, kuten apteekkarit, kapakoitsijat tai maustekauppiaat, saivat myymistään arvoista 5% provision 333 riikintaalariin asti, sen ylittävältä osalta 6%.

Tieto-Sanomien toimittaja Antti Lizelius kirjoitti Kuninkaallisista Numero-Arpajaisista lehdessään yllättävän usein. Mahtoiko hän olla itsekin veikkausasiamies.

Kuninkaalliset numeroarpajaiset olivat varsin lähellä lottoa. Pelaaja asetti panoksensa 1-4 numerolle, jotka olivat 1:n ja 90:n väliltä. Arvonnassa arvottiin viisi eri voittonumeroa, joten voiton mahdollisuus säilyi riittävän houkuttelevana. Yksi numero oikein antoi panoksen takaisin 15-kertaisena, 2 oikein 270-kertaisena, ja 3 oikein 5200-kertaisena. Jättipotin 4 oikein voittaja sai kasata 64 000 plootustaan itselleen kuparilinnan, jonka tarveaineiden kuljettamiseen olisi tarvittu vankkurikaravaani ja 12 härkää, ellei häntä saatu ylipuhutuksi ottamaan voittonsa vastaan kullassa. Ranskalaisen mallin mukaan arvonta oli julkinen yleisötapahtuma, joka suoritettiin joka kolmas torstai. Vuodessa oli näin ollen 17 arvontaa.

Jotta pelihimo ei olisi turhan päiten sammunut, Kunink. Numeroarpajaiset julkaisi vuotuista almanakkaa, johon oli merkitty pelien takarajat, arvontapäivät, voittotaulukko, ja rohkaisevia kehotuksia harrastaa vastuullisempaa pelaamista. Tähän tapaan: ”Arpajaisista on kruunulle se etu, että vaikka onnen oikullisuuden tähden menettää panoksensa, se käytetään niin hyvin itsekunkin hyödyksi, että siitä koituu suuri voitto.”

Naispuolisten yleisön edustajien mielenkiinnon kohottamiseksi numeroarpajaisiin sisältyi lisäarvonta. Joka arvonnan yhteydessä jaettiin myötäjäisiä viidelle talonpoikien naimattomille tyttärille, joiden tuli olla iältään 15-24-vuotiaita. Tieto-Sanomien mukaan "kuninkan Isällisestä Lemmestä, naimisen ja wäen enentämisen kehoituxexi, joka wedosa langee wiidelle, Maa-Herroilta nimitetyille naimaikäisille piikoille yhteisestä Kansasta, Sata Talaria Hopia-rahaa, kullekin wihkimisen jälkeen Maa-Herralta annettaa."

Maaherrat lähettivät arpajaistoimistolle ehdotuksensa sopivista henkilöistä, joiden nimet kirjoitettiin matrikkeliin. Tästä matrikkelista arvottiin viisi nimeä, jotka saivat lunastaa voittonsa mennessään naimisiin. Kaisa Matintytär näytti voittaneen tässä arvonnassa syyskuussa 1776.

Vuonna 1841 Kuninkaallisista Numeroarpajaisista tehtiin loppu ”moraalisista syistä”. Pinta-alaltaan merkittävästi supistunut ja teollistumista aloitellut Ruotsin valtakunta kiinnitti huomionsa muihin asioihin kuin patsas- ja oopperahankkeisiin. Raha-arpajaiset palasivat ohjelmistoon uudestaan vuonna 1897, kun huomattavat kansalaiset anoivat luvan rahoittaa sen avulla Tukholman taide- ja teollisuusnäyttelyä.

Vedonlyönnin luvatussa maassa Britanniassa tällaiset sattumapelien hupsutukset on perinteisesti jätetty omaan arvoonsa. Britannian Uudet Kansallisarpajaiset käynnistyivät vasta 1990-luvulla ja heti alkuun näyteltiin näyttäviä tragedioita. Muuan Timothy O’Brien osti säännöllisesti viidesosan peliporukkansa viiden viikon kestoarvasta. Välistä jäi yksi viikko, jolloin hän ei ehtinyt tai muistanut pelata. Juuri silloin, kun jaossa oli 3.2 miljoonaa puntaa, porukka voitti. O’Brien ampui itsensä.

Kaiken huipuksi herra O’Brien oli erehtynyt. Vain neljä hänen kuponkinsa kuudesta numerosta vastasi voittonumeroita, joten hän ei olisi saanut kuitenkaan kuvittelemiaan kolmea miljoonaa puntaa, vaan täsmälleen 47 puntaa miinus verot.