Juice Leskinen, kirjailija, säveltäjä ja muusikko, on kuollut. Lukemistani lukuisista muistokirjoituksista parhaimmat ovat hyvin lyhyitä. Niissä siteerataan hänen omia säkeitään. Hän ehti itse sanoa kaiken, mitä tarvittiin. Niinpä olemme saaneet lukea jo vaivaksi asti, kuinka klovni heitti veivin, koska elämästä ei selviä hengissä.

Suomessa on taas yksi vähemmän niitä, jotka puhuvat asioista eikä sanoista.

TV-taltiointi 1970-luvun alusta. Mikko Alatalo, Harri Rinne ja Juice Leskinen pohtivat lauluja. Alatalo haluaa tuoda esiin sanomallisuutta. Hän sanoo "Ei mutta ihan totta, meidän pitäisi miettiä, minkä takia me tehdään tätä…" mihin Leskinen kuittaa: "Jotta saataisiin rahaa." Tuo katkelma jäi ikuisesti mieleeni, sillä jos joku näistä herroista on tehnyt suosiota kosiskelevia ralleja, joissa varotaan visusti loukkaamasta ketään tai mitään, ja joiden yhteiskunnallinen merkitys on jäänyt hieman kyseenalaiseksi, niin se on juuri Mikko Alatalo. Juice Leskinen puolestaan säkeili Kansanedustajan joulussa "Kansan päälle räystäältä voi kusta lorottaa". Nämä vastakohdat on kärjistettyjä, mutta ovat huvittaneet minua suuresti.

Helmikuu 1982. Samana päivänä oli tarjolla yleisölle kaksi keikkatilaisuutta. Huonolassa Juice Leskinen Grand Slam, orkesterin uusi kokoonpano. Makkelissa Hassisen Kone. 2 sekunnin miettimisaika. Valinnaksi osuu Juice Leskinen.

Paikallisten Rauhanpuolustajien järjestämässä propagandatilaisuudessa on juhlasali koristeltu asiaankuuluvin plakaatein tyyliin "Reagan, räjäytä atomipommi perseessäsi". Jouluna lahjaksi saamallani Leskisen soololevyllä oli ironinen rauhanlaulu, jossa todettiin että "hyvin omintunnoin käymme rauhanvastustajat ampumaan, shalalala, ampumaan". Odotin innolla että Leskinen olisi esittänyt vouhotuksenvastaisen kappaleensa tässä tilaisuudessa tälle yleisölle, mutta ei. Niin ei tapahtunut. Leskinen sanoikin että hänet voi kyllä vuokrata. (Mutta ei ostaa.)

Setti oli mainio. Juice & Grand Slam soitti kaikki hittinsä, joita etenkin mestarillisella Ajan Hengellä oli suurinpiirtein joka raita. Myöhemmin rutiiniksi tulleet keikkakikat olivat mukana myös. Viidestoista yö pääsi kohtaan "Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen"  kun lavalta sammutettiin valot. "Pilvee"n poliisin pituus oli taas kerran ties mitä. Ja päätteeksi Maamme-laulu.

Laaja-alaisen ihmisen vaikutteita ei kannata luetella, koska niihin kuuluu koko maailma, mutta yhteys Frank Zappaan on mainittava. On kaksi suurta artistia, jotka ovat olleet parhaimmillaan esittäessään vanhoista lauluista uusia mukaeltuja live-versioita; Juice ja Zappa. Zappan kaltainen "Conceptual Continuity" esiintyy Juicella viittauksina aiempiin lauluihin ja niiden henkilöihin, mutta tätä hän ei viitsinyt pyöritellä Zappan mittoihin asti. "Vaimoni ei Napon kanssa kuulu samaan sarjaan, Tarzanin ja Eikan mukaan ei hän pääse marjaan" (Vaimoni on Frankenstein) on kuitenkin näyte siitä, että Juice tunsi tämänkin mahdollisuuden ja käytti sitä joskus. Napoleonin mopo, Tarzanin kalsarit ja Einarin polkupyörä on sama Chuck Berry –sävelmä eri sanoin.

Juice Leskinen ei halunnut jatkaa mitään perinnettä. Kun hänelle ehdotettiin paikkaa suomalaisen lyriikan perinteessä, hän alkoi kiemurrella. "Jatkokset on aina alkuperäistä huonompia. Jauhelihaa jatketaan korppujauhoilla ja niin poispäin." Hänet voi sijoittaa Tannerin – Jurvan – Helismaan – Vainion –lauluperinteen jatkoksi, mutta Juice Leskiselle itselleen sellainen paikka ei tuntunut luontevalta, vaan ahdistavalta. Omiin seuraajiinsa Leskinen ei ottanut vastustavaa kantaa.

Juice Leskisen kumartelematon esimerkki on kuultavissa Eppu Normaalin ensilevyllä, jossa haettiin tietoisia irtiottoja ja kyseltiin "kuka on Bob Dylan?", "kuka ön Pertti Ström?". Who cares? Kun fanitus muuttuu vouhotukseksi, jossa toisinajatteleva on äkkiä roviolla poltettava kerettiläinen, ja joku Glöriä Gäynör on saatanan kova, koska siitä on sanottu että se on saatanan kova, ei enää muutenkaan ole kysymys musiikista. Tai mistään. "Hittejä ja nimmareita tarroja idoleita vaan, jotka puolestanne tuntee ja jotka muka tunnetaan, ja kaikki kriitikot kuin poliitikot ne vain lokeroita tyrkyttää, se yks tapa on vain elämä myrkyttää." ja "Ei haluta me viihtyä vaan että meitä viihdytetään". Juicen 1970-luvun lopun omaelämäkerralliset tekstit ovat pahimmillaan kauheaa ruikutusta. "Jumalaut mä oon out", murisi suomalaisen lyriikan kuolematon mestari aikana, jolloin mestarin lopullinen asema oli vielä täysin katsomatta.

Kaikkia irwivänä Goodmanina Juice Leskinen oli joskus hämmentävän arka omasta itsestään. Gösta Sundqvistin varsin varovainen kritiikki Leskisen tekstejä kohtaan nostatti Juicesta välittömän purkauksen. Kun Rockradiossa Hannu Blommila totesi ironisesti, että Juice Leskisen Kaksoiselämää on "yllättäen" jälleen viikon ykkönen, Leskinen kimpaantui perinpohjaisesti. "Miten niin yllättäen? Minä kirjoitan vuosisadan biisin ja se on sitten "yllättäen" ykkönen! Ainoa jonka mielestä se on "yllättäen" ykkönen, on herra Blommila."  

Mies joka rakastaa itseään vai Mies joka rakastaa työtään? "Jokaiseen LP-levyyn tarvitaan noin 300 liuskaa tekstiä. Se on ankaraa työtä. Olen keskustellut asiasta kirjailijoiden kanssa ja kysynyt neuvoa, mutta he vain ihmettelevät eivätkä osaa sanoa mitään" kirjoitti Juice Ilta-Sanomien kolumnissa lontoolaisesta hotellihuoneesta 1980-luvun alussa. Matkalaukussa kulki mukana nippu keskeneräisiä lauluja. Joissakin oli vain yksi säepari tyyliin "Mä tahdoin että rakasteltaisiin, hän katsoi kalsareihin keltaisiin". Useimmat laulut eivät koskaan edenneet siitä pidemmälle. Kerran radiokonsertissa Juice teki poikkeuksen, kun esitti yleisön viihdykkeeksi akustisen kitaran säestyksellä keskeneräisen "Turpeinen ja Kärkkäinen". Hän kuulutti "Nyt tulee paras kohta, mutta siihen se sitten jääkin: Hääyönä syttyi sota, Johnny sanoi: Kata älä pulttia ota." Juice Leskisen valmistunut tuotanto kaikessa mittavuudessaan oli vain jäävuoren huippu. Kuten kaikilla runoilijoilla.

Yllättävää tai ei, lauantaina 25.10. Juice Leskisen muisto-ohjelmassa juuri Mikko Alatalo tiivisti Juicen profiilin osuvimmalla tavalla. Juice karsasti liikkeitä. Liikkeet tasapäistävät ja muuttuvat omaksi tarkoituksekseen. Jos muutosta on olemassa, se lähtee itsekunkin sisältä. "Ja tätä Juice toteutti loppuun asti". Omien sanojensa mukaan Juice Leskinen oli sosialidemokratian vastustaja numero yksi. Ei sen takia, että hän olisi vastustanut vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, vaan koska sosialidemokratia vastustaa niitä kaikkia. Juice Leskinen kirjoitti vakavasti yksilön arvosta, jonka 1900-luku oli kyseenalaistanut ennennäkemättömällä raivolla. "Usko vähäisin on uskonnoilla jyrätty lakoon." "Tämä kone meidät jalostaa ja pakkaa, on lapset ruokaa sen ja aikuiset on kakkaa." "En rauhan puolesta rautaa viskois, en lähtis aatteesta riehumaan. Ken lipputangoista viirit kiskois ja päästäis tuuleen liehumaan."

Jos tänä päivänä Juice Leskinen lähtisi esittämään ensimmäisiä laulujaan, hän saisi aikaan eduskuntakyselyn ja joutuisi soittokieltoon. On täysin uskomatonta kuvitellakin, että euroviisukarsinnoissa 1982 kävi vielä päinsä laulaa Juicen tavoin "Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa". 25 vuotta myöhemmin sellaiseen suhtaudutaan vakavasti. Joko se on lakannut olemasta huumoria ja muuttunut kriminaaliksi, tai sitten huumori on kriminalisoitu. Epäilen jälkimmäistä. Parlamentaarisesti valittu lääninmurhaaja teloittaa viimeisen kylähullun. "E-e-e-e-en ko-ko-kommentoi."

Aikuisia ihmisiä komentelevat ja simputtavat pikkupoliitikot olivat Juicen sydäntä lähellä loppuun asti. Vielä tammikuussa 2006 Juice kirjoitti sosiaali- ja terveysministeristä että hän on "kävelevä kielto". "Se päivä pitäisi nähdä, jolloin Liisa Hyssälä aloittaa puheensa sanoilla "Minulla on ilo kieltää". Ja kahdeksanvuotias vesseli huutaa: "Eikä oo, ämmä! Sä oot kieltäny ilon!" Harmillista, että nekin kuolevat, jotka elävät terveemmin kuin Juice Leskinen, mutta eiköhän seuraava puolueiden tavoiteohjelma korjaa tämänkin puutteen. Seuraan kiinnostuksella, kumpi osoittautuu kuolemattomammaksi.