tiistai, 30. syyskuu 2008
Yksin leikkimisen vihattavuudesta
Eilen ohimennen lausumani epäomaperäinen huomio iltapäiväkerhoista on kirvoittanut kommentteja, joita en osannut odottaa edes itseltäni. Taitaa olla taas vuodatuksen paikka. Niitä taas ei kannata kirjoittaa, ellei ole valmis tilaisuuden tullen katumaan sanojaan.
Aloittaisiko vaikka tästä: Jos 62% suomalaisista ei osaa nimetä hallituspuolueita, se tarkoittaa sitä, että maamme mielenterveysongelmia on huomattavasti liioiteltu.
Tiedän että iltapäiväkerhotoiminta on vapaaehtoista. Tiedän että vanhempien työtaakka ja työajat saattavat olla toista kuin 1970-luvulla. Tiedän että kerhoissa tarjoutuu periaatteessa mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen miellyttävässä seurassa, jos hyvin käy. Kaikkein vähiten minä olen sitä estämässä. Minulta ei kumminkaan mitään kysytä. (Eikä teiltäkään.)
Mutta kun minä en osaa ollenkaan ajatella siten kuin nyt vaaditaan ja ilmeisesti pitäisi: että kysymyksessä on logistinen ongelma, että vanhempien ja yhteiskunnan on saatava välineitä hoitaa lasten välivarastointi. Minä näen kaikki lapsiasiat 10-vuotiaan itseni kannalta, sen mukaan miten silloin ajattelin ja tein. Lastensuojelijat eivät tietenkään sellaiseen alennu, he ovat jo onnellisesti unohtaneet koko jutun.
En pysty keksimään, mitä vikaa on lapsessa, joka keksii itsekseen mielekästä tekemistä. Ammattikasvattajat ja lastensuojelijat ovat kohta kymmenen vuotta pelotelleet kaikella pahalla, mikä vyöryy kulman takaa ja on "normalisoitumassa". Sitä huviaan harjoittaessaan on heiltä on kokonaan unohtunut mikä nimenomaan on normaalia: se että lapsi keksii itse oman leikkinsä ja leikkii sitä. Nykyään sellaisessa on olevinaan jotakin kauheasti vialla.
Mitä? Miksi?
Lainaus foorumilta Ö: "Pomo sai juuri kello kymmenen puhelun pojaltaan joka on yksin kotona ja lähdössä kouluun. Tällainen on perseestä ja pitäisi kieltää lailla." Pyydetään nyt sitten nöyrästi anteeksi kaikilta tätäkin, mutta en osaa sanoa tuollaiseen muuta kuin "häh?".
Jos jokainen itsekseen leikkivä on tulevaisuuden potentiaalinen Auvinen ja Saari ja tulee kohdelluksi sellaisena, lopputuloksen tietää ennalta. Jos haluaa ihmisten käyttäytyvän kuin raivotautiset apinat, niin tarvitsee vain kohdella heitä kuin he olisivat raivotautisia apinoita. Tarja Filatov (SDP) huusi eduskunnan sirkuksessa verta suupielestä pärskien: ei pidä hyväksyä eikä ymmärtää! Selvä. Tämäpä juuri meidän valmiuksiamme komeasti lisää. Ja rakentavampia vaihtoehtoja, joita tuodaan tarjolle kaiken kielletyn ja tulevaisuudessa kiellettävän tilalle, ovat siis mitkä? Eikö kerrottu? No voi pahus, unohtuiko ne taas? Tämähän oli vasta 93659. kerta kun näin käy, peräkkäin. Tekisi mieli kutsua sitä vihattavaksi politiikaksi, ellei muistaisi että kaikki politiikka on sellaista ja että keskusrikospoliisi tulee nykyään käymään jos kirjoittaa nettiin v-sanan.
Turha horista, että ajassamme palvottaisiin jotenkin yksilöllisyyttä. Sitä ei ole koskaan edes hyväksytty. Vieläkään. Eikä ole ilmeisesti aihettakaan. Olisihan se kauhistus ajatella, että ihmiset kelpaisivat itselleen, toisilleen ja Jumalalle sellaisina kuin he ovat. Sellaiset lurjuksethan vaikka saattaisivat toteuttaa julkisuudenkipeytensä …keräämällä napanöyhtää.
Tenavat kauan sitten:
Eppu: Miksi minä en saisi taputtaa lintuja päähän? Ne pitävät siitä ja huokaisevat tyytyväisenä. Ne lähtevät hyvällä mielellä ja kun ne ovat surullisia, ne palaavat takaisin taputettavaksi. Minä pidän siitä että voin tuottaa linnuille iloa. Linnut pitävät siitä. Mitä vikaa siinä on?
Jaska: Kukaan muu ei tee niin.
Kuvassa Tekno-Kekko ja Super Mario-asuun sonnustautunut kristillistä paikallisradioasemaa perustava uusimaalainen maallikkosaarnaaja uppoutuneena keskusteluun kategorisesta imperatiivista.
Ensi kerralla jälleen tahallista huumoria.
Kommentit