Se on maailman vanhimpia tarinoita. Sen ensimmäinen löydetty versio tunnettiin Egyptissä 500 eKr. Sen eri variaatioita ovat kertoneet italialaiset, ranskalaiset, skotit, ruotsalaiset ja Walt Disney. Sen nimi on Tuhkimo. Tuhkimosta on laskettu olevan yli 700 muunnelmaa 2500 vuoden ajalta.

Tuhkimon menestys ja ajattomuus ei ihmetytä. Se on kertomus valtavasta sosiaalisesta noususta. Se on kertomus siitä, kuinka harmaasta hiirulaisestakin voi tulla ihailtu prinsessa. Siihen sisältyy myös sisarkateutta, tyrannin kukistaminen, ja kaiken voittava rakkaus. Se tarina on tehty menestymään.

Egyptiläinen vanhin versio kertoo kauniista prostituoidusta, joka saapuu kylpemään Niilissä. Kotka sieppaa ilotytön sandaalin ja vie sen faaraolle. Faarao aloittaa maanlaajuisen kaunottaren jäljityksen, ja kun tyttö löytyy, tietysti hänestä tulee faaraon vaimo. Tässä egyptiläisessä versiossa Tuhkimon sosiaalinen nousu on kaikkein järisyttävin.

Ensimmäinen eurooppalainen versio ilmestyi 1636 Giambattista Basilen kokoelmassa Lo Cunto de li Cunte, joka sisälsi 50 tarinaa sisilian murteella. Tytön nimi oli Lucrezuccia, lyhyemmin lausuttuna Zezolla. Tämän Tuhkimon alku on räväkkä. Zezolla juonii lastenhoitajan kanssa, kuinka he saisivat hengiltä pahan äitipuolen. He väittävät että vanhassa arkussa on aarre, ja kun äitipuoli kurkistaa sisään, raskas arkun kansi romautetaan alas. Äitipuolen niska murtuu hetkessä.

Seuraavaksi Zezolla houkuttelee isänsä menemään naimisiin lastenhoitajan kanssa. Mutta kun lastenhoitajan kuusi tytärtä saapuvat taloon, Zezolla saa huomata että hänet on alennettu piiaksi. Hän puhdistaa arinoita päivät pitkät niin, että hän saa liikanimen Tuhkakissa, La Gatta Cennerentola.

Tuhkimon avuksi tulee taianomainen taatelipuu, josta ilmaantuu esiin keiju, joka lupaa täyttää Tuhkimon toivomuksen. Tuhkimo lausuu taikasanat ”Oi kultainen taatelipuu, nyt riisun itseni alasti, pue minut”. Juhla-asuinen Tuhkimo saavuttaa suurta menestystä hovin tanssiaisissa, ja kuningas rakastuu häneen. Hän määrää palvelijansa ottamaan selvää, kuka tyttö on ja missä hän asuu. Määräystä säestää tarmokas uhkaus: ”Esi-isieni sielun kautta, jos et löydä sitä tyttöä, pieksen sinut kepillä ja potkin perseelle niin monta kertaa kuin sinulla on haivenia parrassasi!”

Kun Tuhkimo lähtee linnasta, motivoitunut palveilja aloittaa hurjan takaa-ajon. Hän hyppää Tuhkimon vaunujen perään roikkumaan, ja yrittää päästä sisälle vaunuun. Palvelija tippuu alas, mutta hän on onnistunut sieppaamaan tytöltä… ei lasikenkää, vaan puujalan.

Eikä oikeastaan puujalkaa, mutta melkein. Pianella oli 30-senttinen korkokenkä, jonka päässä oli kalossintapaiset. Niitä käytettiin, koska ne pitivät kengät ja sukat riittävän korkealla mutaisillakin teillä. Se myös korotti ylhäisen naisen rutkasti rahvaan yläpuolelle, kirjaimellisesti.

Kuningas järjestää suuret juhlat kaikille valtakunnan neidoille, ja kokeilee kenkää jokaisen vieraan jalkaan, kunnes löytää oikean omistajan, ja sehän on tietysti Zezolla, Tuhkimo.  
 
Grimmin veljesten versiossa äitipuoli on innokas vakuuttamaan prinssin siitä, että kenkä sopii hänen tyttäriensä jalkaan. Niin innokas, että hän käyttää veistä. Kun äitipuoli ja hänen tyttärensä ovat häveliäästi siirtyneet sivuhuoneeseen sovittamaan kenkää, sisarpuoli valittaa että isovarvas ei sovi. Äitipuoli leikkaa sen poikki, sillä kun hänen tyttärestään tulee kuningatar, hänen ei kuitenkaan tarvitsisi enää eläessään kävellä.

Prinssi lähtee viemään sisarpuolta linnaan, kun matkan varrella Tuhkimon äidin haudalla alkaa kaksi lintua sirkuttaa: ”Katso taaksesi! Kengästä valuu verta! Kenkä on liian pieni, tämä ei ole morsiamesi.”

Prinssi palaa takaisin ja tarjoaa kenkää toiselle sisarpuolelle. Tällä kertaa kantapää ei mahdu sisään. Äitipuoli käyttää jälleen veistä. Tuhkimon äidin haudalla linnut jälleen kerran kavaltavat asian varsin sokealta ja tomppelilta vaikuttavalle prinssille, ja hän palaa taas takaisin. Viimeisellä kerralla hän sovittaa veristä kenkää Tuhkimon jalkaan ja komedia on päätöksessään. Grimmin versio julkaistiin 1812 ja sen muunnelmat Skotlannista ja Ruotsista ovat hyvin lähellä toisiaan.

Giambattista Basilen kokoelma on saatavilla nykyitaliaksi. http://www.letteraturaitaliana.net/PDF/Volume_6/t133.pdf