1291994918_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mielekäs maailmanhistoria (ISBN: 9789517924658, 350 sivua, kovat kannet) on valikoima tässä blogissa ilmestynyttä materiaalia, jota on ankarasti karsittu, täydennetty, tarkistettu ja varustettu aivan uudella kuvituksella, joka on pääosin peräisin Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston kokoelmista (no copyright). Nikola Teslan värikkäät vaiheet ovat laajentuneet nelinkertaiseksi, Francis Galtonin tutkimukset kolminkertaiseksi, monia detaljeja on täsmennetty ja virheitä oikaistu. Lähdeluettelo on mukana. Valikoimaan sisältyy myös muutama ennenjulkaisematon juttu.

Tiedän, että blogeista kootut kirjat eivät ole kaikkien mieleen. Nyt on kiinnostavaa nähdä, kuinka epämielistyneet mahtavat suhtautua päinvastaiseen toimintaan. Mielekäs maailmanhistoria oli alun perin kirjan käsikirjoitus. Vasta sen jälkeen siitä tuli blogi. Kävi vain sillä tavalla, että blogi ilmestyi ennen kirjaa.

Ammoin muuan kustantaja totesi, että tätä opusta ei voi julkaista, koska se ei käy kaupaksi. Sen kummemmin hätkähtämättä tuumasin, että on turhaa haudata kiinnostavia juttuja pöytälaatikkoon, joten aloin julkaista niitä blogissa. Sen jälkeen tapahtui yhtä ja toista. Jouduin blogin tiimoilta haastatelluksi Helsingin Sanomissa kuvan kera. Jossakin vaiheessa yhteyttä otti toinen kustantaja, joka oli kiinnostunut opuksen julkaisemisesta, mutta tämäkin hanke jotenkin kuihtui. Kolmannella kerralla päästiin lopulta asiaan. Siihen mennessä oli materiaalikin paisunut kolminkertaiseksi. Jos olisin James Burke tai Jukka Kemppinen, niin nitoisin tämän kaiken yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi, mutta kun en ole, täytyy tyytyä siihen, että kertoo anekdootteja ja henkilökuvia, juttuja joita itse haluaisi lukea.

Kaikki tarinat on joka tapauksessa jo ajat sitten kerrottu jossakin ja niistä liikkuu monta eri versiota, joten koko homma on toimittamista. Koska käsiteltävänä on tiedettä, urheilua, politiikkaa, ja sen sellaista, niin kirjoittajan pitäisi olla sekä kulttuuritoimittaja että tiedetoimittaja että urheilutoimittaja että… pitäisi olla maailmantoimittaja. Sellaiseen ei voi erikoistua missään. Haluaisinkohan edes. Opus kun on jossakin määrin asiantuntemuksen,  erikoistumisen ja olennaisuuksien vastainen. Sen täytyy olla, koska aiheena on elämä itse, ja sehän on, kuten hyvin tiedämme, tuhoon tuomittu yritys.

Tämä julkaisu vastaa erinomaisesti nykyisiä virtauksia hengentuotteiden markkinoinnissa. Nykyään toivotaan, että tekijä toisi töitään julki ilmaisina näytteinä ja itse julkaisulta sitä, että se sisältäisi jotakin bonusta, joka motivoisi yleisön maksamaan, kannatus- tai muussa mielessä. Tarkistamattomat muistiinpanot ovat tarjolla ilmaiseksi blogissa. Kaupan oleva versio on niistä valikoitu ja hiottu kokonaisuus.

Antologiatyyppisissä julkaisuissa on takana aina oletus, että kokonaisuus olisi enemmän kuin osiensa summa. Yksittäinen juttu ei ole sinänsä mitään. Tyyli ja asenne, jonka ne yhdessä muodostavat, on sitäkin enemmän. Se on kuin ilmaan koverrettu magneettikenttä, jossa alkaa vaikuttaa sanotun lisäksi näkymättömät voimat, se mitä ei sanota. Tässä tapauksessa tyyli ja asenne lienee hivenen individualistinen ja antiautoritaarinen, ja siihen on piilotettu pitkin matkaa salavihkaista sydämellisyyttä, joka puretaan julki viimeisen sivun viimeisessä lauseessa. Yleisö päättää, onko tulos onnistunut.

Jos joku kysyy, miten tekeleitään saisi tässä maailmassa julkaistuksi perinteisillä menetelmillä, vastaan edelleenkin, että yrittäkää ensin hankkiutua mukaan Big Brotheriin. Julkaisemisessa ei muuten ole mitään ihmeellistä. Nykypäivän maailmassa kuka hyvänsä pystyy siihen netissä lähes olemattomin kustannuksin. Ja vaikka tulisikin kustannetuksi, niin voin vakuuttaa, että kaikki ylimääräinen hohdokkuus karisee tiehensä jo ensimmäisellä kerralla. Tämä puheena oleva järjestyksessään toinen katastrofi on jo vanhan toistoa.

Omissa tekeleissään ei pysty näkemään muuta kuin puutteita ja kömpelyyksiä, eikä niitä viitsi enää koskaan toista kertaa vilkaista, sillä opus lakkaa olemasta olemassa tekijälleen heti kun viimeinen piste on paikallaan. Sen jälkeen se on kuollut raato, menneisyyttä. Siinä ei ole enää mitään kiinnostavaa, koska sille ei voi enää mitään. Onnellisimmassa tapauksessa jonkin ajan päästä tuntee suurta halua sanoutua irti kaikesta aiemmin möläyttämästään. Peter von Bagh oli täysin oikeassa. Hänellä oli tapana radio-ohjelmissaan esittää näytteitä vanhoista radio-ohjelmistaan ja esitellä ne sanomalla ”tässä puhuu roisto, joka kymmenen vuotta sitten julkeni käyttää minun nimeäni”.

Vähemmällä vaivalla selviäisi, jos kirjoittaisi koneelle kirjojen nimiä, joita haluaisi kirjoittaa, tulostaisi niistä kirjojen kansipaperit, ja päällystäisi niillä mitä tahansa muita kirjoja, jotka löytyvät hyllystä. Jos kansien selkämyksiä katsellessaan alkaa mielessä kehkeytyä käsitys niiden sisällyksestä, ei voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan.

PS: Kustantaja haluaa muistuttaa, että joulukuun loppuun asti FinnLecturan verkkokaupasta saa 30% alennuksen kaikista painotuotteista, myös tästä. Ohjeet neuvovat, että halvennusta halajava käyttää tilauslomakkeessa alennuskuponkikoodia FINN2010.