Italian television historiallisimpia hetkiä koettiin 1987 RAI1:n viihdeohjelmassa Fantastico. Kesken ilonpidon ohjelman juontaja Adriano Celentano, italoiskelmän legenda, kiinnitti huomiota Ronald Reaganin ja Mihail Gorbatshovin neuvotteluihin ja kehotti ihmisiä miettimään millainen olisi ydinsodan jälkeinen maailma, ilman musiikkia, ilman televisiota, ilman mitään. Sitten hän katsoi suoraan kameraan ja kehotti katselijoita sulkemaan televisionsa minuutiksi. Miljoonat katsojat osallistuivat protestiin.

Tällaisilla tempauksilla, niin kiinnostavia kuin ne ovatkin, ei saada aikaan kovin ihmeellisiä tuloksia. Huomionarvoisempia ovat henkilöt, jotka ovat sattuneet ratkaisevaan paikkaan tekemään käytännnön valintoja, jotka olisivat kukaties muuttaneet historian kulun, jos he olisivat valinneet toisin. Olisi todellakin aika lopettaa kaiken maailman kampanjoinnin ja touhoilun arvostus ja osoittaa kunniaa niille ihmisille, jotka eivät tee mitään. Jälkimmäiset ovat ihmiskunnalle arvokkaampia.

Kuuban ohjuskriisin aikaan lokakuussa 1962 yksitoista Yhdysvaltojen laivaston alusta ympäröi Neuvostoliiton sukellusveneen, joka oli kuljettamassa ydinohjuksia Kuubaan. Amerikkalaiset alukset alkoivat pudottaa syvyyspommeja, joiden tarkoitus oli pakottaa sukellusvene pintaan tunnistamista varten. Kertoman mukaan sukellusveneen kapteeni Valentin Savitski päätteli että sota oli alkanut ja oli aika laukaista ydintorpedo vastaiskuksi.

Kolme upseerilla, Savitskilla, "poliittinen upseeri" Maslennikovilla ja varakapteeni Vasili Arhipovilla oli oikeus laukaista torpedo, jos he olivat yksimielisiä asiasta. Arhipov oli eri mieltä kuin muut. Hän sai kapteeni Savitskin vakuutetuksi, että olisi parasta ensin nousta pintaan ja odottaa ohjeita Moskovasta.

Tuolloinen USA:n puolustusministeri Robert McNamara totesi asiasta 40 vuotta myöhemmin, että ydinsota oli ollut paljon lähempänä kuin aiemmin oli ajateltu. USA:n kansallisen turvallisuuden arkiston johtaja Thomas Blanton tunnusti suoraan, että Vasili Arhipov oli kaveri, joka pelasti maailman.

Yöllä 26.9.1983 luutnantti Stanislav Petrov istui Serpuhov-15-bunkkerin valvomossa päivystämässä, kun satelliittivaroitusjärjestelmä ilmoitti että tulossa oli Yhdysvalloista laukaistu ydinkärki. Elettiin kriittisiä aikoja. Kolme viikkoa aiemmin Neuvostoliitto oli ampunut alas korealaisen matkustajakoneen maansa ilmatilassa. NATOlla oli meneillään suuri sotaharjoitus Able Archer. KGB oli lähettänyt kaikille läntisille edustajilleen varoituksen valmistautua ydinsodan varalle.

Ohjesääntö edellytti, että Petrovin olisi pitänyt heti ilmoittaa asiasta ylemmilleen, käynnistää täysi hälytystila, ja valmistautua kostoiskuun. Sen sijaan Petrov alkoi ihmetellä yksinäistä ohjusta ja päätti, että tietokone on tehnyt virheen. Yhdysvaltojen sotilasdoktriinin mukaan ydinaseilla tehtävässä ensi-iskussa käytettäisiin satoja ydinkärkiä, jotta Neuvostoliitolla ei olisi mahdollisuutta vastaiskuun. Yhden ohjuksen laukaiseminen oli mieletöntä. Lisäksi satelliittivalvonnassa oli ollut ongelmia aiemmin. Petrov luokitteli havainnon vääräksi hälytykseksi. Myöhemmin sensorit väittivät, että Neuvostolliitoa kohti olisi ammuttu neljä ohjusta lisää. Kysymättä kenenkään mielipidettä Petrov päätteli omin päin, että valvonta yksinkertaisesti toimii väärin.

Petrov palkittiin. Hänen toimensa olivat osoittaneet puutteita, jotka saattoivat hänen esimiehensä huonoon valoon. Hänet siirrettiin pois valvontatehtävistä ja hänelle luvattiin että ylennystä on turha odottaa. Petrov vetäytyi eläkkeelle ja sai hermoromahduksen.

Tapahtumien kulku tuli tietoon 1990-luvulla Neuvostoliiton ilmavoimien ohjuspuolustuksen komentajan kenraali Juri Votintsevin muistelmista. Köyhä eläkeläinen Petrov on siitä alkaen nauttinut kansainvälistä mainetta. Hänestä on tekeillä dokumenttielokuva The Man Who Saved The World, joka on tulossa ensi-iltaan tänä vuonna.

Petrov ei pidä itseään erityisenä sankarina. "Se oli työtäni. Olin vain oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Edesmennyt vaimoni ei kymmeneen vuoteen tiennyt tästä mitään. "Mitä sinä sitten teit?" hän kysyi, ja minä vastasin: "En mitään, en tehnyt mitään."