1273138364_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1970-luvun vaihteessa Hanskin ja Kivikasvojen puoliajalla esitettiin usein tv-mainos, jossa kaksi huopahattuista herraa kävelee kerrostalon rappukäytävässä hissin ohitse. Toinen toteaa: ”Kuule, ei peräpukamia kannata ujostella. Niistä on otettava selvä.” Mainoksessa kaupusteltiin oireita lievittävää salvaa, jonka nimen olen täydellisesti unohtanut.

Yhtä huvittava oli lypsyvoide Tummelin mainos, jossa miesääni hihkaisi mainoksen päätteeksi ”Minäpä lypsän!” Toden totta. On täysin ajateltavissa, että lehmän maidontulon takaamiseksi maaseutuväestö pitää kiinni vanhoista taikamenoista, eikä kukaan voi kuvitellakaan lypsävänsä lehmiä ilman että hihkaisisi navettaan astuessaan ”Minäpä lypsän!”. Tarmokas ja avomielinen tilallinen voisi kuuluttaa reippaasti tekemisensä myös muissa yhteyksissä. ”Minäpä puin!”. ”Minäpä menen pistämään naapurin paskiaisen Mossen pakoputkeen perunan!”. ”Minäpä teen Markus-sedät!”. ”Minäpä käytän peräpukamavoidetta!”.

Minäpä teen Elvikset. Levylaulaja E.Presleyn lääkäri Nick Nichopoulos on vastikään tuonut julki omat arvelunsa Elviksen kuolinsyystä. Tähän asti on ”tiedetty” enemmän tai vähemmän virallisesti, että Elvis kuoli joko huumeiden yliannostukseen, lääkkeiden yliannostukseen, sydänkohtaukseen, tai sitten repäisemällä perseensä miljoonakartanonsa pöntöllä, tai kaikkiin näihin yhdessä. Yksityiskohtien epämääräisyys ei ole estänyt tuottamasta aiheesta laajaa kirjallisuutta, joissa elämäkerturit hämmästyttävät lukijoitaan tietämällä suurinpiirtein minuutin tarkkuudella, milloin Elvis kävi vessassa. Yksi seikka jopa pitääkin paikkansa, ja tehtäköön se lopulta selväksi: Elvis tosiaan kävi vessassa kuten muutkin ihmiset, vaikka tämä tosiasia onkin joskus haluttu kiistää.

1977 kevytlanteinen Elvis Presley oli muuttunut nuoresta ja lihaksikkaasta härästä omaksi karikatyyrikseen, ylipainoiseksi ja pöhöttyneeksi kehäraakiksi. Pöhö-Elviksestä tuli niin laajalle levinnyt ja maailmankuulu elävä esimerkki menestyksen rappeuttavasta vaikutuksesta, että kuolemansa jälkeen monille oli uutinen nähdä ja kuulla, että joskus tämä äijä oli ollut solakka, hänen musiikkiaan oli pidetty ”vaarallisena”, ja että hän oli oikeasti osannut laulaa. On oikeastaan merkillistä, että tänäkin päivänä Elvis-imitaattorit imitoivat mieluummin Vegas-Elvistä valkoisessa puvussa vatsa pömpöllä. Pilkkaavatko he häntä salaa?

Menestystarinoissa vähiten kiinnostavaa on se, että joku saavuttaa jotakin. Hienostuneimman loppusilauksen antaa se, kun kaikki voitettu ja ansaittu otetaan pois. Se on raamatullista oikeutta.

Pöhö-Elviksen turvonneelle olemukselle oli syynsä. Huumeita, lääkkeiden sekakäyttöä, ylimalkaan vetelää ja leveää elämää syytettiin jo Elviksen elinaikana, mutta tohtori Nichopoulos väittää selityksen olevan niitäkin raadollisempi. Elvis kärsi valtaisasta ummetuksesta.

Tiedämme esimerkiksi Howard Hughesista, että ummetus on kitsaiden rikkaiden tyypillinen vaiva. Asiaa mietiskellessään joutuu pidättelemään hirtehishumoristisia ajatuksia. Voiko olla joku niin uskomattoman itara, että ei haluaisi luopua edes khm, ruumiinsa kuonasta. Meille on hoettu väsyksiin asti, että ihminen on sitä mitä hän syö. Jos tällainen ilmiö on luonteeltaan psykologinen, siinä tapauksessa ihminen olisi sitä mitä hän ajattelee, mistä hän huolehtii. Elviksestä Nichopoulos kuitenkin sanoo, että hänen vaivansa oli selvästi fysiologinen. Elvis oli antelias ja ystävällinen sielu.

Tunnustaako joku lausuneensa ääneen, että sisällöntuottaja Vegas-Elvis oli silkkaa paksaa? Arvio saattoi olla valitettavan lähellä totuutta. Nichopoulos kertoo konsultoineensa ummetusspesialisteja, koska Elviksen ruumiinavauksen tietyt seikat olivat niin odottamattomia. ”Olin olettanut, että ummetus oli seurausta lääkkeistä, joita hän otti nivelkipuihin ja unettomuuteen. Vasta ruumiinavauksessa tajusimme, miten paha ummetus oli. Normaalisti paksusuoli on läpimitaltaan viisi-seitsemän senttiä ja puolitoista metriä pitkä. Elviksen paksusuoli oli halkaisijaltaan ja pituudeltaan kaksinkertainen. Löysimme suolesta sisältöä, joka oli maannut siellä kuukausia, koska suoli toimi niin jähmeästi.” Ei ihme, että nelikymppinen Elvis vaikutti turvonneelta.

”1960-1970-luvulla sellaisista asioista ei puhuttu. Elvis etenkin oli mielestään miesten mies, eikä hänellä voinut olla sellaisia heikkouksia. Silti hänelle sattui onnettomuuksia lavalla. Meidän tapamme hoitaa ummetusta johti siihen, että hän joutui vaihtamaan vaatteitaan kesken esiintymisten. Jos siihen aikaan olisi tehty peräsuolen lyhennysleikkaus, Elvis saattaisi olla yhä keskuudessamme. Mutta 1975 sellainen toimenpide ei ollut hyväksytty.”

Tiedämmekö nyt sitten todella totuuden?

Miten mahtaa olla. Pelkästään vuoden 1977 ensimmäisinä kuukausina tämä samainen tohtori Nichopoulos oli märäännyt Elvikselle 10 000 annosta rauhoittavia, piristäviä, amfetamiinia, ja mitähän ei. Kun nämä lääkevuoret tulivat tietoon Elviksen kuoleman jälkeen, Nichopouloksen toimintaa alettiin tutkia. Lautakunta totesi että lääkäri ei menetellyt epäeettisesti, koska hän oli samaan aikaan yrittänyt saada Elvistä vieroitetuksi huumeista. 1995 Nichopouloksen lääkärinlupa peruutettiin pysyvästi, kun selvisi että hän oli jakanut huumausainereseptejä avokätisesti monille tunnetuille potilaille kuten Jerry Lee Lewisille.

Paul McCartney muistelee, että kun hänen edustamansa laulu- ja soitinyhtye vieraili E.Presleyn luona, häneen teki suurimman vaikutuksen Elviksen käyttämä laite, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin elämässään nähnyt. Se oli tv:n kaukosäädin.

Olisipa amerikkalaisessa televisiossa esitetty ummetus- ja peräpukamavoidemainoksia, joissa olisi sanottu että ei asiaa kannata ujostella, vaan siitä on otettava selvä.