Etiopian keisari Menelik II (1844-1913) murskasi 1890-luvulla maan valloittamista yrittäneen Italian armeijan. Hallitsijana hän oli modernisti, joka oli rajattoman kiinnostunut uudesta teknologiasta. Hänen vaimonsa keisarinna Taitu oli konservatiivisempi. Hän muunmuassa kieltäytyi astumasta ensimmäiseen Addis Abebaan tuotuun automobiiliin miehensä innokkaasta houkuttelusta huolimatta. Eurooppalaiset kirjeenvaihtajat tekivät Taitusta edistyksen vihollisen, mutta oikeampi tulkinta lienee, että Taitu näki uusien keksintöjen luovan kansalaisille uusia tarpeita, joihin köyhä kuningaskunta oli kyvytön vastaamaan.

Kun keisari Menelik II:lle esiteltiin ensimmäinen Etiopiaan tuotu puhelin, hän määräsi ensimmäisen puhelinlinjan kulkevaksi valtionvarainministerin ja hänen työhuoneensa välillä. Menelik II oli hämmästynyt siitä, kuinka kahden henkilön oli mahdollista keskustella omassa huoneessaan pitkän matkan päässä toisistaan, ja riensi oitis ulos tarkistamaan ettei kukaan seissyt hänen ikkunansa alla huijaamassa. Seuraavana päivänä valtionvarainministeri sai puhelimesta sähköiskun. Papit tuomitsivat laitteen Saatanan vehkeeksi, ja tuhosivat sen.

Hieman myöhemmin keisarille esiteltiin elokuvaprojektori. Keisari oli hyvin halukas tutustumaan laitteeseen siitä huolimatta että papisto oli etukäteen kaikkitietävästi julistanut senkin sielunvihollisen metkuksi. Projektorin tuonut eurooppalainen oli osannut ottaa tämän huomioon, ja kun Etiopian ensimmäinen elokuvaesitys alkoi, yleisö sai nähdä kuinka filmillä Jeesus käveli vetten päällä. Keisari oli ihastuksissaan ja papisto pysytteli tuppisuuna. Menelik II myös vaihtoi fonografikartiolle tallennettuja äänikirjeitä kuningatar Viktorian kanssa.

Menelik II oli saanut tietoonsa lehdistä, että 1890 Yhdysvalloissa oli tehty uusi keksintö rikollisten teloittamiseksi: sähkötuoli. Viipymättä keisari tilasi sellaisia. Kolme sähkötuolia rahdattiin Etiopiaan. Vasta kun laitteet saapuivat, oivallettiin että hankkeessa oli yksi heikkous. Etiopiassa ei ollut yhtäkään voimalaitosta. Jotta rahat eivät olisi menneet aivan hukkaan, keisari käski muokata yhden sähkötuolin uudeksi valtaistuimekseen.

1910-luvun vaihteessa Menelik II sai sarjan sydänkohtauksia, ja tuli yhä riippuvaisemmaksi lääkäreistään. Hänen kuolemansa jälkeen 1913 levitettiin tarinaa, että hän oli uskonut parantuvansa syömällä Raamatun sivuja ja tukehtui ahmiessaan Kuningasten Kirjaa. Tämä on kuuluisa anekdootti, ja se juuri alun perin synnytti kiinnostuksen Menelik II:n henkilöhahmoa kohtaan. Valitettavasti keisarin muuhun toimintaan verrattuna se kuulostaa hirvittävän epäuskottavalta. Ottaen huomioon hänen vastustajiensa ajatusmaailman, joka oli hurskauden kaapuun verhottua taikauskoa, ja Menelik II:n poikkeuksellisuuden, tuo paljon levinnyt anekdootti vaikuttaa lähinnä epätavalliselta murhatavalta.