1736440.jpg

Sukurutsauksessa on se hankala puoli, että siinä joutuu tekemisiin sukulaistensa kanssa, totesi George S. Kaufman. Vanhoina hyvinä aikoina Euroopan kuninkaallisessa Babylonissa tätä ei millään voinut välttää. Hyväuskoisesti oletettiin, että valtionpään veriside toiseen valtionpäähän edistäisi diplomaattisia kommervenkkejä ja ehkäisisi sotia. Saksan keisari Vilhelm, Venäjän Nikolai II ja Englannin Yrjö V olivat kaikki sukua toisilleen kuningatar Viktorian kautta, mutta se ei jostain syystä estänyt Ensimmäistä Maailmansotaa. Joitakin tarinoita lukiessaan ei hämmästy niinkään jalosukuisten naimakaupoista, vaan siitä kuinka jalosukuisten suvut yleensä saattoivat jatkua.

Hohenzollerneilla oli uskomus, että heidän suvussaan liikkuu kummitus, valkoinen nainen, jonka ilmestyminen tietää kummituksen näkijän pikaista kuolemaa. Preussin Frederik I:n kolmas vaimo Sophia oli aikalaisten mukaan vajaamielinen. Eräänä iltana Sophia oli rynnännyt yöpuvussaan makuuhuoneeseen lasioven läpi. Frederik näki edessään valkoisiin pukeutuneen ja verta vuotavan naisen, sai sydänkohtauksen ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin.

Frederik Suuri puolestaan joutui naimisiin 1733 Brünswick-Bayernin Elizabeth Christinen kanssa. Prinssin isä Frederik Wilhelm I oli epäillyt että hänen poikansa oli homo – väite jonka Voltaire popularisoi. Joka tapauksessa Frederik Suuri oli niin kauhistunut pakkoavioliitosta, että kirjoitti isälleen tekevänsä itsemurhan. Rakastava isä kirjoitti vastaukseksi, että uhkailu on tarpeetonta, sillä jos poika ei tee kuten käsketään, hänet teloitetaan joka tapauksessa. Onnellinen nuoripari erosi toisistaan välittömästi häiden jälkeen. Kun Frederik peri Preussin, kuningatar asettui Niederschönhausenin linnaan ja kirjoitteli moraalisia kertomuksia ranskaksi.

Venäjän Katariina Suuren aviopuoliso unohtuu usein, joidenkin mielestä ansaitusti. Kyseessä oli Pietari III, joka sai 1745 saksalaisen prinsessansa. Hääyönä Pietari III ei muistanut uhrata kovin monta ajatusta nuorelle vaimolleen, vaan mieluummin leikki tinasotilaillaan, tykistöllä ja ratsuväellä aviovuoteessa ja rakenteli linnoituksia peitteiden alle. Katariina sieti miestään jonkin aikaa, mutta kun Pietari halusi nukkua kymmenen spanielinsa kanssa samassa vuoteessa, Katariina nosti metelin. 1762 puoli vuotta tsaarina hallittuaan Pietari III kukistettiin palatsivallankaappauksessa, jossa hänet kuristettiin hengiltä.

Musiikin ystävä, Marie Antoinetten veli, Itävallan keisari Josef II järjesti itsensä puhtaasti poliittisluontoisiin uusiin naimisiin 1765 Baijerin Maria Josefan kanssa. Keisaritar kärsi huonosta ihosta, joka teki hänestä niin luotaantyötävän, että avioparin huoneita yhdistävä parveke muurattiin umpeen. ”Jos voisin koskettaa sormenpäälläni hänen ruumiissaan yhtäkin kohtaa, jota ei peittäisi näpyt, voisin harkita lastentekoa” huomioi keisari jokseenkin kohtuuttomasti, sillä hänen vaimonsa kuoli isorokkoon parin vuoden kuluessa.

Kolme vuotta myöhemmin Napolin Ferdinand I nai kuningatar Carolinen. Kun majesteetilta kysyttiin häitä seuranneena päivänä, mitä hän ajatteli kuningattarestaan, Ferdinand luonnehti häntä aistikkaasti tarkoin valituilla sanoilla ”nukkuu kuin kuollut ja hikoilee kuin sika”. 

Kun Walesin prinssi, myöhemmin kuningas Yrjö IV tutustui ensimmäistä kertaa tulevaan vaimoonsa, Caroline Brünswick-Wolfenbütteliin, hän oli pyörtyä siihen paikkaan. Hääyönä Yrjö hankkiutui kaatokänniin sietääkseen kohtaloaan nukkua vaimonsa vieressä edes yhtenä yönä. Tämän jälkeen onnellinen nuoripari ei enää elänyt yhdessä, mutta ei myöskään vaivautunut peittelemään keskinäistä inhoaan. Kun Napoleonin kuoltua 1821 kuriiri riensi Yrjön puheille tuomaan viestin ”pahin vihollisenne on kuollut”, Yrjö vastasi ”Is she, by God?”.

Jalon ja jalostuneen Habsburgin suvun jäsenenä Itävallan Ferdinand I jätti sekä fyysisesti että henkisesti toivomisen varaa. Hän kärsi myös epilepsiasta ja aivokuumeesta. Tarinan mukaan ainoa Ferdinandilta koskaan kuultu järkevä lause kuului ”Minä olen keisari ja haluan knödeleitä”. Hääyönään 1831 Ferdinand sai viisi kaatumatautikohtausta, eikä lapsia 17-vuotiaan Sardinian prinsessa Annan kanssa koskaan syntynyt. Ferdinandin valtakausi päättyi Euroopan hulluna vuonna 1848. Ferdinand näki väkijoukon marssivan kohti linnaa ja kysyi pääministeri Metternichiltä mitä tuo sakki haluaa. Metternich vastasi, että he haluavat vallankumousta. ”Onko heillä lupa siihen?” ihmetteli Ferdinand vilpittömästi.

Espanjan kuningatar Isabella II painostettiin 16-vuotiaana 1846 kunnollisiin katolisiin naimisiin serkkunsa, Bourbonien Francisin kanssa. Cadizin herttua oli paitsi kääpiömäinen, myös homoseksuelli. Hääpäivänä Isabella ryyppäsi itsensä juovuksiin kestääkseen seremoniat läpi. Kun pappi julisti parin mieheksi ja vaimoksi, Isabella puheksi vuolaisiin kyyneliin ja ilahdutti yleisöä näin herkkyydellään elämänsä suurena hetkenä. Kun häneltä myöhemmin rohjettiin tiedustella vaikutelmia hääyöstä, Isabella heittäytyi tuumivaiseksi ja huoahti ”Mitä voi sanoa miehestä, jota käyttää vielä enemmän pitsiä kuin minä?” Liitossa syntyi 12 lasta, joiden suhteen on esitetty epäilyksiä.

Belgian Leopold II:n piti naida Habsburgien herttuatar Marie Henrietta 1853, mutta häiden aikaan Leopold oli niin sairaana, että hänen paikallaan häissä häntä edusti sijainen, arkkiherttua Kaarle. Marie Henriettan onnettomuudeksi hänen miehensä toipui täyttämään velvollisuutensa kuherruskuukauden aikana. Nuorikko, jolle oli annettu sukupuolivalistusta sen verran, että hänen oli annettu ymmärtää olevan parasta antautua aviomiehensä toiveille, puuskahti ystävättärelleen, että jos Jumala kuulee hänen rukouksensa, hän ei tule elämään kovin pitkään.

Mitähän Suomessa olisi ehtinyt tapahtua, jos Hessenin prinssi Karlin ura Väinö I:nä olisi saanut jatkua?

Luultavasti hänen poikansa olisi mennyt naimisiin Armi Kuuselan kanssa, ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.