"Jos rakastat elämää, älä haaskaa aikaa" sanoi Bruce Lee. "Sillä aika on sitä mistä elämä on tehty." Todistaakseen asian hän menikin sitten kuolemaan 32-vuotiaana.

Tolstoys Bicycle, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1982, on Jeremy Bakerin varia-teos, joka on aivan omiaan niille, jotka uskovat että vanha koira ei oppisi uusia temppuja. Kirja on saanut nimensä siitä tosiseikasta, että Leo Tolstoi (1828-1910) oppi ajamaan polkupyörällä 67-vuotiaana.

Teos on suurenmoisen ilahduttava. Baker kieltäytyy harrastamasta hampaatonta karjumista ikärasismista. 90-vuotiaan imbesillin päättömät mielipiteet eivät ole yhtään sen parempia kuin 15-vuotiaan imbesillin päättömät mielipiteet, ja kaikkein vähiten ne ansaitsevat kunnioitusta iän perusteella. Bakerin aineisto ei kerro pönöttäjistä. Se kertoo elämänikäisestä uteliaisuudesta, asioiden kyseenalaistamisesta ja uuden oppimisesta, sanalla sanoen iättömyydestä.

Ajattelen mielelläni, että tällainen aineisto on mitä ilkeintä ja yhteiskuntakriittisintä materiaalia maassa, jossa kolmikymppiset sosialidemokraatit esiintyvät 120-vuotiaina pakokauhuisina idiootteina, jotka esittävät patakonservatiisimpia mielipiteitä mitä voi kuvitella. Yhä useammin heidän kannanottonsa alkavat ylittää jopa kuvittelukyvyn rajat. Näin nimittäin kuuluu tehdä, jos haluaa tulla vakavasti otetuksi 2000-luvun Seniili-Suomessa.

1946 silloin 85-vuotias naiivistinen maalari Anna Mary Robertson alias Grandma Moses (1860-1961) löysi maalaukselleen "The Old Checkered Inn in Summer" uutta käyttöä. Siitä tehtiin nuorten naisten huulipunan Primitive Redin mainoskampanjan taustakuva. 100-vuotissyntymäpäivänään hän osallistui retrospektiivisen näyttelynsä avajaisiin Smithsonian-instituutissa.

Kapellimestari Arturo Toscanini (1867-1957) vetäytyi konserttilavoilta 87-vuotiaana 1954. Viimeisinä vuosina hän teki uuden aluevaltauksen johtamalla NBC:n sinfoniaorkesteria televisiossa 1948-1952. Hän ei kuitenkaan sulattanut tv-lähetysten valaistusvaatimuksia vaan palasi radioon.

W.Somerset Maugham (1874-1965) julkaisi 85-vuotiaana 184. ja 185. novellinsa "Kun muotokuvaani maalattiin" ja "Tarinankertojan uskontunnustus".

Francon kuoltua taidemaalairi Joan Miró (1893-1983) palasi Espanjaan 85-vuotiaana. Hän ryhtyi heti töihin ja alkoi maalata frescoa Barcelonaan. Viimeisinä vuosinaan Miro kehitteli mitä radikaaleimpia ideoita, kuten kaasuveistoksia ja neliulotteista maalaustaidetta.

80. ikävuotensa jälkeen P.G.Wodehouse (1881-1975) julkaisi 13 kirjaa. Viimeinen Jeeves-kirja ilmestyi kun Wodehouse oli 90 vuoden ikäinen.

Väsymätön Bertrand Russell (1872-1970) ryhtyi kiukuttelemaan 93-vuotiaana ja erosi Britannian työväenpuolueesta vastalauseeksi sille, että se ei ollut tuominnut kyllin voimakkaasti Vietnamin sotaa. Poliisilta pamppua kerjännyt hulttionuori Russell teki asiasta shown ja repi paperinsa mielenosoituksessa.

Isoisoisoäiti Phyllis Turner (1913- ) oli pitkään katunut sitä, että hän oli jättänyt koulunsa kesken 12-vuotiaana, koska hänen piti auttaa äitiään lastenhoidossa sen jälkeen kun perheen isä oli painunut matkoihinsa. Leppoisina ja tylsinä eläkepäivinään rva Turner päätti korjata vahingon. Hän kirjoittautui Adelaiden yliopistoon 70-vuotiaana. 94-vuotiaana 2007 hän julkaisi väitöskirjansa Australian asutuksesta ennen eurooppalaisten maahantuloa.

Sellisti Pablo Casals (1876-1973) esiintyi kuolemaansa asti. "Ikä on suhteellinen käsite", Casals huomioi. "Jos jatkaa työntekoa ja imee itseensä ympäröivän maailman kauneutta, niin huomaa että ikä ei merkitse välttämättä vanhenemista. Tunnen monet asiat kiihkeämmin kuin aikaisemmin ja elämä on minulle aina lumoavampaa." 81-vuotiaana Casals oli ottanut 20-vuotiaan vaimon, jonka kanssa hän perusti Casals-festivaalit.

90-vuotiaana (toisten lähteiden mukaan 89-vuotiaana) Teiichi Igarashi (s.1886) teki päätöksen, että tästä lähtien hän kiipeää kerran vuodessa Fujille niin kauan kuin hänellä terveyttä riittää. Viimeisen kerran hän kiipesi Fujin huipulle 99-vuotiaana.

Brittilehti Camden New Journal esitteli 2007 uusimman toimittajansa. Hän on Rose Hacker, ikä 100-v. Rose-tyttö piristi lukijoidensa mieltä kirjoittamalla joka toinen viikko purevasti sellaisista aiheista kuin kodittomuus, varallisuuserojen kasvu, uskonnon opetus ja ahneus. "Minulla on paljon sanottavaa", reipas Rose puhisi Guardian-lehden haastattelijalle. "Katselen tässä tyttärentyttärentyttärentytärtäni, joka on kolme vuotta, ja mietin millaiseen maailmaan hänet on tuotu. En voi sietää sitä. Olisi helppoa vain istuksia tässä tuolissani, kuunnella musiikkia ja olla tekemättä mitään. Ymmärrän hyvin ikäisiäni ihmisiä, jotka vain antavat periksi. Mutta minä en voi, koska olen raivoissani maailman tilasta. Kirjoitin Tony Blairille ja sanoin että jos menet sotimaan Irakiin, niin 80 vuoden kovan työn jälkeen eroan työväenpuolueesta. Samana päivänä sitten sain todistuksen, jossa minusta tehtiin Highgaten osaston elinikäinen kunniajäsen, joten ero ei taida tulla kysymykseen. Pöh!"

101-vuotiaana kuollut pianisti Mieczyslaw Horszowski (1892-1993) teki maailman pisimmän uran esiintyvänä taiteilijana. 9-vuotiaana Beethovenin 1. pianokonsertolla debytoinut Horszowski konsertoi kuolemaansa saakka ja käväisi vajaa satavuotiaana esiintymässä Suomessakin. 89-vuotiaana hän nai italialaisen pianistin Bice Costan.

Amerikkalainen George Dawson (1898-2001) oli orjien jälkeläinen, sekatyöntekijä ja kulkuri, joka virallisen eläkeiänkin jälkeen hoiteli naapureiden asioita talonmiehenä ja puutarhurina. Hän ei ollut ikinä käynyt koulua, joten kun hänen ovelleen tuli kampanjatyötekijä esittelemään projektia aikuisten lukutaidon edistämiseksi, Dawson oli epäileväinen. Koko ikänsä hän oli salaillut luku- ja kirjoitustaidottomuuttaan. Mutta 98-vuotiaana hän oppi lukemaan. Virkeänä ja uudesta taidostaan ilahtuneena Dawson kirjoitti muistelmansa. Kun ne julkaistiin, hän oli 102 vuotta vanha. Muistelmien nimi oli "Life Is So Good".