torstai, 28. elokuu 2008
1973-1993: Laiton rauhan ääni
Abie Nathan on kuollut. Hän menehtyi 27. elokuuta 2008 telavivilaisessa sairaalassa. Eläessään hän oli kiistelty hahmo, sankarilentäjä, radioääni, mies joka toi hampurilaisravintolat Israeliin, ja rauhanaktivisti joka pistäytyi vähän väliä vankilassa, koska hän piti yhteyttä henkilöihin joita kunnon israelilaisen ei sallittu tavata. Hän oli syntynyt Persiassa, sai koulutuksensa Intiassa, näki unia englanniksi, ajatteli hindiksi, eikä mestarilentäjä ikinä oppinut ajamaan autoa. Hänen yhden miehen kampanjansa olivat ihastuttavan naiiveja tai anteeksiantamatonta seikkailua, riippuen siitä keneltä kysytään. Ja kun hän kuoli, parlamentaarikot saattoivat lausua että hän oli edellä aikaansa.
Abie Nathan palveli taistelulentäjänä Britannian ilmavoimissa. Kun Israel perustettiin uudelleen 1948, hän oli yksi monista maahan muuttaneista uuden juutalaisvaltion rakentajista. Hävittäjälentäjän ominaisuudessa hänet määrättiin Israelin piskuisiin ilmavoimiin ja hän suoritti itsenäisyyssodan aikana pommituslentoja. Hän lähti ilmavoimista heti kun pääsi ja siirtyi siviilipuolelle. "Kuvittelin tulleeni rakentamaan maata, mutta jouduin sota-aseeksi. Se vaivasi minua kovasti."
Siviililentäjän urakin jäi, kun hän perusti Tel Aviviin Israelin ensimmäisen hampurilaispaikan nimeltä California. Se oli tyylikäs ja siisti paikka kiiltävinen pöytineen ja jukebokseineen, joka herätti suurta huomiota nuorison keskuudessa. Nathan katseli asiakkaidensa, varusmiesten ja –naisten tulevan ja menevän ja mietti mikä heidän kohtalonsa olisi. Israelin ja arabimaiden välien jälleen kiristyessä hän päätti tehdä jotakin.
1965 hän asettautui ehdokkaaksi knessetiin. Hänen vaalilupauksensa oli omaperäinen, esimakua tulevasta Abie Nathanista: Hän lentäisi yksityisellä koneella Kairoon ja aloittaisi rauhanneuvottelut Egyptin presidentin Nasserin kanssa. Äänestäjät eivät tukeneet näin suorasukaista suunnitelmaa, mutta se ei estänyt Nathania toteuttamasta lupaustaan. 1966 hän varusti rämän yksimoottorisen koneen Shalom I:n ja lensi sen lentosuunnitelmaa ja lakeja rikkoen Port Saidiin. Hän ei päässyt Nasserin puheille, mutta tempaus herätti huomiota ja Israelin hallitus ei ryhtynyt toimenpiteisiin Nathania vastaan.
Tuosta alkoi Nathanin todellinen ura rajojenrikkojana. Hän piti taidegalleriaa ja hänen asunnostaan tuli Tel Avivin boheemien pesäpaikka. Hän suoritti lisää mielenosoituslentoja, protestoi nälkälakoilla ja hankkiutui tuttavuuksiin PLO:ta edustaneiden palestiinalaisten kanssa. Paria vuosikymmentä myöhemmin Matthias Rust lensi pienkoneella Punaiselle Torille. Molemmat palkittiin. Rust vietiin työleirille, Nathan useita kertoja suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Näin tuli todistetuksi vaihteeksi taas kerran, että poliitikot mielellään kehottavat ihmisiä poliittiseen aktiivisuuteen, mutta jos heidän kehotuksensa erehtyy ottamaan vakavasti, joutuu yksinomaan ikävyyksiin.
13 vuotta Nathanin yksinlennon jälkeen Israel ja Egypti solmivat rauhansopimuksen Camp Davidissa. Abie Nathan ei ollut tyytyväinen. Palestiinalaisten asema oli vielä täysin järjestämättä. Nathanin mukaan oli kertakaikkiaan hyväksyttävä se tosiasia, että Israelissa eli kaksi kansaa ja että todellista rauhaa ei voitaisi saada pyhään maahan, ennen kuin nämä kansat oppivat tuntemaan toisensa ja kukaties oppisivat jotakin toisiltaan. Ihmiset voisivat onnistuakin siinä, missä poliitikot ovat järjestään epäonnistuneet.
Ruohonjuuritason voimaan uskoen Abie Nathan hankki avustuksen John Lennonilta ja osti 570 tonnin kauppalaivan, josta hän muokkasi merirosvoradion. Voice Of Peace ankkuroi Tel Avivin edustalle 1973 ja alkoi lähettää musiikki- ja puheohjelmia puolueettomalla kielellä – englanniksi. "Shalom, salaam and peace to all our listeners" tervehti Nathan kuulijoitaan aluevesirajan takana taajuudella 1539 kHz aina vuoteen 1993. Joskus asema kuului luureissani Suomessa asti. Ohjelmisto oli omaperäinen sekoitus top-40-hittimusiikkia ja rauhanviestejä. Asema esitti asioista sekä Israelin hallituksen että PLO:n kannan. Päivän ohjelmiston kohokohta oli Abie Nathanin itsensä juontama Twilight Time, hänen päivän pääkirjoituksensa, joka aina päättyi hiljaiseen hetkeen.
Kuten merirosvoradiot Itämerellä (Radio Mercur, Radio Nord) ja Pohjanmerellä (Radio Caroline, Radio London, Radio Noordzee, Radio Veronica), Voice Of Peace pakotti Israelinkin Radion tarkistamaan omaa ohjelmapolitiikkaansa. Musiikkikanava Reshet Gimel aloitti 1976. 1980-luvun lopussa VoPeace saattoi kehaista olevansa maailman viimeinen merirosvoasema.
Kun Voice Of Peace vaikeni Oslon rauhansopimuksen jälkeen 1993, taajuuden 1539 kHz peri toinen merirosvoasema Arutz Sheva, joka edusti aivan toisenlaisia näkökantoja, nimittäin ortodoksijuutalaisuutta. Arutz Sheva joutui 2000-luvun vaihteessa poliittisiin vaikeuksiin ja myrsky teki MV Hatzvi -aluksesta selvää jälkeä.
Abie Nathan oli myös aktiivinen avustustyöntekijä, joka lennätti koneensa puikoissa humanitääristä apua katastrofialueille Nicaraguasta Kamputseaan. Viimeisinä vuosinaan hän halvaantui osittain ja sai nähdä pettymyksekseen kuinka boheemit ystävät katosivat hänen elämästään. Kun hän oli jälleen vankilassa nälkälakossa 1996, hän oli varma että kuolisi ja suunnitteli hautakiveään. Hän halusi siihen kaiverrettavan yhden hepreankielisen sanan, nisiti, "Minä yritin".
Kommentit