Intian Valtameren Andamaaneilla sijaitsee syrjäinen saari nimeltä North Sentinel. Pohjois-Sentineliä asuttaa noin 250 hengen suuruinen alkuperäisväestö, joka elää kivikautisessa taloudessa ja suhtautuu ulkomaailmaan avoimen vihamielisesti. Pohjois-Sentinelin väestö on niitä harvoja, ellei ainoa, jäljellä oleva kansanryhmä, joiden elämänmuodossa ei ole ensimmäistäkään nykyaikaista vaikutetta.

Intian hallitus on pyrkinyt lähestymään sentinelejä jättämällä heille lahjoja, mutta lähettiläät lahjoineen on ajettu pois. Joulukuun 2004 tsunamin jälkeen Intian tiedusteluhelikopteri häädettiin saaren yltä tulittamalla sitä nuolilla. Andamaanien paikallishallitus on virallisesti ilmoittanut, että heillä ei ole aikomusta puuttua sentinelien elämään millään tavalla.

Tiedot sentinelien elämästä perustuvat uskaliaiden antropologien ja muiden satunnaisten vierailijoiden pikaisiin havaintoihin, eikä heillä ole paljoa kertomista. Lähteissä mainittavat väkiluvutkin ovat vain valistuneita arvauksia.

Sentineleillä ei ole maanviljelystä, vaan he elävät metsästys- ja kalastustaloudessa. Ei olla edes varmoja, onko heillä muuta tulen lähdettä kuin salamat. He asuvat seinättömissä majoissa, joiden lattialle on asetettu lehtiä matoksi. He eivät käytä vaatteita, mutta punovat kasvikuiduista koristeita. Metallia heillä ei ole käytössään, eikä saarella ole sellaiseen raaka-aineitakaan. He ovat erittäin hyviä ampumaan nuolella sekä heittämään keihästä ja harppuunaa. Kalastukseen käytetään punottuja verkkoja ja kanootteja. Ruokavalioon tiedetään kuuluvan kasvien, lehtien ja kalan lisäksi kookospähkinöitä sekä sikoja. Sikojen kalloja värjätään okralla ja pidetään jonkinlaisina arvoesineinä. Punaisen väriset esineet ovat suuressa arvossa. Ainakin lapsena kuolleet vainajat on tapana laskea kotiloilla koristeltuun maahautaan.

1971 kiiri maailmalle uutinen, että Filippiinien viidakoista oli löytynyt kivikautinen heimo, joka ei aiemmin ole ollut kosketuksissa nykyaikaiseen elämänmenoon. Löytämiseensä asti tasadayt olivat uskoneet olevansa maailman ainoat ihmiset. Aasiaa ravistelleen Vietnamin sodan oloissa herätti suurta huomiota, että tasadayn kielessä ei ollut edes sanaa viholliselle, sodalle eikä taistelulle.

Turmeltumattomat kivikauden hipit sademetsän Eedenissään toivat Filippiineille maailmanlaajuista huomiota. Luolissa asuvat alastomat tasadayt pääsivät maailman lehtiin ja uutisiin, myös National Geographicin sivuille. Filippiinien kulttuuriministeri Manuel Elizalde Jr julistautui heidän suojelijakseen ja vannoi velvollisuudekseen varjella heitä ulkomaailmalta. Seuraavana vuonna diktaattori Felipe Marcosin hallitus julisti maahan sotatilan ja kaikki tiedonsaanti tasadayden kohtalosta katkesi.

Marcosin hallinto kukistui farssimaisten vaalien jälkeen 1986. Sveitsiläinen journalisti Oswald Iten matkusti Filippiineille ottamaan selvää, mitä tasadaylle tänään kuuluu. Hän pääsi perille ja ällistyi näkemästään. Luolat oli hylätty. Heimon jäsenet asustivat lähitienolla yksinkertaisissa mutta missään nimessä ei primitiivisissä taloissa ja olivat pukeutuneet länsimaisiin arkivaatteisiin, T-paitoihin ja farkkuihin. Iten sai kuulla, että Elizalde oli maksanut sademetsän heimolle siitä että he näyttelisivät luolaihmisiä. Samalla heille luvattiin suojelua heimokahakoita vastaan.

Tasaday-jutun osoittautuminen huiputukseksi oli ehkä vielä mullistavampi uutinen kuin tieto heimon löytymisestä. Elizalde puolusti kiivaasti itseään syytöksiä vastaan oikeusistuimia myöten. ABC teki asiasta tv-dokumentin Heimo jota ei ikinä ollut. Kaksi vuotta dokumentin jälkeen siinä haastatellut "tasadayt" kertoivat, että ohjelmantekijöiden tulkki oli luvannut heille savukkeita ja vaatteita, mitä vain he tahtovat, jos he vastaisivat kysymyksiin tulkin neuvojen mukaan.

Maailman jäljellä olevista tiukasti omassa kulttuurissaan elävistä kansoista ja heimoista ylivoimainen enemmistö asuu Etelä-Amerikan syrjäseuduilla ja niistä enemmistö Brasilian reservaateissa. Yhdyskuntien väkiluku liikkuu enimmillään muutamissa sadoissa.