1321372324_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei sanaakaan vaaleista. Tässä on nyt tärkeämpiä asioita.

Jos vuosi 2011 oli vuosi 1968, niin vuonna 2012/1969 pitäisi ilmaantua ensimmäiset militantit yhteenliittymät, jotka vastustavat huonoksi katsomaansa kehitystä.

Tervetuloa virtuaaliseen sisällissotaan. Areena on internet, panoksena tulevaisuus.

SOPA/PIPA-lakkokeskiviikko, johon otti osaa Wikipedia, Reddit, ynnä muut, tuli ja meni. Sen jälkeen USA:ssa 70 senaattoria ilmoitti kääntyneensä lakiesitystä vastaan. Obama on puolestaan todennut, että hän ei vahvista lakia. Hanke lienee tältä erää haudattu.

Vuorokausi tämän jälkeen Uuden-Seelannin poliisi lopetti FBI:n pyynnöstä Megauploadin. Anonymous kaatoi kostoksi Universal Musicin, FBI:n, RIAA:n, jne.

Suomessa Elisa/Saunalahti blokkasi Pirate Bayn. Tässä vaiheessa antipiracy.fi on ollut jo kymmenen päivää tavoittamattomissa palvelunestohyökkäysten takia.

Olen kyllä ihmetellyt jo kauan, miksi kummassa tekijänoikeuksien valvojat puhuvat vain torrenteista. Ne ovat hitaita, kömpelöitä, ja liiaksi jakajien aktiivisuuden varassa. Suurin osa piraattijakelusta tapahtuu verkon levytilapalvelimilla, joiden kapasiteetti on valtava. Jopa niiden ”hitaaksi” mainostama normaali latausnopeus maksamattomille asiakkaille yltää suurempaan nopeuteen kuin torrentit. Millaista nopeutta olisi tarjolla viikkomaksua vastaan, en osaa kuvitella. Ilmeisesti kaista loppuu vastaanottopäässä ensin.

Tältä kannalta Megauploadin ampuminen alas oli pitkästä aikaa oikeaan osunutta toimintaa tekijänoikeuksien valvojilta ja viranomaisilta. Tähän mennessähän on ammuskeltu lähinnä thaimaalaisten prinsessojen fanisivuja.

Megauploadin käyttäjäehdoissa, joita kukaan ei lue, on muuan tuttu kohta, jota kukaan ei noudata: ”You agree to not use Megaupload’s Service to: c) upload, post, e-mail, transmit or otherwise make available any Content that infringes any patent, trademark, trade secret, copyright or other proprietary rights of any party.”

USA:n Stop Online Piracy Actin kiistanalaisimpia kohtia oli nettipalvelujen tarjoajille sälytetty velvollisuus tarkkailla ja valvoa, että heidän palveluunsa lähetetyn sisällön tekijänoikeudet kuuluvat materiaalin uppaajalle. Kukaties Neuvostoliiton aikaan kävi vielä päinsä kopioida käsin kaikki maan ulkomaankirjeenvaihto Moskovan pääpostin suljetussa kerroksessa, kuten toisinajattelijat tiesivät kertoa. Jos Megauploadia on käyttänyt päivttäin 50 miljoonaa henkeä, kuten se itse väittää, niin sitä henkilökuntaa, joka seuloisi kaiken tämän läpi, ei ole, eikä ikinä tule. Lainsäätäjät voisivat käydä kysymässä, millaisia summia USA:n tiedustelu kuluttaa noin tuhannen potentiaalisen terroristin puhelin- ja sähköpostiliikenteen seulontaan ja kertoa luvun sen jälkeen 50 000:lla.

Jos valtio on mieltä, että yksityiset palveluntarjoajat rikkovat lakia laiminlyödessään tämäntyyppisen valvonnan, johon heillä ei ole resursseja, niin ehkäpä valtio itse on valmis kustantamaan nämä resurssit? Jos olisin poliitikko, niin kysyisin seuraavaksi, kumpaa kansalaiset haluavat: hoitajia vanhuksille vai nettipoliiseja, mutta onneksi en ole.

Megaupload oli sikäli jännittävä, että se edusti aikamme palkitsemiskulttuuria. Nykyään suomalaisissa suurfirmoissa annetaan rasvaisia bonuksia siitä, että pulju tekee voittoa. Jos voittoa tehdään myymällä pois kaikki rahanarvoinen liiketoimintaan tarvittava omaisuus, niin bonukset vain paranevat.

Megauploadissa rekisteröinyt ja jäsenmaksunsa maksanut käyttäjä tavoitteli bonuksia uppaamalla suosittua sisältöä. Kun uppaus tavoitti 10 miljoonan imuroinnin rajapyykin, siitä palkittiin 10 000 dollarin bonuksella.  Nykyään kovasti valitetaan, että esimerkiksi musiikintekijä ei ansaitse, ja että näyttäisi olevan luvallisempaa ansaita elantonsa kaikenlaisella oheistuoterättikaupalla, mutta ei suin surminkaan päätuotteella, eli musiikilla. Megauploadilla olisi ollut malli, johon sisältyy houkutteleva porkkana kunnianhimoiselle tekijälle, kerrankin selvää rahaa vaivojensa palkaksi.

Nyt vain kävi niin, että tämä palkinto tuli tuotoksista jotka hm, eivät olleet välttämättä ihan omia.

Jos tuli. En pysty kuvittelemaan yhtäkään tiedostoa, jota olisi ladattu Megauploadista kymmenen miljoonaa kertaa. Megaupload ei ollut mikään YouTube, jossa innokkaat fanit keräämällä keräävät suosikeilleen hittejä laskuriin ja mainostavat videota jokaisissa mahdollisissa tilanteissa todistaakseen että KARA on parempi kuin SNSD. YouTubessa olennainen selailuväline on nimihaku. Megauploadin ja vastaavien sivustojen hakutoiminto on vielä yksinkertaisempi: sitä ei ole. Tarkoitusta varten on erikseen sivustoja, joiden haku pohjautuu tiedostonimiin jotka saattavat olla mitä tahansa ja sisältää mitä tahansa.

Siinä on esimerkiksi espoolaisen elokuvaohjaajan hengenlahjoilla varustetulla henkilöllä pähkäilemistä, miten voi olla mahdollista että tiedosto ”Urho Kekkosen kotipornovideo.avi” ei ole välttämättä Urho Kekkosen, eikä edes pornovideo. Ehkä aikaa myöten asia avautuu yksinkertaisille, mutta en olisi valmis lyömään siitä vetoa. YouTubessa ärhäkkäitä levy-yhtiöitä harhautetaan antamalla musiikkivideon nimeksi Tg645 tai jotakin yhtä mielekästä.

Kaiken kukkuraksi näissä miljoonalaarisaiteissa on tapana, että pitkäksi aikaa koskematta jäänyt data ei jää paikalle kellumaan kuten YouTubessa, vaan se pyyhitään iloisesti yli. Megauploadin tarkoitus oli olla paikka, jonne kaadettiin tavaraa väliaikaisesti, heitettiin linkki foorumille tai kaverille joka haki datan pois, ja unohdettiin sen jälkeen koko juttu.

Kun tieto Megauploadin lopusta tuli julki, niin Anonymous kostoksi kaatoi FBI:n, Universal Musicin, RIAA:n, MPAA:n, ym sivut. Tämä ei ole välttämättä se sama Anonymous, joka on heilunut Zuccotti Parkissa Guy Fawkes-maskit päällä, eikä myöskään se Anonymous, joka on leuhkinut vuodattaneensa henkilötunnuksia, eikä varmaankaan se 7654. Anonymous, joka  suomalaisten tietovuotojen jälkeen laittoi pastebiniin julki sellaisia vakavaa huolta herättäviä vuotolistoja kuin Suomen postinumeroluettelon, luettelon Suomen kunnista, ja päätteeksi sensaatiopaljastuksen ”maat jotka sisältyvät Suomen tasavaltaan: 1. Suomi.”

Veijari Kim Il-Dotcomilla, omaa sukua Schmitz, on kirjava ansioluettelo massiivisia liiketoimia, joita toisinaan ei ole selvitelty oikeusasteissa saakka. Hänen kartanossaan Aucklandissa ”Uuden-Seelannin kalleimmalla paikalla” liehui Suomen lippu enemmän hämäykseksi kuin miekkosen suomalaisen äidin kunniaksi. Autotallissaan vaatimaton hra Dotcom seisotti 18:aa autoa, joista muutamalla hän on osallistunut selviytymisralleihin. Uusia autoja varten hra Dotcomilla oli 35 luottokorttia ja miljoonia käteistä rahaa parhaaseen Andy McCoy-tyyliin. ”Jos näen jotain kivaa, niin ostan sen.” Megauploadin toimitilat olivat vaatimattomampia, ne sijaitsivat arkisesti hongkongilaisessa huippuhotellissa, jonka vuorokausivuokra oli 9250 euroa.

Tuollaisesta omaisuudesta kelpaa jaella bonuksia miljoonakäyttäjille. Nyttemmin omaisuus on asetettu hukkaamiskieltoon ja jos Suomen suuri poika luovutetaan Yhdysvaltoihin, häntä uhkaa 55 vuoden vankeusrangaistus.

En nyt aivan heti keksi, millä tavalla veijari Dotcomin rikastuminen tekijöiden luomuksilla olisi sen parempi asia kuin mediakorporaatioiden rikastuminen tekijöiden luomuksilla. Sen kyllä ymmärtää hyvin, miksi anonyymit ovat enemmän Dotcomin kuin viranomaisten puolella. Veijari Dotcom ei ole ollut komentelemassa ketään eikä kieltämässä mitään.

Operaatio on saavuttanut jo tarkoituksensa. Viikon sisällä Dotcomin pidätyksestä on datalaarien tilanne muuttunut seuraavasti:

Megaupload: suljettu

Fileserve: Lopettanut tiedostonjaon. Käyttäjä voi imuroida vain omia tiedostojaan. Maksulliset tilit suljettu.

Filesonic: Lopettanut tiedostonjaon. Käyttäjä voi imuroida vain omia tiedostojaan. Muutti palvelimet toiseen paikkaan 22.1. Lakkauttanut Facebook-sivunsa.

Filepost: Alkanut sulkea käyttäjätilejä, joilla tekijänoikeuksien loukkauksia.

Uploaded.to: USA:n osoitteet blokattu. 

Filejungle & Uploadstation: Fileserven omistamat palvelut kokeilevat USA:n osoitteiden blokkausta.

4Shared: Alkanut tuhota runsaasti tiedostoja

EnterUpload: Alhaalla.

Rapidshare – toimii edelleen Sveitsissä, eikä aio lopettaa ”Me emme ole ikinä halunneet paeta viranomaisia. Olette tervetulleita käyttämään palveluitamme jatkossakin.”

”Ainoa keino on suora toiminta, koska ihmiset eivät välitä”, puhkuttiin Megauploadin tapauksesta Redditissä. Seuraavaksi Anonyymit ovat YouTubessa voimansa tunnossa uhonneet käyvänsä Facebookin kimppuun 29. tammikuuta. Nyt on joltakin jäänyt huomaamatta, että Anonymous ei kaatanut SOPAa. Sen kaatoi Piilaakso.

On aina ikävää, että valtiot ja suurfirmat ja etujärjestöt haluavat vähentää ihmisten mahdollisuuksia saada oma sanansa kuuluviin. Luoja tietää, että inhoan Facebookia, mutta se on yksi varteenotettavista keinoista kertoa mielipiteensä maailmalle. Jos käy niin, että jotkut anomuumiksi leguaaniksi itsensä julistavat höppänät hyökkäävät juuri niiden välineiden kimppuun, joita pieni ihminen käyttää, niin kuka sen jälkeen sitä sananvapautta maailmassa käyttää?

Viime vuoden marraskuussa tosin kuulutettiin suurella volyymilla samanlaista hyökkäystä. Mitään ei tapahtunut. Lulz.

Anonymous-tolloilulle voisi minun puolestani panna pisteen. Mitä pidemmälle anomuumius etenee, sitä enemmän se kääntyy itseään vastaan. Ennen pitkää siitä saavat tarpeekseen ne, joilla on oma käsityksensä siitä, mikä on Anonymous-toimintaa. Jos osa anonyymeistä haluaa toimia kuin Punainen Armeijakunta, niin voisi osoittaa sen verran säädyllisyyttä että nimeäisi itsensä RAF:ksi.