172088.jpg

Tämä blogi ei halua antaa suinkaan sellaista kuvaa, että elämä olisi vaivantäyteinen vaellus, joka päättyy suureen turhuuteen. Ainoan inhimillisen vuodenajan, syksyn, kunniaksi kerron hyvän yön iltasadun.

Maaliskuussa 2004 Japanin suosituimman keskustelufoorumin 2-ch:n yksinäisten miesten palstalla anonyymi (luonnollisesti) henkilö aloitti ketjun, josta tuli yksi internetin historian merkkitapauksia. Kyllä, tämä tarina on kuuluisa Densha Otoko. Alan tuntijat voivat siirtyä lukemaan jotakin muuta. Seurassani jatkavat nyt ne blogin lukijat, joille tapaus on tuntematon.

Maaliskuussa 2004 Densha Otoko (Junamies) huomasi junassa viehättävän naisen. Heidän vaunuunsa tunki häiriköimään juopunut ukko. Kanssamatkustajat eivät olleet huomaavinaan häntä. Juoppo alkoi lähennellä viehättävää naista. Junamies, joka oli sulkeutunut yksineläjä – tätä ei voi millään kylliksi korostaa – puuttui tilanteeseen tavalla, jonka huimapäisyys hämmästytti häntä itseäänkin. Hän huomautti juopolle, että tämä on häiriöksi. Sanailu yltyi käsikähmäksi. Rähisevä juoppo ja ritarillinen mies tarttuivat toistensa kauluksiin kiinni, jolloin kanssamatkustajat lopulta reagoivat tilanteeseen ja hälyyttivät konduktöörin paikalle.

Junamies, 22-vuotias sosiaalisesti lahjaton otaku, kertoi olevansa täysin neuvoton. Välikohtauksen selvittyä nainen oli kiittänyt häntä syvään kumartamalla ja halunnut vaihtaa osoitteita. Tällaista ei ollut hänelle koskaan ennen tapahtunut. Jonkin ajan päästä hän vastaanotti naiselta kiitoslahjan. Sellaistakaan ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Sen sijaan, että kiitoslahja olisi ollut muodollinen halpa muistoesine, Junamiehen paketista paljastui kallis teeastiasto. Junamies kääntyi kaltaistensa 2-ch:lle postaajien puoleen ja kysyi neuvoa.

Neuvoja sateli. Junamiehelle ehdotettiin, että hänen tulisi tarjota naiselle illallinen. Junamiestä kehotettiin menemään parturiin. Hänelle neuvottiin millaisia vaatteita hänen tulisi hankkia. Hänelle annettiin oppitunteja luontevasta käytöksestä. Häntä kehotettiin ottamaan selvää, mistä asioista nainen oli kiinnostunut. Junamiehen ihastukselle keksittiin salanimi "Hermes". Junamiehen viestien tyyli ja sävy alkoi muuttua. Hän kertoi löytäneensä itsestään uusia piirteitä. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Junamies ilmoitti 2-ch:iin, että hän oli tunnustanut Hermekselle rakkautensa, ja tämä oli hyväksynyt sen. 2-ch repesi liitoksistaan. Satoja onnitteluviestejä postitettiin Densha Otokon ja Hermeksen kunniaksi.

Tässä kohdassa tarinaa pitäisi tapahtua käänne. Sitä ei ole. Densha Otoko katoaa 2-ch:lta toukokuussa 2004. Ainoa käänne, minkä voi tarjota, on kysymys oliko Junamiestä koskaan todellisuudessa olemassa. Monet ovat epäilleet sitä. Mutta kysymys on turha. Ne sadat, tuhannet, Junamiehen tapaiset postittajat (ja miljoona lukijaa), jotka seurasivat tapahtumien vaiheita, olivat vilpittömiä. Se on ainoa seikka, jolla on merkitystä.

Sillä oli merkitystä niinkin paljon, että viestien perusteella laadittiin niinikään 2-ch:n toimesta tapauksien kulusta romaani Densha Otoko. Se julkaistiin luonnollisesti salanimillä. Siitä tuli bestselleri. Yhtä menestyksekäs TV-sarja ja elokuva oli vuorossa seuraavana vuonna. Ja totta kai Densha Otokosta tehtiin neljä eri mangaversiota niin mies- kuin naislukijoita varten.

On yritetty selittää, miksi näin simppeli tarina löysi näin valtavaa vastakaikua yleisöltä. Ensinnäkin se on perinteinen kehityskertomus modernissa ympäristössä. Toiseksi se on vanha kunnon satu, jossa ritari saapuu likaisessa takissa ja hajoamaisillaan olevissa lenkkareissa pelastamaan jalon neidon ahdingosta. Kolmanneksi se kertoo internetin anonymiteetistä ja kuinka henkilöllä voi olla täysin erilainen persoonallisuus toisaalta verkossa ja toisaalta elävässä elämässä. Alussa Junamies ei olisi kehdannut ikinä ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa kasvotusten. Neljänneksi äkkiä valkokankaalla ja TV-ruuduissa oli tarjolla tarina, joka kertoi todellisten ja tavallisten ihmisten elämästä koristelematta ja dramatisoimatta. Sitäkään ei tapahdu suinkaan turhan usein.

Densha Otokolla on myös kriitikoita. Freelance-kirjailija Tohru Honda (jälleen salanimi) ei hyväksynyt 2-ch:n piirissä syntynyttä romaania. Hänen mukaansa Densha Otokon loppu on typerää siirappia. "Oikea otaku olisi tehnyt Hermeksestä kaltaisensa, tutustuttanut hänet otakusarjoihin, sopinut treffejä katukeittiöihin, ja pelannut videopelejä hänen kanssaan. Se olisi ollut kiinnostavaa."

Kiinnostavaa tai ei, mutta sadut ovat satuja siksi että niissä kerrotaan sellaisia tarinoita, jota haluaisimme kuulla ja joihin haluaisimme uskoa. Densha Otoko on nimenomaan täydellinen otakutarina; tarinan kömpelöimmällä ja epävarmimmalla henkilöhahmolla on kaikista puhtain sydän ja sen avulla hän voittaa kaiken. Se on täyttä Sailor Moonia.