1733759.jpg

Jos uskomme vanhoihin karttoihin kirjaimellisesti, niin Karibian meren Antillit olivat eurooppalaisten tiedossa jo 1400-luvun alussa lähes sata vuotta ennen Kolumbusta ja Meksikon lahti tunnettiin ennen kuin se löydettiin.

Tuon ajan kartoissa esiintyi muutakin jännittävää, kuten ympyrän muotoiseksi kuvattu ajelehtiva Brasilin saari, jonka eksyneet merimiehet joskus matkoillaan näkivät, mutta milloinkaan eivät pystyneet sinne jalallaan astumaan. Ensimmäisen kerran Brasil tai Hy-Brasil esiintyy 1424 venetsialaisen Zuane Pizziganon merikartassa, jossa kuvataan myös lännessä sijaitsevat saaret, joille oli annettu nimeksi "Antillit". Samat saaret toistuvat genovalaisella Albino de Canepalla 1489.

Donald S. Johnson esittää teoksessaan Phantom Islands of the Atlantic, että keskiaikaisen espanjalaisen legendan mukaan arkkipiispa ja kuusi piispaa pakenivat seuraajineen länteen 700-luvulla kun maurit valloittivat Espanjan. Lännessä he perustivat seitsemän kaupunkia, jonka jokaisen johdossa oli piispa. On helppo ajatella, että tarina on vaikuttanut karttojen antamaan kuvaan Antilleista. Pizziganosta alkaen näitä saaria on kaksi, Antilia ja Satanazes. Paikannimet ovat outoja ja vaikeasti luettavia, mikä herättää ajatuksen että kartografi on keksinyt ne omasta päästään.

Pizziganolla Pohjois-Euroopan rannikko on hämärä ja viitteellisesti kuvattu. Hän on vain piirtänyt yksinkertaistetun metrokartan, johon on merkitty satamat riviin siinä järjestyksessä kuin ne vastaan tulevat. Paikannimien joukossa koillisessa meren äärissä lukee Finlanda.

1493, ennen kuin Kolumbus oli ehtinyt takaisin Intiaa löytämästä, Martin Behaim laati karttapallon, jossa lännessä/idässä sijaitsee myyttinen Saint Brendanin saari. 484 syntynyt irlantilainen pyhimys Brendan läksi merille ja kiersi tarinan mukaan maailman seitsemässä vuodessa etsiessään paratiisia. Hän nousi maihin saarelle, jossa oli "tiheä puusto eikä päivä koskaan laskenut". Brendanin kannattajat ovat sitä mieltä, että hän todella oli jossakin kaukana, mahdollisesti pohjoisessa kesällä, esimerkiksi Newfoundlandissa. Kanarian Saarilla uskotaan, että San Borondon kävi siellä.

Caverion kartta 1505 kuvaa häikäisevän onnistuneesti Euroopan ja Afrikan, mutta lännessä nähdään jotakin hämmästyttävää, Amerikan itärannikko, Floridan niemi ja Meksikon lahti. Virallisen tietämyksen mukaan Ponce de Leon saapui Floridaan nuoruuden lähteitä etsimään vasta 1512 tai 1513, eikä Meksikon lahtea oltu vielä löydetty ainakaan espanjalaisten toimesta. Eräs selitys väittää, että koska Amerikan rannikolla on jo 21 paikannimeä, vedet kertakaikkiaan olivat jo merimiehille tuttuja.

Caverion kartta oli lähteenä Martin Waldseemüllerin maailmankartalle 1507, joka on kuuluisa siitä että se ensimmäisenä pyrki esittämään pituus- ja leveysasteet täsmällisesti. Sitä paitsi siinä esiintyi ensimmäistä kertaa aivan uusi ja merkitsevä sana nykyisen Brasilian kohdalla: America. Pohjois-Amerikka oli maakaistale, joka päättyi lännessä nopeasti vuorijonoihin ja etelänurkassa terävään niemeen. Hispaniola ja Kuuba oli kuvattu saarina. Etelä-Amerikan kuvaus päättyy heti rannikon jälkeen kuin veitsellä leikattuun suoraan viivaan, jota komistaa sana Incognita. Pohjois- ja Etelä-Amerikan väliin oli oletettu salmi. Sen takaisen meren näki ensimmäisenä eurooppalaisena Vasco Nunez de Balboa 1513.

Istanbulilaisen amiraalin Piri Reisin gasellinnahalle 1513 laatimasta maailmankartastosta on säilynyt vain yksi fragmentti, mutta se onkin ollut maailman kiistellyimpiä ja kohutuimpia vanhoja karttoja. Tämä on hivenen outoa, koska Piri Reis ei kuvaa mitään täysin mahdotonta. Gregory McIntoshin mukaan (The Piri Reis Map of 1513) kartta on täysin 1500-luvun alun maailmankuvan mukainen, ei erityisen tarkka, vaan virheitä vilisevä. Neitsytsaaret esiintyvät kahdesti, koska Piri Reis kopioi ne kahdesta eri kartasta. Hispaniolan saari on piirretty pystyasentoon kuten Japanikin oli tapana piirtää. Kuuba esitetään mantereen osana. Noihin aikoihin piirrettiin paljon parempiakin karttoja.

Johannes Schönerin valmistamissa 1500-luvun alun karttapalloissa nähdään merkillisiä asioita. Hän leikki kartoitetun todellisuuden kanssa hippaa. 1515 Schöner esitti Magalhaesin salmen ennen kuin se oli löydetty Magalhaesin laivaston toimesta loppuvuodesta 1520. Kun Schöner oli näin otettu kiinni, hän ryhtyi huikentelevaiseksi ja kuvasi vuoden 1520 karttapallossaan Etelämantereen, jonka olemassaolo oli vielä pelkkä oletus. Kaikki hänen ennakointinsa eivät toteutuneet. 1533 Schönerin Weimarin karttapallossa Amerikka esiintyy Aasian osana.

Post-dänikeniläisessä katsannossa on hyväksytty, että vanhojen karttojen odottamaton tarkkuus perustuu muihin vanhoihin karttoihin, jotka ovat kadonneet. Piri Reisin tapauksessa tekijä ylistää Kolumbusta, jonka alkuperäisiä, sittemmin kadonneita karttoja hän oli käyttänyt lähteinään.

1500-luvun vaihteen karttojen yllätyksistä huolimatta on merkillepantavaa, että ne eivät ole täysin odottamattomia. Pohjois-Amerikan preeriaa ei kuvata. Pohjois-Amerikan länsirannikkoa ei esiinny. Australia loistaa poissaolollaan.

Gavin Menzies, jonka alun perin piti kirjoittaa pätevästi Kiinan kukoistuksesta 1400-luvulla, mutta teroitti kustantajan kehoituksensa okulaarinsa tarkastelemaan myyvempää aihetta, on popularisoinut vuoden 1763 kiinalaisen kartan, joka esittää olevansa jäljennös vanhemmasta, vuoden 1418  kartasta. Kartassa näkyy Afrikka, Eurooppa, Aasia (Keskustan Keisarikunta, Kiina, luonnollisesti kartan keskellä), Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka, Australia, ja Etelämanner. Menziesin mukaan suuri löytöretkeilijä ja mahtavan laivaston komentaja Zheng He ei olisi tyytynyt pelkästään Aasian, Afrikan itärannikon ja Intian valtameren tutkimiseen, vaan käynyt saman tien myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Euroopassa vuonna 1421 alkaneella tutkimusretkellään maapallon ympäri. Ajatukseen eivät usko edes kaikki kiinalaiset, etenkin kun vastausta vaille jää kysymys, kuka oli se vielä suurempi löytöretkeilijä, joka olisi kuvannut Kiinassa suurinpiirtein koko maapallon jo ennen Zheng Hetä vuonna 1418.

Suurenmoisia mielikuvitusta kiehtovia karttoja: http://bell.lib.umn.edu/map/PORTO/porto.html