1911947.jpg

Hermannin historiassa pysyäksemme: Kuten tunnettua, Kaarle XII (1682-1718) oli paremman tekemisen puutteessa käynyt Pultavassa ottamassa kuonoonsa ja oli siitä huolimatta vähällä voittaa taistelun. Viimeiset 4000 henkiin jäänyttä karoliinia pääsivät nousemaan ylös venäläisten asemiin ja synnyttivät pakokauhun, joka olisi ratkaissut kaiken jos vain ruotsalaisten ratsuväki olisi ymmärtänyt tehdä jotain muuta kuin hortoilla metsissä. Ensi säikähdyksen jälkeen venäläiset tajusivat että heillähän on ylivoima ja kääntyivät takaisin. Kaarle XII oli osallistunut taisteluun makaamalla sairaana paareillaan ja sohimalla miekallaan ilmaan. Kun paarinkantajat oli ammuttu ja venäläiset palanneet asemiinsa takaisin, Kaarle nilkutti pois kolmen jäljelle jääneen kaartinupseerinsa kanssa.

Lindqvist harmittelee, että näin suurta sodanjohtotaitoa osoittanut soturikuningas ei suorittanut kamikazenäytöksiään Länsi-Euroopassa, jolloin hänestä olisi voinut tulla Napoleonin vertainen strateginen esikuva.

Stalingradista oli pitkä matka kotiin ja reitin varrella pelkästään vihamielisiä valtioita, joten Kaarle vähine miehineen vetäytyi itäiseen Moldovaan Benderin kaupungin lähelle voimia keräämään. Sinne syntyi vähitellen Karlopolis, josta tuli käytännössä Ruotsin pääkaupunki vuosiksi 1709-1713. Tuona aikana Ruotsia koettelivat katovuodet, rutto, ja maan heikkoutta käyttivät hyväkseen kaikki kynnelle kykenevät. Näissä oloissa Kaarle XII käynnisti radikaaleja sosiaalisia uudistuksia. Kuninkaan poissaollessa kaikkia ei tosin välitetty toteuttaa. Kaarle esimerkiksi määräsi, että Ruotsi siirtyy oikeanpuoleiseen liikenteeseen, mutta käsky pantiin täytäntöön vasta 1967. Kuningas näki myös hyväksi kalenterin uudistamisen, minkä johdosta 1712 oli sikäli hämmästyttävä vuosi, että tuolloin koettiin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran helmikuun 30. päivä.  

Kirjeenvaihto Tukholman ja Benderin välillä oli vilkasta. Jokaiseen valtiolliseen määräykseen tarvittiin kuninkaan allekirjoitus. Niinpä asiakirjat matkasivat Euroopan halki kuriirien märissä satulalaukuissa ja hyvällä tuurilla saapuivat perille samaan tapaan kuin suomalaisille lähetetyt kutsut saapua Moran kiville kuningasta valitsemaan, siis vain muutaman kuukauden myöhässä.

Valtakunnan taloudellinen tilanne ei ollut heikko, se oli katastrofaalinen. Asiaa ei auttanut että armeijan kassa, tuollaiset pyöreät pari miljoonaa eri valuuttoina, oli jäänyt Pultavassa venäläisten haltuun. Kaarlen armeija palveli luotolla. Tilannetta paikatakseen Kaarle XII sääti 1712 maanlaajuisen kaikkia kansankerroksia koskeneen yleisen ja yhtäläisen verovelvollisuuden.

Verotusta oli sovellettu aiemmin pisteveroina, jotka kohdistuivat tiettyhin ylellisyystuotteisiin. 1710 oli alettu verottaa peruukkeja, kangas- ja umpivaunuja. Kaarle XII lähetti myös valtakunnankalleudet kotiin yhdessä sotasaaliiden kanssa, jotta ne olisi realisoitu. Ainakin Kokemäellä verotusyritys meni surkeasti mynkään, koska paikkakunnalta ei löydetty yhden yhtä peruukkia.

Poru oli hirmuinen ja kansalaisten tyrmistys tavaton. Veroilmoituksessa kruunun alamaisen tuli tehdä selkoa varallisuudestaan, josta verotettiin säätyyn katsomatta säädyttömät 1%. Benderissä veroilmoitukset jätettiin tunnollisesti, kuningashan oli paikalla kurkkimassa olan yli, mutta ilmeisesti muualla valtakunnan alueella veroilmoitusten totuudenmukaisuus jätti hieman toivomisen varaa. Niinpä seuraavana vuonna kansalaisia kohtasi vielä kauheampi isku, kun verorasitus kaksinkertaistui. Nyt veron suuruus oli järjelle käsittämättömät 2%.

Myöhemmät taloustieteilijät ovat laskeneet, että jos Kaarle XII olisi kerralla määrännyt veroprosentiksi 8, valtakunnan talous olisi saatu jaloilleen parissa vuodessa, mutta näin kootun varallisuuden Kaarle XII olisi kuitenkin käyttänyt sotaretkiin herra ties missä Etiopiassa, joten paljoako se olisi auttanut.

Kuningas ei maksanut veroja. Hän luonnollisesti oli lakien yläpuolella, hänhän vain kirjoitti ne. Kauppiaiden ja porvariston kiukku kantautui kuninkaan korviin Benderiin asti, jolloin hän tajusi että verolaissa oli toden totta virheitä. Hän voisi verottaa vielä paljon enemmän! Kaarle XII kirjoitti nopeasti uuden vielä tiukemman varallisuusveron, jonka mukaan jokainen aatelinen, porvari ja virkamies oli siirtävä omaisuudestaan 1/6 valtiolle käteisellä, kullassa tai hopeassa. Yli 100 taaleria vuodessa ansaitsevan virkamiehen palkan ylimenevästä osuudesta kruunu pidätti puolet pakkolainana. Suomea tämä laki ei koskenut. Meillä oli meneillään isoviha, jossa venäläiset harrastivat vielä ankarampaa verotusta.

Kaarle XII selvisi Karlopolisissa vielä turkkilaisten hyökkäyksestä, jossa häntä tuki viimeiset 40 armeijansa henkiin jäänyttä karoliinia, ja koska samaan aikaan ruttoepidemia ja vallanperimyssota laantuivat, hän saattoi viimein palata kotiin – hyökätäkseen heti perään Norjaan, jossa hänet lopulta ammuttiin. Kuka sen teki, on ollut Ruotsin historian suosituimpia dekkarikysymyksiä. Joka tapauksessa Kaarle XII:n kuoltua hänen verolakinsa unohdettiin sen sileän tien. Veroilmoituksen täyttäminen otettiin seuraavan kerran ohjelmaan Ruotsissa vasta 1902.

Mutta ei se mitään, sillä Kaarle XII:n esimerkki teki yhtä järisyttävän vaikutuksen toisella alalla. Hän oli nimittäin oli päässyt Benderissä kahvin makuun. Hänen kerrottiin käyttäneen karoliiniensa kanssa 3,5 kiloa kahvia päivässä ja muodikas tapa levisi upseeristosta alempiin kansankerroksiin. 1700-luvun kronikoijat kertovat huolissaan, kuinka jopa työväestö ja talonpojat saattoivat kuluttaa kahvia. Tämähän ei käynyt laatuun. Merkantilismin hengessä Ruotsi keskittyi 1700-luvun ajan ulkomaisen täysin turhan ja tarpeettoman ylellisyyden vastustukselle. 1747 kahvi pantiin verolle, mutta 1756 ulkomaisia turhuuksia ei enää verotettu. Niiden maahantuonti yksinkertaisesti kiellettiin. Kaikki kahvin kuluttaminen tuli valtakunnassa lainvastaiseksi. 1766 kieltoa jyrkennettiin, koska salakuljetus ja salakahvittelu oli vallannut jalansijaa ja palvelukseen hankittiin kahvinnuuskijoita.

Tämä merkitsi Lindqvistin mukaan merkittävää käännettä Ruotsin historiassa. Tähän asti herrasväki ja palvelijat eivät olleet sopineet yhteiseen pöytään, mutta nyt yhteistä salaisuutta jakaakseen ja ilmiantoja välttääkseen oli ainakin pääköksa hyväksyttävä samaan pöytään vähintäänkin kahvistelun ajaksi. 1769 harvinaisen epäsuosittu kieltolaki korvattiin tullimaksulla.

Kaarle XII:a pidetään Ruotsissa suurena soturikuninkaana, mutta Lindqvistkään ei tunnu täysin huomaavan, mikä Kaarle XII.n todellinen merkitys oli. Hän nimittäin loi tietämättään pohjan ruotsalaiselle demokratialle ja kansankodille ja hän teki sen verotuksella ja kahvilla. Mikä olisikaan niitä kahta ruotsalaisempaa.