26.1.1907 J.M.Synge toi ensi-iltaan Irlannin kirjallisuuden maineikkaimman näytelmän, Playboy Of the Western World. Ensi-iltaa Dublinin kansallisteatterissa seurannut Lady Gregory lähetti teatterin johtajalle, runoilija William Butler Yeatsille kaksi sähkettä jotka kuvaavat illan tapahtumien kulkua. Ensimmäisen näytöksen lopussa lähetetty sähke ilmoitti lyhyesti "näytelmä suuri menestys". Seuraava sähke kaksi näytöstä myöhemmin totesi "näytelmä keskeytyi epäjärjestykseen sanan "shift" kohdalla".

Mitä oikein tapahtui? Pääroolia esittänyt William Fay kertoi, että yleisö alkoi ulvoa kuin paholaiset heti kun naisen alushame oli mainittu. Pian levottomuus oli yltynyt mellakaksi. Teatterin henkilökunta joutui uhkaamaan palokirveellä ettei raivostunut väkijoukko olisi rynnännyt lavalle. Kirouksia huudettiin puolin ja toisin. Kirvestä heiluttanut näyttämömies vannoi kaikkien pyhimyskalenterin pyhimysten nimeen että hän katkaisee kaulan ensimmäiseltä joka uskaltaa astua näyttämövalojen toiselle puolelle.

Dublinissa ilmestynyt Irish Independent kuvaili mellakkaa "yleisön hyvän maun ja terveen järjen osoitukseksi". Näytelmähän oli kamala. Päähenkilö tappaa isänsä ja nousee kylän sankariksi. Tämä "epäinhimillinen tarina esitettiin mitä karkeimmalla kielellä". Kaiken huipuksi irlantilaisneitojen hyveellisydestä annettiin mitä epäilyttävin kuva. Nimimerkki "Western Girl" paheksui alushameen mainitsemista. "Alushame on naisellinen vaateparsi, jota hieno nainen ei mainitse edes nimeltä tavallisissa olosuhteissa, joten kuinka se voitaisiin lausua julki kaupassa, kuten näytelmässä tapahtuu."

Irlantilainen yleisö oli nähnyt lavalta kuvan itsestään ryypiskelevinä kuumapäisinä hamppareina, jotka tarttuivat nyrkkeihin ja puukkoon mitättömimmästäkin syystä. Totta kai kunnon kansalaiset pahastuivat suuresti ja ilmaisivat selkeän vastalauseensa. Teatteriyleisö pisti teatterin remonttiin. Sillä oli todistettu että näytelmän antama vaikutelma oli kerrassaan väärä. Kun Yeats riensi seuraamaan seuraavaa esitystä, hän tapasi yleisön, joka oli tullut paikalle valmiina mellakoimaan. Yeats tarjosi yleisölle rahoja takaisin jos he lähtisivät rauhallisesti. Yleisö kieltäytyi ehdottomasti. Yeats kutsui poliisit, mikä vain pahensi tilannetta. "Ei ainoastaan pyhimysmäisten irlantilaisten hyveellisyys ollut kyseenalaistettu, nyt oli menty jo niin pitkälle, että paikalle oli kutsuttu saksilaistyrannien poliisivoimat tukahduttamaan heidän oikeutettu protestinsa". Yeats huomasi, että Synge istui näytelmän läpi kivettyneenä istuimelleen samalla kun yleisö vaati tekijää hirteen.

Irish Independentin pääkirjoitus 31.1. totesi että näytelmän esittäminen oli järjelle käsittämätöntä typeryyttä, johon suurin syyllinen oli teatterin johtaja, tämä nariseva teeskentelijä, hra William Butler Yeats. Mellakointi oli niin ikään ollut anteeksiantamatonta. Ongelma ei ollut niinkään näytelmässä, vaan sen näyttämölleasettelussa. "Kansallisteatteria ei ole perustettu sitä varten, että sen lavalta murennettaisiin Irlannin itsekunnioitusta ja sen kuvaa yleisön silmissä."

Kaikki yhtymäkohdat myöhempien aikojen tapahtumiin ovat jyrkästi kuvitteellisia, ja vertailujen tekemisestä rangaistaan joka tapauksessa kuolemalla kaikkien niiden toimesta, jotka uskovat tietävänsä totuuksia.