892570.jpg

Vuonna 1900 Seinestä nostettiin ylös nuoren naisen ruumis. Väkivallan merkkejä ei ruumiista löydetty, joten uskottiin, että tunnistamattomaksi jäänyt neito oli tehnyt itsemurhan. Kasvonpiirteiden kauneus sai ruumishuoneen väen teettämään vainajasta kuolinnaamion, josta tuli menestys. Kopiot ja valokuvat hukkuneesta Mona Lisasta (Albert Camus'n luonnehdinta) tulivat kysytyiksi ja levisivät ympäri Pariisia.

Tapaus on kiehtonut kirjailijoita ja taiteilijoita. Rainer Maria Rilke kuvailee kuolinnaamiota ainoassa romaanissaan Die Aufzeichnungen des Malte Laurids Brigge. 1926 julkaistussa Ernst Benkardin teoksessa, jossa esiteltiin 126 huomattavaa kuolinnaamiota, Seineen hukkunut kuvaillaan perhoseksi, joka huolettomana lensi liian lähelle lamppua. 1934 Reinhold Conradin bestseller Die Unbekannte käytti hyväkseen tätä aihetta, josta inspiroituneena Vladimir Nabokov kirjoitti saksaksi runon L'Inconnue de la Seine. Louis Aragonin vuoden 1944 romaanissa Aurelien päähenkilö yrittää veistää uudelleen kuolinnaamion valokuvien perusteella. Vielä 1960-luvulla valokuvaaja Man Ray loi aiheesta sarjan tutkielmia.

Al Alvarezin mukaan kokonainen sukupolvi saksalaisia tyttöjä otti Seineen hukkuneen idolikseen, jonka ulkomuotoa he jäljittelivät. "L'Inconnue muodostui aikakautensa eroottiseksi ihanteeksi, samaan tapaan kuin Brigitte Bardot 1950-luvulla. Seineen hukkuneen syrjäytti muodista vasta Greta Garbo."

Kuolleesta tuntemattomasta tuli lopulta maailman suudelluin nainen. Hänen kasvojaan käytettiin mallina, kun 1958 kehitettiin hengenpelastuskoulutuksessa käytettävä ensiapunukke.

Joissakin lähteissä näkee käytettävän L'inconnuen yhteydessä väärää valokuvaa. Madonnamainen hymyilevä kuollut nainen ei ole vuoden 1900 Seinen hukkunut, vaan l'Ourcqin kanavaan hukkunut vuodelta 1927.