2004171.jpg

Maineikas amerikkalainen koomikko W.C.Fields (William C.Dukenfield, 1880-1946) aloitti uransa jonglöörinä vaudevillessä. Me jotka osaamme Columbon jaksot ulkoa, muistamme kuinka Peter Falk eräässä jaksossa näki W.C.Fieldsin valokuvan, otti hämmästyneenä sikaarin suustaan ja tokaisi "Tuo mies oli nero. Hän keksi että ei ole hauskaa, jos biljardikeppi lyödessä rikkoontuu. Hauskaa on, jos se lyödessä taipuu selittämättömästi mutkalle."

Fieldsin asennetta maailmaan ja asioihin voinee luonnehtia siekailemattoman antiautoritääriseksi. Kun nyt blogissa on menossa jonkinlainen "hauskat presidenttiehdokkaat"-viikko, on paikallaan tutustua W.C.Fieldsin teokseen W.C.Fields For President, jonka hän julkaisi 1940. Tuon vuoden presidentinvaalien lähestyessä Fields leikitteli ajatuksella, että hän paroidoisi poliittista kampanjointia ja sen kielenkäyttöä. Hän kirjoitti Rooseveltin varapresidentille Henry Wallacelle ja ilmoitti aikeistaan käyttää hyväksi Wallacen puheiden tahatonta koomisuutta. Wallace teki Fieldsille ikävän tempun. Hän lähetti lämpimän fanikirjeen, jonka saatuaan Fieldsin täytyi luopua ajatuksesta ja panna sen sijaan omiaan. W.C.Fields For President oli eräänlainen omaelämäkerta, joka ei käynyt ollenkaan kaupaksi, koska Fields jätti tarkoituksella hämäräksi oliko hän tosiaan vakavissaan ehdokkaana, eikä antanut ohjeita siitä kuinka teos olisi pitänyt lukea. (Hän ei ollut ehdokas, mutta väitteet siitä että hän olisi ollut ehdolla 1940, ovat eläneet sitkeästi tähän päivään saakka.) Alkuperäisen painoksen kuvitti Little Kingin piirtäjä Otto Soglow. Vuonna 1971 kirjasta otettiin uusi painos, koska tuohon aikaan Fieldsistä oli tullut anti-establishmentin keulakuva.

1930-luvun Hollywoodissa eli yhteiskuntatietoinen henki, joka tuotti sellaisia mieleenjääneitä kuvia kuin kaiken menettäneen farmari Henry Fondan Vihan Hedelmissä, Chaplin Nykyajan automaattisen syöttökoneen, Frank Capran naiivit (ja siksi juuri arvokkaat) John Doen ja Ihmeellisen elämän. W.C.Fields oli jyrkästi toista maata. Hän pilkkasi avoimesti Rooseveltin aikaista Hollywoodia, ay-liikettä, New Dealia ja muita sosiaalipoliittisia reformeja. Verovirasto oli hänen lempivihollisensa. Ja tietenkään mikään ei todistanut ihmisten omiin asioihin puuttumisen läpimätää kelvottomuutta paremmin kuin kieltolaki.

Paul Cantor huomioi, että Fieldsin vihollinen numero yksi oli busybody, "se tyyppi joka sekaantuu toisten asioihin, amerikkalaisen iänikuisen puritaanisuuden perinne joka sanelee miten sopii elämänsä elää ja millä tavalla ajatella. Kyseessä voi olla pomosi, vaimosi, anoppisi, kyttäävä naapuri, raittiussaarnaaja, poliisi, tai liittovaltion virkamies. Joka kerta aina joku toinen tulee kertomaan, mikä sinulle on hyväksi, eikä se milloinkaan ole sitä mitä itse haluaisit. Fields selvästi oli ällikällä siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa jotkut käyttävät sekaantuakseen toisten ihmisten elämään ilman muuta syytä kuin saadakseen tyydytystä voidessaan käyttää valtaa." W.C.Fields jos kuka, oli ja on amerikkalaisen vapauden lipunkantaja.

Ja se näkyi. Elokuvassa Golftaituri (1930) Fieldsin hahmo Effingham Bellwether huomaa olevansa etsintäkuulutettu mm. seuraavista sanoinkuvaamattomista rikoksista: Walesin prinssinä esiintyminen, spagetin syöminen julkisesti, huono kielenkäyttö salakapakassa, sylkeminen Golf-virtaan, haisunäädän hallussapito, pakkopaidan osamaksuerien laiminlyönti, pakeneminen 17:stä mielisairaalasta laskua maksamatta, ja huipentumana elämän tosiasioiden opettaminen intiaanille. Hollywoodin sensorit lähettivät Fieldsille muistion, jossa todettiin että kaikki banaaneihin ja ananaksiin liittyvät vitsit on poistettava. (Russ Meyer sittemmin korjasi vahingon.) Fields vastasi elokuvassa Pulmia kerrakseen (1941) kuuluisalla repliikillä "Tämän kohtauksen piti tapahtua saluunassa, mutta se sensuroitiin pois." Mitä tapahtui, kun Fieldsin vastanäyttelijänä oli "minulla on peili makuuhuoneen katossa, koska haluan nähdä miltä näytän kun nukun" Mae West, on kokonaan oma tarinansa.

Aikana, jolloin poliittiset ehdokkaat lupasivat kanan joka kansalaisen pataan, Fieldsin kampanjan iskulause oli "talitintti joka pataan".  "Kun seuraavana marraskuun viidentenä, minut valitaan tämän kelpo maan ylimmäksi viranhaltijaksi, riemukkaiden myrskyisten suosionosoitusten ja ikkunasta alas heitettyjen vauvojen saattelemana, minä en aio, rakkaat kansalaiset, tarjota sellaisia onttoja patenttilääkkeitä kuin Uusi Jako, tai Vanha Jako, tai edes korttien uudelleenjako. Jos valtakunnan pää ei ole päätöstenteon taiteen asiantuntija, kuinka hän pystyisi rikkomaan vaalilupauksensa tyylikkäästi?"

"Tietysti meteorimainen marssini menestyksen huipulle on ikuistettu jo aikamme lauluihin ja kirjallisuuteen, joten olisi tarpeetonta toistaa sitä tässä. Aloitetaanpa. Jotenkin, vaikka olin vasta lapsi, minulla oli järkeä tajuta, että minun täytyy työskennellä päälläni, eikä vain käsilläni. Niin kauan kuin harrastin pantomiimia, mykät elokuvat eivät kiinnostuneet minusta. Mutta sillä hetkellä kun aloin puhua näyttämöllä, sain tarjouksen siirtyä mykkiin elokuviin. Luultavasti minun haluttiin vain pysyvän hiljaa."

"Kansakuntamme johtajat oivaltavat, että W.C.Fieldsissä heillä on ehdokas joka ymmärtää heikompaa ja julmempaa sukupuolta. Naiset ovat kuin norsuja. Niitä on mukava katsoa, mutta en haluaisi omistaa sellaista. Parisenkymmentä vuotta sitten, kun olin Hubertin kirppusirkuksen vetonaula, tapasin nähdä naisen sahattavan kahtia joka ilta, ja näin minulle tarjoutui parempi poikkileikkaus amerikkalaisesta naisesta kuin mitä Viidennen Avenuen psykiatrit ikinä näkevät. Olen perillä avioelämästä. Minut kutsuttiin kerran kutsuille, jonka järjesti pari joka aikoi mennä naimisiin. He menivätkin, joskaan eivät toistensa kanssa. Mutta epäröin kuitenkin suositella sitä että lapset nukkuisivat ulkosalla. Kokeilin tätä tapaa itse monet kerrat, mutta ikinä en saanut nukutuksi kunnolla. Poliisi tuli aina paikalle herättämään minut ja käskemään minut matkoihini."

"Presidentin tärkein velvollisuus on puristaa veronmaksajasta irti viimeinenkin sentti, joten hänen olisi hyvä olla perillä  joka kevät vastaanottamiemme veroviraston lunnasvaatimuksien hienosyisistä yksityiskohdista. Hallitus tarjoaa kaksi vaihtoehtoa. Joko (1) näännyt nälkään sillä, että tulosi ovat niin matalat että sinun ei tarvitse maksaa veroja, tai (2) sinulla on riittävän suuret tulot maksaaksesi verot ja sen jälkeen näännyt nälkään."

"Verolimoituksen täyttäminen on yhtä helppoa kuin logaritmit. Verolimoituksen täyttämiseen tarvitaan seuraavat välttämättömät tarvikkeet: tusina ilmoituslomaketta, kuusi lyijykynää, yksi laskutikku, yksi helmitaulu, kolme riisiä halpaa kopiopaperia, jäälaukku ja erilaisia lääketieteellisiä stimulantteja. Jos aviopuolisot täyttävät yhteisen veroilmoituksen, meidän tulee ilmoittaa sekä miehen että vaimon nimi. Mutta koska jotkut nimet, joita aviopuolisot antavat toisilleen, eivät sovi painettavaksi, on syytä edetä varovaisesti. Joka tapauksessa, tässä on paras neuvoni verovähennysten suhteen: laske sormillasi kaikki ne kohdat, joita epäilet vähennyskelpoisiksi - ja unohda ne sitten, koska ne eivät ole."

"Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Keksin vertauskuvia luonnollisesti kuin – no, nyt ei tule mieleen. Minulla on on huono nimimuisti, mutta onneksi muistan harvoin kasvot. Kähvelsin säästöpossustani 87.50 dollaria ja ostin sellaisen soutukoneen, joista niin paljon puhutaan. Mutta voi, kun laskin sen Monongahela-joelle ja hyppäsin kyytiin, niin se kirottu rakkine upposi kuin kivi. Presidenttinä olisin tarmokas. Heräisin joka aamu keskipäivän koitteessa."

"Poikalapsille on tärkeää osata laskea rahat ainakin neljän vuoden iässä, koska silloin on korkea aika olla ulkona myymässä sanomalehtiä. Jos lapsi on ikäisekseen pieni, hän voi myydä iltapäivälehtiä. Työhaastattelussa on syytä muistaa, että ei pidä viinapulloa näkyvillä. Mutta jos asia unohtuu, niin tarjoa ihmeessä mahdolliselle työnantajallesi huikat. On vain yksi keino nousta huipulle, ja tämä pätee jokaisessa ammatissa, oli se vähäpätöinen tai loistelias: sinun täytyy antaa kaikkesi. Sinun täytyy tehdä hieman enemmän kuin sinulta odotetaan. Esimerkiksi, jos sinä nuori mies olet hissipoika ja asiakkaasi haluaa kahdeksanteen kerrokseen, niin tarjoa hänelle vähän enemmän. Kuljeta hänet yhdeksänteen tai kymmenenteen! Tämä pieni ylimääräinen ponnistus saattaa merkitä käännekohtaa urallasi."

"Muistakaa ihmiset, antakaa ääni Fieldsille ja näette kuinka tummiin pilviin ilmaantuu hopeareunus. Antakaa lukuisia ääniä Fieldsille ja näette kuinka kynnyksellenne ilmaantuu poliisi."

The absurdist anti-politics of W.C. Fields

Aiemmin samassa sarjassa:
Koominen presidenttiehdokas 1: Coluche