Tarina, oikeastaan vitsi Amerikan sisällissodan ajalta. Sodassa haavoittunut ja palveluksesta vapautettu sotilas etsi yösijaa ja koputti lähimmän maatalon ovelle. Talossa sattui asumaan irlantilainen maanviljelijä, jonka kanssa sukeutui seuraavanlainen sananvaihto.
- Kukas piru te olette?
- Nimeni on John Wilson.
- Ja mistäs pirusta te tulette, John Wilson?
- Amerikan armeijasta Erien luota.
- Ja mitäs pirua te täältä haette?
- Etsisin yösijaa. Sallisitteko minun ottaa peitteeni ja käydä lattiallenne yöksi?
- Piru vieköön jos sallin, John Wilson, se on vissi se.
- Keittiön lattialla sitten, hyvä herra?
- Ei ikuna, tietäkäätte se, se on vissi se.
- Tallissa sitten?
- Perkele nahkani periköön jos sallisin sitäkään, se on vissi se.
- Oen nääntymäisilläni nälkään. Antakaa minulle luu ja käntynpala, enempää en pyydä.
- Piru vieköön jos niin tekisin, se on vissi se.
- Antakaa vähän vettä jolla sammuttaa janoni, armahtakaa sen verran.
- Armahda ja joudu hirteen, en varmana anna, se on vissi se.
- Hyvä herra, olen taistellut jotta teille taattaisiin ne siunaukset joista nautitte. Olen puolustanut maamme kunniaa ja hyvinvointia, josta tekin olette saaneet osanne. Ja silti torjutte minut nioin epävieraanvaraisesti talostanne.
- Torjunko? Kuka piru on puhunut sanaakaan torjumisesta. En ole sellainen luikero kuin mitä te kuvittelette minun olevan, John Wilson. Pyysitte asettautua lattialleni, keittiönlattialle tai talliin, no piru vie, luuletteko että annan ventovieraan muukalaisen tehdä niin, kun talossani on puolen tusinaa pehmeää vuodetta tyhjänä? Ei ikuna, se on vissi se. Toiseksi, sanoitte nääntyvänne nälkään ja pyysitte luuta ja känttyä järsittäväksi, vaan miten luulette että ruokkisin nälkäistä miestä luulla ja käntyllä, kun piha on täynnä lihavia kanoja, kalkkunoita ja sikoja? Ei piru vie, se on vissi se. Kolmanneksi pyysitte vettä sammuttaaksenne janonne. No meikäläisen vesi ei ole sitä parainta sorttia, enkä ikinä tarjoa sitä matkalaiselle ellen sekoita siihen runsaasti viintä, viinaa, viskiä tahi jotakin muuta täyteläistä ja virkistävää. Astukaapa talooni, kaveri, ja piru minut periköön ellette nuku parhaassa vuoteessani, nauti paraimman illallisen ja aamiaisen mitä tilani pystyy taritsemaan, mikä Luojan kiitos ei ole ollenkaan huonoimmasta päästä, ja saatte juoda niin paljon vettä kuin halajatte, sillä ehdolla että sekoitatte siihen paljon hyvää viintä tai viinaa, sillä edellytyksellä että suositte sellaista. Käykää sisään ja olkaa kuin kotonanne. Kukaan ei ikinä pääse sanomaan että Patrick O’Flaherty on kitsas miehelle, joka on taistellut sen maan puolesta, joka häntä on suojellut, se on vissi se.
lauantai, 11. huhtikuu 2009
Kommentit