2006112.jpg

On jossakin määrin epävarmaa, voisiko puhuja, kirjailija, presidenttiehdokas ja "kenraali" Daniel Pratt Jr:ää (1809-1887) pitää historian ensimmäisenä performanssitaiteilijana. Hänessä voisi nähdä lönnrotilaisen vaeltajan, sillä erolla että hän matkusti mittaamattomia taipaleita puhuakseen itse. Aina kun hän saapui seuraavaan kohteeseensa, sikäläisen yliopiston opiskelijat ottivat eksentrikon juhlavasti vastaan. Hän kehaisi matkustaneensa Yhdysvaltoja ristiin rastiin yli 200 000 mailia ja vierailleensa 27:ssa osavaltiossa ja 16:n intiaaniheimon luona.

Prattin ongelmaksi sanottiin, ettei hän pystynyt puhumaan yhtä nopeasti kuin mitä ideat tulvivat hänen mieleensä. Hänen puhetapansa oli aikalaisarvioiden mukaan äärimmilleen siloiteltua, korkean sivistynyttä, tulvillaan retoriikan kukkasia ja iskeviä paralleereja. Toisin sanoen hänestä tehtiin pilkkaa. Se ei ollut vaikeaa, kun kyseessä oli henkilö, joka saattoi esittäytyä arvohenkilöille sanomalla "Hyvä herra, minä en ole vähempää kuin Daniel Pratt, Daniel Pratt, hyvä herra, suuri amerikkalainen vaeltaja!" Maineikas saarnaaja Leonard Bacon, jonka asuntoon Pratt ilmoittamatta tuppaantui, kuuluu vastanneen "Mainiota, alkakaa vaeltaa." Sisällissodan aikana Unionin sotilas ujutti konfederaation presidentin Jefferson Davisin väärennettyä kirjeenvaihtoa Prattin taskuun. Kun Pratt oli luennoinut joukoille, hänet pidätettiin vakoilijana, asetettiin syytteeseen muka-pikatuomioistuimessa ja teloitettiin paukkupatruunoilla.

Entinen kirvesmies Pratt vaihtoi alaa joskus vuoden 1840 tienoilla ja heittäytyi luennoitsijan vaateliaaseen ammattiin. Hänen luentojensa aihepiiri ja sisältö on jäänyt hivenen hämäräksi kaikille muille paitsi hänelle itselleen. Pratt saapui etukäteen mainostettuihin viihdetilaisuuksiin resuisessa hännystakissa, päässään nuhjaantunut silkkipytty, kasvoillaan järkähtämättömän juhlava ilme. Hän keksi puheensa aikana uusia sanoja aina tarpeen vaatiessa, hallitsi esimerkillisesti väärien  johtopäätösten jalon taidon ja maustoi kaiken tämän nokkelalla huumorilla. Jos tilaisuudessa ei ollut pääsymaksua, Pratt pisti puheen jälkeen silkkipytyn kiertämään.

Prattin aiheita olivat mm. aurinkokunnan siunaukselliset ominaisuudet, maailmankaikkeuden lakijärjestelmä, ihmismielen harmonia ja "Vocabulaboratory of World History", mutta hänen ilmeisesti kysytyin aiheensa oli esitelmä tasapainosta. Muistiinpanonsa hän kirjoitti kahden tuuman kokoisilla tekstausaakkosilla tapettirullan kääntöpuolelle. Erään kerran muuan opiskelija osoitti hämmästyttävää kunnioituksen puutetta kelpo puhujaa kohtaan ja sytytti tapettirullan loppupään tuleen. Kun Pratt lopulta huomasi liekit, hän tamppasi tulen sammuksiin ja jatkoi häkeltymättä.

Onneksemme opiskelijat ovat tallentaneet Prattin puheita, jotta voisimme 150 vuoden jälkeen antaa niille niiden ansaitsemaa oikeaa arvoa. Syyskuussa 1864 Bowdoinin kampuksella Pratt puhui mm. näin: "Mitä tarkoitamme kun sanomme että ihminen on kuin kurpitsa? Tarkoitamme että hän on täynnä ideoita kuten kurpitsa siemeniä. Mitä tarkoitamme kun sanomme että hän on tiili? Tiili on tietysti osa rakennusta. Pohtikaamme painovoiman lumoa, tuota mystistä voimaa joka pitää koossa atomit ja maailmat, prinssit ja vastaavuuskaavat, kupolit, pyramiidit ja Sfinksin. Vaeltaja on eksyksissä läntisellä preerialla. Hän on taivaltanut koko päivän, kaukana kotoa, ilman ruokaa. Yö laskeutuu. Sudet alkavat ulvoa pimeässä. Viimein hän saavuttaa hirsimökin, joka on lahoamaisillaan pystyyn. Sillä ei väliä, se tarjoaa hänelle suojan yöksi. Tuskin hän on laskeutunut makuulle, kun rajuilma nousee. Ukkonen jyrisee, salama iskee. Lumi pakkaantuu kinoksiksi ovea vasten. Pakkanen kiristyy purevaksi. Mitä hän tekee? Hän ei voi jäädä sijoilleen ja paleltua kuoliaaksi. Sallikaa minun havainnollistaa. Kaksi tummaihoista kävelee Broadwaylla ja näkevät neljännesdollarin jalkakäytävällä. "Jäädy", sanoo toinen. "Minä näin sen ensin." Ja siitä juuri on kysymys. Hän ei voi jäädä siihen ja jäätyä. Hänen sielunsa – mutta mitä me tiedämme sielusta? Onko se homogeeninen vai heterogeeninen? Kuka osaisi sanoa. Kuka muu paitsi minä, Daniel Pratt, suuri amerikkalainen vaeltaja, ja piakkoin Yhdysvaltojen presidentti. Miksi ei? Eikö Rooman imperiumin pelastanut hanhen kotkotus?"

Puhe päättyi 45 minuutin jälkeen suosionsoitusten äidyttyä niin myrskyisiksi että Prattin oli mahdotonta saada sanojaan kuulluksi. Tämän jälkeen opiskelijat nimesivät Prattin presidenttiehdokkaakseeen ja pistivät hatun kiertämään. Kolehdilla Prattille kustannettiin uudet kengät ja lämmin ateria.

Prattin presidenttiehdokkuus oli jatkuva ja hänestä sanottiin että hän uskoi tulleensa valituksi, mutta vehkeilijät olivat väärentäneet vaalitulokset. Vaalimainoksessaan newyorkilaisessa sanomalehdessä Pratt käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki ohjelmajulistuksensa lopussa naispuolista kirjeenvaihtokumppania, kontaktiosoite New Yorkin Poste Restante. Haitaksi ei ollut jos halukkaalla naisihmisellä oli kyvykkyyttä ja hieman rahaa. 1864 Pratt meni tapamaan presidentti Lincolnia Valkoisessa Talossa. Lincoln jostakin syystä ei oivaltanut kuinka merkittävä henkilö oli kyseessä. Pratt jätti jälkeensä "rullallisen painettua ja käsinkirjoitettua paperia" jonka Lincoln kuriirin välityksellä palautti. Pratt loukkaantui syvästi. 1867 Trinity Collegen opiskelijat nimesivät Prattin varapresidenttiehdokkaaksi opinahjon suositun afroamerikkalaisen talonmiehen, James Williamsin, jota myös professoriksi kutsuttiin, mutta sillä kertaa Pratt luopui ehdokkuudesta Ulysses S. Grantin hyväksi.

Prattista on säilynyt muistoruno, jonka tekijä on tuntematon, mutta on syytä uskoa, että tekijä hyvin mahdollisesti oli Daniel Pratt itse.

Ei sellaista miestä ole mennyt eikä tullut
kuka ei olisi Daniel Prattista kuullut,
joka siipensä levittää ja taivaalle kantaa
maan joka kolkkaan missä valo päivän
paistaa ei ollenkaan tai vain häivän
missä vesi hirmunsa putouksina antaa.
Kysyn, ystävät, mikä hämärä piiri
ei tuntisi millainen on Prattin viiri
joka tuulessa liehuu, loisteensa kantaa,
hohtonsa kaikille meille antaa.
Hänen laistaan ei koskaan ollut toista
eikä konsanaan saavu miestä moista.
Sanonpa, valtaistuimellaan Daniel Pratt on
mahtavampi kuin milloinkaan Platon!